Pääministerin ilmoitus eduskunnalle valmistautumisesta Nizzan Eurooppa-neuvoston kokoukseen

Valtioneuvoston viestintäosasto 28.11.2000 22.00
Pääministerin ilmoitus -

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies,

Eurooppa-neuvoston Nizzan kokouksessa 7 - 9. joulukuuta päätetään lähes vuoden kestänyt hallitusten välinen konferenssi unionin perussopimusten muuttamisesta. Nizzan sopimuksessa hyväksytään unionin toimielin-järjestelmän ja päätöksenteon uudistukset, joiden tarkoituksena on valmistaa Euroopan unioni tähän asti mittavimpaan laajentumiseensa. Nizzan sopimus toteuttaa syntyessään niitä historiallisia päätöksiä, joita Euroopan unioni teki vuosi sitten Helsingissä. Kun Nizzan sopimus on kansallisissa parlamenteissa ratifioitu, on unioni omasta puolestaan valmis ottamaan vastaan uusia jäsenvaltioita vuoden 2002 lopusta lähtien.

Nizzassa on tavoiteltava kunnianhimoista lopputulosta. Laajentumisen toteuttaminen ei saa vaikeutua sen vuoksi, että jäsenvaltiot eivät kykene sopimaan tarpeeksi pitkälle menevistä uudistuksista. Unionin toimintaa on tehostettava, jotta se kykenee paremmin vastaamaan kansalaisten odotuksiin ja ympäröivän maailman asettamiin haasteisiin. Laajentumisen myötä kasvava päätöksentekijöiden määrä ja unionin lisääntyvä monimuotoisuus edellyttää pitkälle meneviä uudistuksia, ja erityisesti määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalan laajentamista.

Arvoisa puhemies,

Nizzan Eurooppa-neuvoston keskeiset perussopimusten muuttamista koskevat neuvottelukysymykset liittyvät komission kokoon ja kokoonpanoon, jäsenvaltioiden ääntenpainotukseen neuvostossa, määräenemmistöpäätöksenteon lisäämiseen sekä vahvistettua yhteistyötä tai joustavuutta koskeviin määräyksiin.

Komission koosta ja kokoonpanosta käydyssä keskustelussa Suomi on korostanut vahvan ja itsenäisen komission tarpeellisuutta. Komission kokoonpanolla on suuri merkitys sen legitimiteetin ja jäsenvaltioissa sitä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta. Komissiossa tulee tämän HVK:n jälkeenkin olla jäsen jokaisesta jäsenmaasta. Nizzassa on löydettävissä ratkaisu, jonka turvin voidaan edetä unionin laajentumisessa hyvin pitkälle. Komission koon kasvamiseen ja käytännön työskentelyyn liittyvät ongelmat on tunnustettava, mutta nyt nähtävissä oleva laajentuminen ei edellytä siitä periaatteesta luopumista, että jokaisella jäsenmaalla on oikeus nimittää jäsen komissioon.

Komission kollegiaalista, tasa-arvoiseen osallistumiseen ja vastuun kantamiseen perustuvaa työskentelyä voidaan tehostaa antamalla komission puheenjohtajalle lisää valtaa komission työn järjestämisessä. Suomi on valmis harkitsemaan myös komission varapuheenjohtajien määrän lisäämistä. Uusien maiden liittymiselle ja komission jäsenten nimittämiselle liittyneistä maista voidaan tehdä tilaa päättämällä siitä, että ne jäsenvaltiot joilla on oikeus nimittää kaksi jäsentä, luopuvat toisesta paikasta laajentumisen myötä. Toisesta paikasta luopuville jäsenvaltioille voidaan antaa hyvitystä äänissä neuvostossa.

Ääntenpainotukseen tehtävät muutokset ovat olleet tämän HVK:n ehkä vaikein neuvottelukysymys ja kaikille hyväksyttävä ratkaisu löytynee Nizzassa vasta pitkällisten neuvottelujen jälkeen. Suomi ottaa kantaa erilaisiin vaihtoehtoihin seuraavien periaatteiden pohjalta. Ensinnäkin, päätösten takana täytyy aina olla vähintään puolet jäsenvaltioista ja vähintään puolet yhteenlasketusta unionin väestöstä. Toiseksi, jäsenmaille, jotka luopuvat toisesta komission jäsenestä annetaan hyvitystä äänissä. Tämän hyvityksen vuoksi on nykyistä järjestelmää samalla muokattava niin, että se sopii 28 jäsenvaltion unioniin eli siinä on huomioitu nykyisiin päätöksiin pohjautuva laajentumisprosessi.

Kolmanneksi, on huolehdittava siitä, ettei ääntenpainotusjärjestelmän uudistaminen uhkaa päätöksenteon tehokkuutta. Tämän vuoksi nykyistä määräenemmistön äänikynnystä tai väestökynnystä ei saisi muutoksilla nostaa. Neljänneksi, ääntenpainotusjärjestelmän on oltava yksinkertainen ja sovellettavissa sellaisenaan siihen 13 valtiota käsittävään laajentumisprosessiin, johon unioni on Helsingissä sitoutunut.

Tämän hallitusten välisen konferenssin onnistumisen ehkä tärkein koetinkivi on määräenemmistöpäätöksenteon käyttöalan laajentaminen. Olemme jo nykyisessä 15 jäsenvaltion unionissa nähneet, kuinka yksimielisyysvaatimus on estänyt päätöksiä muun muassa pääoma- ja ympäristöverotuksen vähimmäistasoa tai Eurooppa-yhtiöiden perustamista koskevissa asioissa. Uusien jäsenvaltioiden liittyminen ja erityisten intressien lisääntyminen uhkaa vaikeuttaa unionin päätöksentekoa ja sen toimintakykyä entisestään. Suomi tavoittelee neuvottelujen loppuun asti määräenemmistön käyttöön perustuvan päätöksenteon huomattavaa lisäämistä.

Määräenemmistöpäätöksenteon lisäämisessä ei ole kyse vain niiden sopimusartikloiden määrästä, jotka siirretään pois yksimielisyysvaatimuksen takaa. Ennen kaikkea on kyse unionin toimintakyvyn vahvistamisesta sellaisissa kysymyksissä kuin ympäristöverotus, oikeus- ja sisäasioiden yhteistyö, sosiaalipolitiikka ja yhteinen kauppapolitiikka.

Kun jäsenvaltiot Tampereen Eurooppa-neuvostossa hyväksyivät kunnianhimoisen ohjelman oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön tehostamiseksi, on sen toteuttamista täydennettävä tehokkaalla päätöksentekojärjestelmällä. Tämän vuoksi Suomi pyrkii siihen, että Nizzan sopimuksen astuttua voimaan unionin voi ilman siirtymäaikoja tehdä viisumi, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikassa sekä ulkorajavalvonnassa määräenemmistöpäätöksiä.

Unionin on myös voitava vahvistaa asemaansa kansainvälisenä kauppapoliittisena toimijana. Globaalissa toimintaympäristössä ja kansainvälisessä kaupassa tapahtuneet muutokset ovat tehneet kestämättömäksi tilanteen, jossa yksittäisen jäsenmaan erityisintressit vaikeuttavat unionin toimintaa yhteisten etujemme puolustamisessa. Suomi on tehnyt HVK:ssa aloitteen siitä, millä tavoin yhteisen kauppapolitiikan alaa voitaisiin laajentaa koskemaan palveluita, investointeja ja henkistä omaisuutta. Jotta määräenemmistö-päätöksenteon käytön laajentamiseen liittyvät, eräitä herkkiä aloja koskevat näkökohdat voitaisiin ottaa huomioon, Suomen esityksessä lähdetään siitä, että artiklan ulkopuolelle rajattaisiin sellaiset kansallisesti herkät alat kuin kulttuuri, koulutus, ammattikoulutus ja julkinen terveys sekä edellytettäisiin yksimielisyyttä joillakin muilla aloilla, kuten sosiaalipolitiikassa.

Yhteinen kauppapolitiikka kuuluu niihin keskeisiin asioihin, joiden kautta pieni, toimivista sisämarkkinoista ja avoimesta maailmankaupasta riippuvainen Suomi saa etua unioniin kuulumisesta. Nyt on tärkeää saada Nizzassa aikaan laajentuvaa unionia palveleva päätös unionin ulkoisen toiminnan uskottavuuden vahvistamisesta.

HVK:n neljäs keskeinen neuvottelukysymys koskee vahvistetun yhteistyön eli joustavuuden sääntöjä. Kuluneen syksyn aikana on saavutettu yhteisymmärrys siitä, että vahvistetun yhteistyön sääntöjä on helpotettava. Suomi kannattaa tätä, jotta laajentuvassa unionissakin yhteistyön tiivistäminen olisi houkuttelevampaa yhteisiin sääntöihin ja toimielimiin perustuen unionin sisällä kuin sen ulkopuolella. Jäsenvaltiot ovat valmiita siihen, että päätös vahvistetun yhteistyön käynnistämisestä I ja III pilarissa voidaan tehdä määräenemmistöllä. Yhteistyön käynnistämiseen tarvittavan jäsenvaltioiden määrän Suomi on valmis laskemaan kolmannekseen siten, että vähimmäismäärä on kahdeksan jäsenmaata.

Viime vaiheessa joudutaan keskustelemaan vielä toisen pilarin joustavuuden mahdollisesta sisällöstä. Olemme saaneet tukea sen periaatteen selkeälle toteamiselle, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta vahvistettua yhteistyötä tulee harjoittaa vain toimeenpanossa. Politiikan, kuten yhteisten strategioiden sisällön täytyy olla koko unionin nimissä tehtävää. Suomi on valmis harkitsemaan vahvistetun yhteistyön mahdollistamista turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla. Konkreettisena ja mahdollisesti myös relevanttina esimerkkinä on tähän mennessä mainittu puolustusmateriaaliyhteistyö. Puheenjohtajalta odotetaan edelleen täsmennettyjä esityksiä siitä, miten joustavuus turvallisuus- ja puolustusyhteistyössä kirjattaisiin.

Arvoisa puhemies,

HVK-neuvottelut tulevat olemaan pääosassa Nizzan Eurooppa-neuvostossa. Nizzassa käsitellään kuitenkin myös muita kysymyksiä, kuten laajentumista, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, elintarviketurvallisuutta, sosiaaliagendaa ja meriturvallisuutta sekä ulkosuhdeasioista ainakin Lähi-idän tilannetta, Länsi-Balkania ja EU-Venäjä -suhteita.

Laajentumisen osalta pidämme tärkeänä, että päätelmissä todetaan unionin valmius laajentumiseen Nizzan sopimuksen ratifioinnin jälkeen, huomioidaan komission valmistamat edistymisraportit ja annetaan tuki laajentumisneuvottelujen ripeälle edistämiselle Ruotsin puheenjohtajakaudella.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa Nizzassa todetaan viime viikolla pidetyn voimavarakonferenssin tulokset ja otetaan vastaan puheenjohtajamaan raportti unionin sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan kehittämisestä Ranskan pj-kaudella. Raporttiin liitetään asiakirjat unionin pysyvistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakenteista, voimavaratavoitteista, siviilikriisinhallinnasta, EU-NATO-suhteista ja kolmansien maiden osallistumisesta.

Nizzassa hyväksytään poliittisena julistuksena unionin perusoikeuskirja, joka pohjautuu pääosin olemassa oleviin sopimuksiin, kuten Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan. Perusoikeuskirjassa on kuitenkin aineksia myös jäsenvaltioiden kansallisesta valtiosääntöperinteestä ja yhteisön perussopimuksista. Siihen on kirjattu näihin tukeutuen myös hyvän hallinnon periaate sekä ympäristönsuojelu.

Jo Biarritzin Eurooppa-neuvostossa esitelty perusoikeuskirjaa valmistelleen konventin työ ansaitsee suuren kiitoksen. Perusoikeuksien aseman vahvistaminen on olennainen osa kansalaisten Euroopan rakentamista ja perusoikeuskirja kirkastaa niitä periaatteita, joiden toteuttamiseen unionin toiminta perustuu. Nizzassa annetaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen julistus perusoikeuskirjasta. Siellä ei tehdä päätöksiä asiakirjan kehittämisestä oikeudellisesti sitovaksi, mutta on todennäköistä, että perusoikeuskirja saa nopeasti oikeudellista merkitystä kun Euroopan yhteisön tuomioistuin tukeutuu siihen oikeustapauksia ratkoessaan. Tämänkin vuoksi on syytä jatkossa selvittää perusoikeuksien oikeudellisen aseman vahvistamista.

Arvoisa puhemies,

Unionin uudistaminen ei pääty Nizzan sopimuksen hyväksymiseen ja laajentumiseen. Jo Nizzassa tullaan keskustelemaan unionin edelleen kehittämisestä ja ennen kaikkea tavasta, jolla unionin tulevaisuutta koskeva työ aloitettaisiin ja järjestettäisiin.

Tulevaisuuskeskustelussa tarvitaan aloitteellisuutta. Tämä rooli sopii Suomelle. Sen vuoksi esitämme, että samalla kun Nizzassa saatetaan loppuun laajentumiselle välttämättömät päätökset tehnyt HVK, päätettäisiin myös unionin tulevaisuustyön käynnistämisestä. On syytä korostaa erityisesti sitä, että Nizzassa ei saa aiheuttaa mitään epäselvyyttä siitä, etteikö unioni olisi Nizzan sopimuksen hyväksymisen ja ratifioinnin jälkeen valmis laajentumiseen.

Tarve unionin tarkoituksen ja toiminnan selkeyttämiseen on selvästi olemassa. Unioni reagoi maailman muutokseen ja kansalaisten odotuksiin usein liian hitaasti. Unionista on askeleittain, mutta viime vuosikymmenen aikana kiihtyvällä tahdilla kehittynyt monitasoinen rakennelma, jossa instituutioiden välinen kiistely on toisinaan syrjäyttänyt politiikan sisältöön keskittymisen. Samalla instituutiot kärsivät heikkouksista, jotka nakertavat unionin toimintakykyä. Perussopimuksista on kasvanut hahmoton kokoelma tekstejä, jotka eivät auta kansalaisia ymmärtämään unionin tehtäviä ja merkitystä.

Tulevaisuustyön on selkeytettävä työnjakoa unionin ja sen jäsenvaltioiden ja eri tasolla valtaa käyttävien alueellisten julkisten toimijoiden välillä. Tämä työ ei voi pohjautua vanhaan "ylhäältä alas" tapahtuvaan työskentelyyn. Unionin jäsenmaissa ja sen jäseniksi pian liittyvissä maissa on käynnistettävä laaja ja perusteellinen keskustelu siitä, mihin unionia tarvitaan ja mitä sen tulee tehdä tuottaakseen eurooppalaisella ja globaalilla tasolla tarvittavan lisäarvon kansalaisten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle.

Nizzan päätelmiin on kirjattava selkeä poliittinen sitoutuminen tulevaisuustyöhön, ilman että sen lopputulosta millään tavoin ennakoidaan. Työn järjestämiselle on erilaisia malleja, joita on käytetty unionin aikaisemmassa uudistamistyössä. Olemme kuitenkin sillä tavoin perimmäisten ja jäsenvaltioiden suvereenisuutta läheltä koskevien kysymysten äärellä, että on käytettävä mahdollisimman laajapohjaista valmistelua.

Mallina, jonka tarkasta muodosta ei olla nyt vielä päättämässä, voisi olla valmistelukunta, jossa on edustus hallituksista ja kansanedustuslaitoksista ja joka työskentelee kansalaisyhteiskuntaa laajasti kuullen. Myös unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden osallistuminen on huomioitava.

Nizzassa tulisi sopia alustavan aikataulun ja toimintamenetelmien laatimisen antamisesta seuraavien puheenjohtajamaiden, Ruotsin ja Belgian valmisteltavaksi. Valmistelukunnan työ olisi hyvä käynnistää mahdollisimman pian sen jälkeen toimintamenetelmistä on päästy yksimielisyyteen. Valmisteluvaiheen aikanaan päätyttyä kutsuttaisiin sitten koolle uusi hallitusten välinen konferenssi neuvottelemaan ja saattamaan perussopimusten muuttamista edellyttävä työ päätökseen.

Yhdentymisen arvokkain saavutus on ollut ja tulee laajentumisen jatkuessa olemaan Eurooppaa halkovien rajalinjojen hävittäminen. Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita vahvistetaan nyt päättäväisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Unionin laajentumisen aikataulu alkaa hahmottua. Nizzan jälkeen "ikkuna" laajentumiselle on avoinna siten, että ensimmäiset maat voisivat liittyä unioniin vuosien 2003 - 2005 välillä.

Kun laajentumiseen valmistaudutaan on unionia vahvistettava yhteisöllisistä päätöksentekoa ja yhteisiä sääntöjä korostaen, toimivaltajakoa selkeyttäen ja eurooppalaista yhteistä etua ajavien instituutioiden toimintaa parantamalla. Näin voidaan laajentuvassa unionissa puolustaa kaikkien kansalaisten ja jäsenvaltioiden tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja oikeuksia yhteisen Euroopan rakentamisessa.