Pitkäaikainen kansanedustaja Aino Malkamäki ajoi aktiivisesti kunnallisia keskikouluja. Uudistus oli myöhemmin peruskoulujen esikuva.
SDP:n eduskuntaryhmän johtotroikka Aino Malkamäki, Rafael Paasio ja Gunnar Henriksson menossa pääministeri Urho Kekkosen luo Kesärantaan 1950-luvulla.
Aino Malkamäki
Koulutuspolitiikan vaikuttaja Aino Elin Malkamäki on Suomen pitkäaikaisimpia naiskansanedustajia.
Malkamäki valmistui ylioppilaaksi 1915 ja opiskeli muutaman vuoden Helsingin yliopistossa ennen siirtymistään opettajaseminaariin. Hän työskenteli kansakoulun- ja kotiopettajana eri puolilla Suomea ja suoritti työn lomassa kirjastonhoitajan tutkinnon 1930. Hän toimi Turengin kirjastonhoitajana ja lyhyesti myös Työläisnaisten urheilulehden toimitussihteerinä. Ainon ja toimittaja Matti Malkamäen häät vuonna 1926 olivat erikoistapaus, sillä eduskunnassa pidetyssä seremoniassa vihkijänä toimi puhemies Väinö Hakkila. Pariskunta asettui Turkuun ja heille syntyi neljä tytärtä.
Poliittisen toiminnan Malkamäki aloitti sosialidemokraattisesta puolueesta ja sen naisten liitosta syksyllä 1918. Hän kohosi naisjärjestössä tärkeäksi hahmoksi ja toimi sen varapuheenjohtajana 1949–61. Ensimmäisen kerran Malkamäki valittiin eduskuntaan vuonna 1922. Ura jatkui kolmessa jaksossa yhteensä yli 30 vuotta. Malkamäki osallistui useimpien valiokuntien toimintaan ja tuli tunnetuksi koulutuksen ja opettajien puolestapuhujana. Hänen 1940- ja -50-luvuilla ajamansa laki kunnallisten keskikoulujen perustamisesta sai kutsumanimen Lex Malkamäki. Uudistus oli keskeinen esikuva peruskoulujärjestelmän luomisessa muutamaa vuosikymmentä myöhemmin.
Kun sosialidemokraattinen puolue jakautui 1950-luvun puolivälissä, Malkamäki kuului vähemmistöön jääneisiin Emil Skogin kannattajiin. Hän oli yksi ilman puolueen lupaa Sukselaisen hallitukseen menneistä ns. ottopoikaministereistä, joiden katsottiin siten asettuneen eduskuntaryhmän ulkopuolelle. Malkamäen kausi sosiaaliministerinä kesti vain muutaman kuukauden ennen kuin hallitus joutui eroamaan saatuaan epäluottamuslauseen.
Muiden ”skogilaisten” tavoin Malkamäki siirtyi vastaperustettuun Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattiseen Liittoon (TPSL). Hän nousi varasijalta eduskuntaan kesken kauden menehtyneen edustajan tilalle vuonna 1960. Jo seuraavana vuonna hän joutui itse jäämään sairauslomalle. Aino Malkamäki kuoli lokakuussa 1961.
Kouluneuvokseksi vuonna 1955 nimitetyllä Malkamäellä oli luottamustoimia myös Janakkalan kunnanvaltuustossa, Maatalouskerholiiton valtuus- ja johtokunnissa sekä Väestöliiton hallituksessa. Hän oli presidentin valitsijamiehenä jopa seitsemän kertaa. Malkamäki on Sirkka-Liisa Anttilan ja Miina Sillanpään jälkeen pitkäaikaisin suomalainen naiskansanedustaja.
Syntymäaika ja -paikka: 1.4.1895 Iitti
Puolue: TPSL
Ministeriydet
- 2.9.1957 - 29.11.1957
Sosiaaliministeri, TPSL