Pääministeri Esko Ahon hallituksen ohjelma 26.4.1991
1. Ulkopolitiikka
Ulkopolitiikassa hallituksen tavoitteena on kansallisten etujemme turvaaminen sekä kansainvälisen asemamme vahvistaminen. Näihin päämääriin pyritään ylläpitämällä läheisiä ja luottamuksellisia suhteita erityisesti naapurimaidemme kanssa, osallistumalla rakentavaan kansainväliseen yhteistyöhön ja noudattamalla omia etujamme palvelevaa, vakiintunutta puolueettomuuspolitiikkaa.
Hallitus kehittää suhteita Neuvostoliittoon yya-sopimuksen ja vuonna 1989 allekirjoitetun julistuksen pohjalta. Maiden välistä kauppaa ja taloudellista yhteistyötä kehitetään etujen vastavuoroisuuden pohjalta.
Hallitus syventää yhteistyötään muiden pohjoismaiden kanssa. Erityistä huomiota kiinnitetään Euroopan yhdentymiskehityksen luomiin haasteisiin. Hallitus jatkaa toimintaa Pohjolan pitämiseksi kansainvälisen jännityksen ulkopuolella, sen ydinaseettomuuden vahvistamiseksi ja alueen turvallisuuden lujittamiseksi.
Hallitus tehostaa yhteydenpitoa Itämeren piirissä, Baltian maiden ja Suomen muiden lähialueiden kanssa yhteistoiminnan ja alueen vakauden lisäämiseksi. Ympäristöyhteistyössä kiinnitetään erityistä huomiota maamme lähialueilta tulevien saasteiden vähentämiseen.
Hallituksen Eurooppa-politiikan tavoitteena on ETYK:in periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti maanosan turvallisuuden, demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistaminen sekä tasapainoinen yhdentymiskehitys ja markkinatalouteen perustuva taloudellinen yhteistyö.
Hallitus pyrkii Euroopan talousaluetta koskevissa neuvotteluissa sovitussa aikataulussa tasapainoiseen ETA-sopimukseen. Tavoitteena on sen avulla turvata suomalaisille henkilöille ja yrityksille mahdollisimman tasavertainen asema eurooppalaisilla sisämarkkinoilla sekä EFTA-maille riittävät vaikutusmahdollisuudet talousaluetta koskevan säännöstön kehittämistyössä.
Hallitus arvioi Euroopan Yhteisöjen sisäistä kehitystä ja mahdollista laajentumista Suomen kannalta ja pyrkii ratkaisuihin, jotka parhaalla mahdollisella tavalla turvaavat kansalliset etumme.
Kansainvälisissä taloussuhteissa hallitus pyrkii turvaamaan Suomen elinkeinoelämälle tasavertaiset kilpailuedellytykset mahdollisimman selkeiden yhteistyötä koskevien sääntöjen puitteissa. Kauppapolitiikan ja ympäristökysymysten väliseen vuorovaikutukseen kiinnitetään lisääntyvää huomiota.
Hallitus pyrkii GATT-neuvotteluissa tuloksiin, jotka takaavat monenvälisen kauppajärjestelmän toimivuuden ja johtavat maailmankaupan entistä suurempaan avoimuuteen. Neuvottelujen onnistumisen kannalta keskeisessä asemassa ovat maatalousratkaisut, joita koskevia neuvotteluja hallitus jatkaa.
Hallitus antaa täyden tukensa Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnalle kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseksi.
Kansainvälistä yhteistyötä pakolaisuuden ehkäisemiseksi on lisättävä. Erityisesti on vahvistettava YK:n pakolaisasiain komissaarin UNHCR:n toimintaa.
Hallitus pyrkii siihen, että kestävä kehitys asetetaan YK:n sekä muiden kansainvälisten järjestöjen ja rahoituslaitosten toiminnan painopisteeksi. Oikeudenmukaista sekä ympäristöä ja luonnonvaroja säästävää kehitystä tuetaan käytännön toimin.
Hallitus korostaa kehitysyhteistyön määrällisessä ja laadullisessa kehittämisessä sekä kohdemaiden valinnassa inhimillisesti ja ympäristön kannalta kestävien tulosten aikaansaamista sekä demokratian vahvistamista. YK:n kansainväliseen kehitysstrategiaan sisältyvät ja pohjoismaiden yhteisesti tukemat taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet otetaan velvoittavina huomioon ja toimintaa keskitetään Suomen osaamisalueille.
2. Yleinen talouspolitiikka
Hallituskauden alkaessa taloudelliset näkymät ovat hyvin ongelmalliset. Tämä johtuu sekä kansainvälisestä kehityksestä että Suomen talouden tasapainottomuuksista. Vaihtotaseen vaje on mittava ja valtion rahoitusasema heikkenee voimakkaasti tänä ja ensi vuonna. Työttömyyden jyrkkä kasvu voi pysähtyä vain kaikkien kansalaispiirien yhteisvastuuseen perustuvalla talouspolitiikalla.
Hallituksen talouspolitiikan tavoitteena on vaihtotaseen alijäämän pienentäminen ja ulkomaisen velkaantumisen pysäyttäminen, työllisyyden turvaaminen, julkisen talouden tehostaminen sekä avoimen sektorin kansantuoteosuuden kääntäminen nousuun.
Tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä hidastaa inflaatiota kilpailijamaita alhaisemmaksi, pystyä lisäämään ja monipuolistamaan vientiä ja nostamaan säästämisastetta. Samoin on välttämätöntä noudattaa pidättyvyyttä kaikkien tulojen korotuksissa, alentaa työvoimakustannuksia sekä jäädyttää valtion menojen taso ja hidastaa voimakkaasti kuntien menojen kasvua.
Hallitus toteuttaa laman voittamiseksi välittömiä kilpailukykyä parantavia toimia ja julkisen talouden säästötoimia sekä pyrkii talouden rakenteellisten vinoutumien korjaamiseen.
Raha- ja valuuttakurssipolitiikassa tavoitteena on vakaa markka ja kohtuullinen korkotaso. Rahapolitiikan uskottavuuden lisäämiseksi otetaan harkittavaksi markan ulkoisen arvon liittäminen valuuttaindeksin vaihteluväliä muuttamatta omalla päätöksellämme seuraamaan Euroopan Yhteisön valuuttaa ECU:a.
Hallitus pyrkii hyvään yhteistyöhön taloudellisten etujärjestöjen ja työmarkkinajärjestöjen kanssa. Nykyisen tuloratkaisun jatkoksi tarvitaan talouspolitiikan yleisiä tavoitteita tukeva taloudellinen kokonaisratkaisu, joka turvaa työllisyyden, inflaation pitämisen kilpailijamaiden tason alapuolella, korkotason kohtuullisuudensekä yhteiskunnallisten palvelujen kehittämisedellytykset.
Kotimaista hintatasoa pyritään alentamaan ja tarjontaa monipuolistamaan lisäämällä kuluttajan eduksi koituvaa kilpailua uudistamalla kilpailulainsäädäntö.
Asetettuihin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin päämääriin pyritään parantamalla markkinatalouden toimivuutta. Tehostuvan markkinatalouden vastapainoksi tarvitaan toimia ihmisten perusturvallisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi.
Hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamisen edellyttämät toimenpiteet ajoitetaan ja mitoitetaan suhdannekehityksen ja valtiontalouden mahdollisuuksien mukaisesti.
3. Teollisuus- ja elinkeinopolitiikka
Hallituksen talouspolitiikka suosii teollisuutta ja muuta avointa sektoria. Erityistä huomiota kiinnitetään myös yrittäjyyden edellytysten parantamiseen sekä pienen ja keskisuuren yritysten toimintamahdollisuuksien turvaamiseen.
Keskeinen tavoite on suhteellisen kustannustasomme alentaminen kilpailukykyiselle tasolle. Tuotantopääomien käyttöä tehostetaan muun muassa työaikojen joustavuutta edistämällä.
Teollisuuden kilpailuedellytyksiä parannetaan kiinnittäen erityistä huomiota koulutukseen, tutkimuksen ja tuotekehitykseen, liikenteeseen ja tietoliikenteeseen. Pienen ja keskisuuren yritystoiminnan markkinointi- ja vientiponnisteluja tuetaan ja rahoitusvaihtoehtoja monipuolistetaan.
Julkisen vallan asema elinkeinonharjoittajana arvioidaan uudelleen. Valtionyhtiöiden omistussuhteiden muuttamista selvitetään, jolloin vaihtoehtoina ovat toisaalta omistuspohjan laajentaminen ja toisaalta kokonaisten yhtiöiden tai niiden osien siirtäminen ulkopuoliseen omistukseen. Valtionyhtiöiden ja liikelaitosten määräävään markkina-asemaan perustuvia kilpailuetuja karsitaan.
Elinkeinolainsäädäntöä uudistetaan elinkeinovapauden pohjalta. Elinkeinotoimintaa koskevat tarpeettomat luvanvaraisuudet ja muut rajoitukset poistetaan.
Teknistä norminantoa, tarkastustoimintaa, standardisointia, patentti- ja rekisteritoimintaa sekä muita yritysten toiminnalle välttämättömiä tai niitä sääteleviä julkisia toimintoja kehitetään integraation vaatimuksia vastaavasti.
Matkailun kilpailukykyä parannetaan vientituloja tuottavana ja tuontia korvaavana elinkeinona.
Arvopaperipörssin toimintaa ja osakesäästämisen edellytyksiä parannetaan yritysten oman pääoman ehtoisen rahoituksen turvaamiseksi.
4. Työllisyys
Hallituksen työllisyyspolitiikan lähtökohtana on yritysten kilpailukyvyn parantaminen yleisellä talouspolitiikalla, erityisesti työvoimavaltaisen yritystoiminnan edellytyksiä kohentamalla. Tavoitteena on tasaisen ja korkean työllisyyden saavuttaminen sekä alueellisten työllisyyserojen supistaminen.
Työllisyyslakia uudistetaan ja muutetaan sen sisältämät yksityiskohtaiset, jäykät ja kaavamaiset säädökset työllistämistoimista vastaamaan muuttuvien työmarkkinoiden tarpeita. Uudistuksen tavoitteena on tukea alueellisten työllisyyserojen kaventamista, edistää pysyvää työllistymistä ja työvoiman ammatillista kehitystä mm. aikuiskoulutuksella ja eri hallinnonalojen yhteistyöllä.
Työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa parannetaan tehostamalla aluepolitiikkaa ja sijainnonohjausta, edistämällä työvoiman ammatillista ja vapaaehtoista alueellista liikkuvuutta, selvittämällä työmarkkinoita ja työttömyysturvaa koskevan normiston vaikutus ammatilliseen liikkuvuuteen sekä tehostamalla työvoimapalveluja.
5. Verotuksen kehittäminen
Verotuksen uudistamista jatketaan ottaen huomioon verojärjestelmämme kansainvälinen kilpailukyky sekä julkiselle taloudelle asetetut tavoitteet.
Liikevaihtoverotuksessa siirrytään arvonlisäverojärjestelmään kuitenkin siten, että peruselintarvikkeita verotetaan muita tuotteita lievemmin. Samalla tuonnin tasausverosta luovutaan. Selvitetään, voitaisiinko ympäristön kannalta haitallisia tuotteita rasittaa korkeammalla verokannalla.
Tuloverotusta kehitetään työntekoa, yrittämistä ja säästämistä edistävällä tavalla. Hallituksen lähtökohtana on, että vero- ja palkkaratkaisuista sekä sosiaalisista tulonsiirroista rakentuva tulonjako on oikeudenmukainen.
Pääomatulojen verotusta pyritään yhdenmukaistamaan ja uudistamaan verotuksen rakenne muiden Pohjoismaiden tapaan. Tätä tarkoittava valmistelutyö käynnistetään välittömästi.
Yhteisöverokantaa alennetaan ja yritysverotuksen veropohjaa laajennetaan. Ulkomailta kotiutettavien osinkojen verokohtelua lievennetään.
Asuntotulon verotuksesta, kiinteistötulon harkintaverotuksesta ja katumaksusta luovutaan ja korvataan ne kiinteistöverolla.
Leimaverojärjestelmää kehitetään kansainvälisen käytännön suuntaan. Sosiaaliturvan rahoitusjärjestelmää uudistetaan.
Verotusmenettelyä kehitetään verovelvollisten oikeusturvaa parantaen.
6. Ympäristö
Hallituksen tavoitteena on tuotannon ja kulutuksen sopeuttaminen luonnon sietokykyyn. Kestävä kehitys edellyttää tuntuvaa luonnonvarojen ja energian säästöä, ympäristövaikutusten arvioinnin ja ekologisen tilinpidon kehittämistä sekä sitovia kansainvälisiä sopimuksia.
Suomi on aloitteellinen kansainvälisessä ympäristöyhteistyössä sitovien sopimusten aikaansaamiseksi. Euroopan yhdentymiskehityksessä Suomi edistää ympäristönsuojeluvaatimusten ja -normien tiukentamista ja yhtenäistämistä, energia- ja ympäristöverotuksen yhtenäistämistä sekä eurooppalaisen ympäristöhallinnon kehittämistä. Hallitus pyrkii lisäämään ydinvoimaloiden turvallisuutta IAEA:n valtuuksia lisäämällä.
Normiohjausta täydentävien ympäristöverojen ja -maksujen käyttöönottoa edistetään ottaen huomioon kilpailijamaiden toimenpiteet. Ympäristön kannalta haitallista kulutusta vähennetään veropoliittisin toimenpitein. Hallitus edistää ympäristötaseen käyttöönottoa yrityksissä.
Hallitus toteuttaa voimassaolevat päätökset rikin ja typen oksidien päästöjen vähentämiseksi. Tavoitteena on kansainvälisen sopimuksen aikaansaaminen hiilidioksidipitoisuuden kasvun ja kasvihuoneilmiön pysähdyttämiseksi.
Hallitus tehostaa vesiensuojelun tavoiteohjelman toimeenpanemista teollisuuden, yhdyskuntien ja maatalouden päästöjen vähentämiseksi. Vesiensuojelun jatko-ohjelman valmistelu käynnistetään. Ryhdytään toimenpiteisiin pohjavesien suojelemiseksi.
Jätehuoltolainsäädäntö uudistetaan ottaen huomioon EY-direktiivit. Jätteiden lajittelua ja kierrätystä sekä muuta hyötykäyttöä lisätään jätemäärien vähentämiseksi. Ongelmajätteiden keräilyä, kuljetusta ja käsittelyä parannetaan. Luonnonsuojeluohjelmien toimeenpanoa tehostetaan mm. käyttämällä valtion maita vaihtomaina. Käynnistetään luonnonsuojelulain kokonaisuudistus.
Hallitus selvittää tarvittavat järjestelmät ympäristövahinkojen korvaamiseksi. Uudistetaan ympäristöoikeudellista lainsäädäntöä. Ympäristöasioiden hallintoa järkeistetään.
7. Energia
Hallitus valmistelee ja toteuttaa energiansäästöohjelman. Energian säästöä ja käytön tehostumista edistetään laajalla tutkimus- ja kehitystoiminnalla, energiansäästömahdollisuuksista tiedottamisella sekä energiaverotuksella, joka ei saa heikentää suomalaisten yritysten kilpailukykyä.
Hallitus tehostaa vaihtoehtoisten energialähteiden, esimerkiksi bioenergian tutkimusta, koetoimintaa ja käyttöönottoa. Kotimaisten energiamuotojen käyttöä tehostetaan ympäristöystävällisellä tavalla. Vesivoiman tuotantoa jo rakennetuissa vesistöissä voidaan lisätä.
Edellytykset pohjoismaiden kaasuvaroihin perustuvalle energiayhteistyölle ja Neuvostoliiton kaasuvarojen käytön lisäämiselle selvitetään pikaisesti.
Hallitus turvaa teollisuuden energiansaannin kilpailukykyiseen hintaan. Energian riittävyys tai sen hinta ei saa olla este Suomeen tehtäville teollisille investoinneille.
Hallitus antaa eduskunnalle selonteon energiapolitiikasta.
8. Maaseutu
Maatalouspolitiikan tavoitteena on elintarvikeomavaraisuus ja viljelijöiden toimeentulon turvaaminen. Hallitus tukee sellaista perheviljelmäpohjaista maataloutta, joka turvaa korkealaatuiset ja puhtaat elintarvikkeet kuluttajille.
Elintarvikkeiden suhteellista hintatasoa pyritään alentamaan puuttumalla tuotanto- ja jakeluketjun eri osissa syntyviin kustannuksiin. Ylituotanto ja vientituki poistetaan asteittain.
Hallitus tehostaa maataloustuotannon tasapainottamista lähtökohtanaan omavaraisuus keskeisissä maataloustuotteissa. Peltoalaa vähennetään muun muassa viherkesannoinnilla, metsittämisellä sekä bioenergian tuotantomuotoja kehittämällä. Pellonraivauksen kieltolakia jatketaan.
Maatalouden rakennetta kehitetään ja monipuolistetaan. Hallitus selvittää mahdollisuudet nuorten viljelijöiden tuotantomahdollisuuksien parantamiseksi. Maaseudun liitännäiselinkeinojen ja pienyritystoiminnan edellytyksiä kehitetään.
Viljelijöiden toimeentulon turvaamiseksi jatketaan maataloustulolakiin perustuvaa neuvottelujärjestelmää. Sukupolvenvaihdosjärjestelmiä jatketaan ja kehitetään.
Elintarvikkeiden tuontisuojassa otetaan huomioon ETA- ja GATT-ratkaisujen asettamat vaatimukset.
Saariston kehittämistyötä jatketaan. Saaristolain uudistamistarpeet selvitetään.
Hallitus edistää metsävarojen kestävää käyttöä. Yksityismetsätalouden harjoittamisedellytykset maan eri osissa turvataan metsänparannustoiminnalla, puun energiakäytön edistämisellä sekä oikeudenmukaisella metsäverotuksella. Metsätilojen muodostumista edistetään.
Hallitus selvittää maaseutuhallinnon kokoamista maa- ja metsätalousministeriöön.
9. Asuminen
Hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena on vakaa ja kohtuuhintainen asuntotarjonta. Erityistä huomiota kiinnitetään nuorten ja lapsiperheiden asumiseen, vuokra-asuntotuotannon ja - tarjonnan lisäämiseen sekä olemassa olevan asuntokannan tehokkaaseen hyväksikäyttöön.
Vapaarahoitteisen asuntotuotannon edistämiseksi hallitus pyrkii mahdollisimman nopeasti luomaan yhdessäluottolaitosten kanssa pitkäaikaiset joukkovelkakirjamarkkinat. Yksityisten vuokra- asuntojen tarjonnan edistämiseksi hallitus purkaa vuokrasäännöstelyä hallitusti, neuvottelee yhteisösijoittajien kanssa vuokra-asunto-ohjelmasta ja harkitsee vuokratulojen verotuskohtelun väliaikaista lieventämistä.
Asumistukijärjestelmää kehitetään.
Asuntorahaston mahdollisuuksia pitkäjänteiseen rahoitukseen parannetaan. Aravatuotannon määrä pidetään pitkällä aikavälillä vakaana ja sitä kohdennetaan joustavasti asuntopulapaikkakunnille tukien asuntomarkkinoiden tasapainoista kehittymistä. Asumisoikeusasuntojen määrää lisätään ja säädetään laki asumisoikeusyhdistyksistä. Peruskorjausten rahoitus turvataan.
Helpotetaan nuorten ensiasunnon hankintaa turvaamalla kohtuukorkoiset ja pitkäaikaiset lainat. Asuntopoliittista tukea suunnataan erityisesti lapsiperheille ottaen huomioon taloudessa asuvien lukumäärä.
Kuntien maanhankintaa helpotetaan myöntämällä kunnille siihen korkotukea. Nykymuotoisesta rakennusmaamaksusta luovutaan.
Hallitus selvittää asumis- ja rakentamisasioiden hallinnon kokoamista.
10. Sosiaali- ja terveydenhuolto
Hallitus parantaa kansalaisten perusturvallisuutta, johon kuuluvat perustoimeentulo, peruspalvelut ja asuminen. Hallitus turvaa kansalaisille tasavertaiset peruspalvelut asuinpaikasta, sosiaalisesta asemasta ja kielestä riippumatta.
Taloudellisesti tiukkoina aikoina on tärkeää turvata ihmisten vähimmäistoimeentulo eri elämänvaiheissa. Perusturvaa parannetaan valtiontalouden sallimissa puitteissa ottaen huomioon talouden tervehdyttämistoimenpiteiden aiheuttamat sosiaaliset kompensaatiotarpeet.
Hallitus toteuttaa opintotukijärjestelmän rakenteellisen uudistuksen. Järjestelmä uudistetaan perustoimeentuloturvan takaavaksi etuudeksi lisäämällä opintorahan osuutta opintotuesta tehtyjen selvitysten pohjalta alkaen vuonna 1992.
Kansaneläkkeissä toteutetaan yksilöllisen eläkkeen periaate poistamalla asteittain puolisoalenema. Uudistus aloitetaan vuonna 1993, jolloin päätetään myös loppuaikataulusta. Hallitus nostaa kansaneläkkeiden tasoa kohdistaen sen veteraaneihin ja muihin pienituloisimpiin eläkkeensaajiin. Hallitus ottaa kantaa kansaneläke- ja työeläkeindeksien yhtenäistämiseen eläkekomitea 90:n työn päätyttyä.
Heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien veteraanien ja sotainvalidien sekä heidän puolisoidensa sosiaaliturvan parantamista jatketaan. Kuntoutustoimintaa tehostetaan.
Perhepoliittisia etuuksia kehitetään siirtämällä painopistettä suoriin tulonsiirtoihin kuten lasten kotihoidon tukeen ja lapsilisiin. Lasten päivähoitoa kehitetään antamaan perheille todellinen vaihtoehto valita elämäntilanteeseensa parhaiten sopiva hoitomuoto. Kotonaan lasta hoitavalta poistetaan lasten kotihoidontuen lisäosan tarveharkinta vuonna 1993. Tehtyä päätöstä kunnallisen päivähoidon ulottamisesta alle kouluikäisiin lapsiin täydennetään kotihoidontukivaihtoehdolla. Kotona hoitotyötä tekevien sosiaaliturvaa parannetaan.
Perustoimeentulojärjestelmiä yksinkertaistetaan ja selvitetään etuuksien maksatuksen siirtäminen ns. yhden luukun periaatteella Kansaneläkelaitokselle.
Palvelujen toimivuutta ja käyttäjien vaihtoehtoja lisätään palveluiden porrastuksella, kotihoidontukijärjestelmiä sekä avo- ja lähipalveluja kehittämällä väestövastuuperiaatteen mukaisesti. Palvelujärjestelmän tuottavuutta, tehokkuutta ja taloudellisuutta lisätään.
Palvelujen tason turvaaminen ja kehittäminen edellyttävät, että maksupolitiikkaa uudistetaan ottaen huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö ja että hallintoa yksinkertaistetaan.
Kansalaisten terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistetään panostamalla ennaltaehkäisevään toimintaan. Omais- ja lähimmäistyötä sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kansalaisjärjestöjen toimintaa tuetaan. Alkoholin käyttöä erityisesti lasten ja nuorten osalta pyritään vähentämään.
Vanhusten ja vammaisten selviytymistä kotona tai kodinomaisissa olosuhteissa parannetaan. Sairausvakuutusjärjestelmän toimivuus selvitetään terveydenhuollon kokonaisuudessa.
Hallitus korostaa eettisen osaamisen ja elämänsuojelun merkitystä terveys- ja sosiaalialalla.
Hallitus kehittää Suomen valmiutta ottaa vastaan pakolaisia. Pakolaisille turvataan asumis- ja koulutuspalvelut sekä sosiaaliturva. Laaditaan ulkomaalaispoliittinen ohjelma.
Ympäristön pilaantumisesta aiheutuvien terveysriskien ja -haittojen tutkimusta, torjuntaa ja ennaltaehkäisyä edistetään.
11. Sivistys, tiede ja teknologia
Kansakunnan voima ja mahdollisuus menestymiseen on sivistyksessä. Hallituksen painopisteenä riippumatta taloudellisista suhdanteista on koulutus, tutkimus ja kulttuuri.
Koulutuspolitiikan painopisteitä ovat koulutusjärjestelmän toiminnan tehostaminen, sisällöllinen uudistaminen ja jatkuvan koulutuksen periaatteen toteuttaminen. Lähtökohtana on yksilön yhdenvertaisten mahdollisuuksien turvaaminen koulutukseen ja sivistykseen kotipaikasta, kielestä ja sosiaalisesta asemasta riippumatta.
Koulutusjärjestelmän sisällä varoja kohdennetaan uudelleen. Koulutusasteiden välistä ja niiden sisäistä joustavuutta lisätään. Koulutuksen päätöksentekoa hajautetaan tavoitteena kannustaa oppilaitoksia omaleimaisuuteen.
Edellytykset korkeakoulujen kansainvälistymiseen ja osallistuminen kansainvälisiin tutkimusohjelmiin sekä opiskelija-, harjoittelija-, opettaja- ja tutkijanvaihto-ohjelmiin turvataan.
Esiopetusta laajennetaan joustavasti. Peruskoulussa keskitytään sisällölliseen kehittämiseen. Luokaton lukio mahdollistetaan koko maassa. Opetussuunnitelmien sisältöä ja ylioppilastutkintoa uudistetaan.
Ammatillisen opetuksen linjarakennetta kehitetään kohti nykyistä laaja-alaisempia peruslinjoja. Oppisopimuskoulutusta laajennetaan ja aikuisopetusjärjestelmiä yhtenäistetään.
Nuorisoasteen kokeiluja ja ammattikorkeakoulukokeiluja toteutetaan tavoitteena koulutustason nostaminen.
Korkeakoulujen voimavarat tutkimukseen ja koulutukseen turvataan. Korkeakoulujen toimintamahdollisuuksia parannetaan lisäämällä niiden itsenäistä päätösvaltaa ja vastuuta. Tutkintorakennetta uudistetaan. Perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen panostetaan. Tutkijakoulutusta kehitetään.
Kulttuuripolitiikassa hallitus pyrkii vahvistamaan suomalaisen kulttuurin asemaa yhdentyvässä Euroopassa ja lisäämään sen valmiutta kansainväliseen vuorovaikutukseen. Ruotsinkielisen ja saamelaisen kulttuurin elinvoimaisuutta tuetaan ja vähemmistöjen oma sivistyksellinen hallinto turvataan.
Taiteen perusopetusta parannetaan peruskoulun ja muun taideopetuksen yhteistyönä. Taiteilijoiden taloudelliseen asemaan liittyviä epäkohtia korjataan. Liikevaihtoverouudistuksen yhteydessä selvitetään, voidaanko kirjoihin soveltaa alhaisempaa verokantaa.
Hallitus tukee vapaaehtoista kansalais- ja seuratoimintaa.
Kansainvälisen tutkimus- ja teknologiayhteistyön voimavarat suunnataan erityisesti kotimaisen tuotannon kehitysnäkymien kannalta keskeisiin kohteisiin. Kehittämisohjelmia käynnistämällä edistetään uuden teknologian käyttöönottoa sekä energiaa, luonnonvaroja ja ympäristöä säästävän teknologian kehittämistä myös alueellista tasapainoa tukevalla tavalla.
12. Aluepolitiikka
Hallituksen aluepolitiikan tavoitteena on maan kaikkien alueiden kehittymisedellytysten turvaaminen. Tämän toteuttamiseksi hallitus edistää perusrakenteen eli palveluiden, liikenneyhteyksien sekä tietoliikenneverkkojen alueellisesti kattavaa kehitystyötä. Kehitysalueiden tuotantorakenteen monipuolistamiseksi ja kasvuongelmista kärsivien paikkakuntien tilanteen helpottamiseksi kannustetaan taloudellisen toiminnan sijoittumista kehitysalueille.
Maakunta- ja aluekeskuksista kehitetään kilpailukykyisiä osaamiskeskuksia voimistamalla korkeakoulujen, muiden oppilaitosten, yritysten ja teknologiakeskusten toimintaedellytyksiä sekä niiden yhteistyötä.
Teollisten ongelma-alueiden asemaa parannetaan erityistoimenpitein, joilla tuetaan uuden tuotanto- ja palvelutoiminnan kehittämistä.
Aluepoliittisen lainsäädännön uudistuksessa otetaan huomioon Euroopan integraatiosta aiheutuvat muutostarpeet. Aluepolitiikan vaikuttavuutta lisätään supistamalla tukialueiden määrää ja laajuutta sekä kohdistamalla tukitoimenpiteet entistä valikoivampina ja tehokkaampina vaikeimmille alueille.
Alueellisen yritysrahoituksen ja työvoimaperusteisen rahoituksen voimavaroja yhdistetään ja rahoitusmuotoja vähennetään.
Kehitysaluerahaston mahdollisuuksia riskirahoitukseen parannetaan. Keran toimialue laajennetaan koko maahan niin, että kehitysalueiden yritystoiminnan rahoitus turvataan.
13. Työelämä
Hallitus edistää työelämän jatkuvaa sisällöllistä ja rakenteellista uudistamista toimien työelämää koskevan lainsäädännön valmistelussa aktiivisesti ja yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa kolmikantaista valmistelutapaa noudattaen.
Hallitus selvittää pikaisesti Euroopan yhdentymisen vaikutukset suomalaiseen työelämään pitäen lähtökohtanaan lainsäädäntömme tason sekä sopimusjärjestelmien toiminnan turvaamista. Henkilöstöryhmien oikeutta tulla kuulluksi heitä itseään koskevassa päätöksenteossa myös monikansallisissa yrityksissä ja konserneissa parannetaan ottaen huomioon eurooppalaisen kehityksen.
Hallitus tukee uudistuksia, jotka parantavat työilmapiiriä, lieventävät rakennemuutoksen haittavaikutuksia ja takaavat työntekijöiden oikeuksien myönteisen kehityksen. Työpaikkakohtaisella työaikojen, vuosilomien ja muiden työsuhteen ehtojen joustavuudella voidaan parantaa työn mielekkyyttä sekä tuottavuutta. Työaikalainsäädäntö uudistetaan.
Sapattivapaajärjestelmää kehitetään edelleen.
Hallitus uudistaa eläkejärjestelmiä siten, että ne kannustavat työnteon jatkamiseen eläkkeen vaihtoehtona tai eläkkeen ohella. Osa-aikatyön mahdollisuuksia parannetaan edistämällä osa-aikatyön markkinoiden syntymistä ja kehittämällä osa-aikatyön sosiaaliturvaa. Joustavien eläkejärjestelmien toimivuus arvioidaan.
Työnarviointityöryhmän raportin valmistuttua hallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin voidakseen omalta osaltaan edistää "sama palkka samanarvoisesta työstä" -periaatteen toteutumista työmarkkinoilla. Erityisesti julkistyönantaja huolehtii tällaisten kriteereiden luomisesta ja käyttämisestä.
14. Liikenne ja viestintä
Tieverkoston kehittäminen kohdistetaan liikennetarpeen ja maan alueellisten kehittämistavoitteiden mukaisesti. Erityistä huomiota kiinnitetään kansainvälisten kuljetusyhteyksien parantamiseen. Perustienpidon voimavaroja suunnataan niin, että tiestön rakenteellinen kunto ja päivittäinen liikennöitävyys turvataan maan kaikissa osissa ja liikenneturvallisuutta parannetaan. Yksityisteiden valtionosuusjärjestelmää kehitetään. Liikenneväyliä suunniteltaessa arvioidaan hankkeiden ympäristövaikutukset.
Joukkoliikenteen palvelutasoa parannetaan ja alueellinen palveluverkko turvataan. Raideliikennettä kehitetään ympäristöystävällisenä liikennemuotona.
Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla Suomen liikenne-elinkeinojen kuten merenkulun kansainvälistä kilpailukykyä parannetaan.
Liikenneturvallisuutta parannetaan liikennevalvontaa tehostamalla, asennekasvatuksen keinoin sekä tarkistamalla rattijuopumusta ja vesiliikennejuopumusta koskevia säädöksiä.
Postipalvelujen saatavuus turvataan koko maassa. Teletoiminnan palveluja kehitetään ja kilpailua lisätään. Kaukoliikenteen tariffeja alennetaan.
Yleisradiotoiminnan edellytykset kansalliseen kulttuuritarjontaan ja kaikille kansalaisille ulottuvan tiedonvälityksen toteuttamiseen turvataan.
Paikallisradiotoiminnan lähtökohtana hallitus korostaa paikallisradioiden itsenäistä alueellista omistusta ja ohjelmatuotantoa. Paikallisradioiden toimintaedellytyksiä parannetaan mm. väljentämällä toimilupaehtoja.
15. Kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen
Hallituksen toiminnan lähtökohtina ovat kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen, päätösvallan hajauttaminen ja kuntalaisille tarjottavien palvelujen laadun ja taloudellisuuden parantaminen.
Vapaakuntakokeilua jatketaan ja laajennetaan kuntainliittoihin.
Hallitus edistää kuntien vapaaehtoista yhteistoimintaa. Kuntaliitoksia tuetaan määräaikaisin erillistoimin. Kuntaliitoksia ei suoriteta kunnan tahdon vastaisesti. Kuntayhtymän perustaminen tehdään mahdolliseksi.
Kunnallistalouden sopeuttaminen kansantalouden kehitykseen on toimikauden tärkeimpiä tehtäviä. Hallitus pidättäytyy uudistuksista, jotka merkitsisivät kuntien kokonaismenojen tai henkilöstön kasvua. Olemassaolevien suunnitelmien kasvutavoitteet tarkistetaan kansantalouden kehitystä vastaaviksi.
Hallitus antaa toimikautensa alussa eduskunnalle esityksen kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta vuoden 1993 alusta laskennalliseksi valtioneuvostossa 28.6.1990 tehdyn periaatepäätöksen pohjalta. Uudistuksen tavoitteena on lisätä kuntien itsenäistä päätäntävaltaa ja edistää toimintojen taloudellisuutta ja tehokkuutta sekä turvata ja säilyttää kuntien velvollisuutena kaikissa kunnissa sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutuksen sekä kulttuurin peruspalvelujen järjestäminen joko kunnan omana tai ostopalvelutoimintana.
Valtion ja kuntien välistä kustannusten jakoa ei uudistuksen yhteydessä muuteta. Esityksen lopullinen muotoilu valmistellaan yhdessä kuntien keskusjärjestöjen kanssa.
Valtionosuusjärjestelmän uudistamisen yhteydessä toteutetaan kuntien ohjaus- ja seurantajärjestelmien uudistus ja niihin liittyvä normien purku. Uudistuksessa otetaan huomioon kielelliset näkökohdat. Uudistuksen yhteydessä turvataan kielellisen vähemmistön koulutus-, sosiaali- ja terveysalojen hallinto. Kuntien mahdollisuuksia itsenäiseen maksupolitiikkaan lisätään.
16. Hallinnon kehittäminen
Hallinnon kehittämisen tavoitteena on joustavan, tuloksellisen ja oikeudenmukaisen palvelurakenteen aikaansaaminen. Tähän pyritään kasvattamatta julkista sektoria. Palvelukykyä lisätään poistamalla hallinnon monimutkaisuutta ja päällekkäisyyttä. Pääpaino kehittämistyössä asetetaan hallinnon tuloksellisuuden ja tuottavuuden lisäämiseen, hallinnon hajauttamiseen ja keventämiseen sekä ohjausjärjestelmien uudistamiseen. Samalla turvataan kansalaisten peruspalvelujen saatavuus koko maassa.
Keskushallintoa supistetaan mm. muuttamalla toiminnallisia keskusvirastoja liikelaitoksiksi ja lakkauttamalla hallinnollisia keskusvirastoja. Keskus- ja lääninhallinnosta siirretään toimivaltaa kuntiin ja kuntainliittoihin sekä suoraan kansalaisia palveleviin organisaatioihin.
Valtion väliportaan hallintoa kevennetään ja päällekkäisyyttä puretaan. Hajanaista piirihallintoa kootaan yhteen. Hallinnon aluejakoja yhtenäistetään niin, että ne mahdollisimman hyvin vastaavat toiminnallisia aluekokonaisuuksia sekä kielellisiä ja talousmaantieteellisiä rajoja. Valtion paikallishallintoa uudistetaan niin, että palvelujen laatu ja tasapuolinen saatavuus ja kansalaisten turvallisuus taataan.
Maakunnallista hallintoa ja päätäntävaltaa kehitetään luomalla lainsäädännölliset edellytykset kuntainliittojen kokoamiselle taloudellisiksi ja toiminnallisesti laaja-alaisiksi kokonaisuuksiksi. Käynnistetään valmistelu maakuntahallinnon kokeilemiseksi.
Julkisen ja yksityisen sektorin välistä tehtäväjakoa arvioidaan palvelukyvyn ja taloudellisuuden perusteella.
Hallitus pitää keskeisenä Ahvenanmaan maakunnan ja valtakunnan suhteiden kehittämistä uuden itsehallintolain mukaisesti.
Hallitus pitää tärkeänä, että puolustusvoimia kehitetään pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti parlamentaarisen puolustuspoliittisen neuvottelukunnan suositusten pohjalta.
