”Poliitikon toiminta ei mielestäni ole sen enempää eikä vähempää kuin mikään muukaan työ yhteiskunnassa. Mitä kansanedustajalla pitäisi erityisesti olla – on vastuuntunne, avara kokonaisvaltainen ajattelutapa ja ennakkoluulottomuus. Onhan hän mukana päättämässä koko maata ja kansaa koskevista asioista.”
Anna-Liisa Tiekso lähdössä Moskovaan rautatieasemalla vuonna 1970.
Anna-Liisa Tiekso
Jo 22-vuotiaana poliitikonuransa aloittanut Anna-Liisa Tiekso (myöh. Korpinen) oli tekemässä useita sosiaalipoliittisia uudistuksia 1960- ja 70-luvuilla.
Pienviljelijä-isän ja kansakoulunopettaja-äidin perheen esikoiseksi syntynyt Tiekso kirjoitti ylioppilaaksi 1949. Politiikka oli kemiläisperheessä läsnä, sillä vanhemmat kuuluivat vasemmistolaiseen työväenliikkeeseen. Tiekso liittyi Suomen Demokraattiseen Nuorisoliittoon ja toimi sen puheenjohtajana 1955–64. Hän kuului myös Suomen Kommunistisen Puolueeseen (SKP) sekä Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon (SKDL), jota edusti poliitikonurallaan.
Tiekso aloitti lakiopinnot Helsingin yliopistossa ja avioitui Ruotsin kommunistisessa liikkeessä toimineen Arne Isakssonin kanssa. Puoliksi ruotsalainen Isaksson nimitettiin 1955 Kolarin kunnan sosiaalisihteeriksi, mutta joutui kansalaisuutensa liittyneiden valitusten takia maastakarkoitetuksi 1956. Seuraavana vuonna pariskunta erosi, ja Tiekso jäi heidän kahden lapsensa huoltajaksi.
Tiekson yliopistotutkinto ei koskaan valmistunut, kun politiikasta tuli hänen ammattinsa. Hän pääsi eduskuntaan vuonna 1951 ensiyrittämällä. 22-vuotias Tiekso oli tuolloisista kansanedustajista nuorin. Hänellä oli Lapin äänestäjien tuki. Yli kaksi vuosikymmentä kestäneellä kansanedustajaurallaan Tiekso eteni keskeisiin tehtäviin niin puolueessaan kuin valtakunnanpolitiikassa. Hän toimi SKDL:n varapuheenjohtajana ja oli mukana tekemässä sosiaalipoliittisia uudistuksia 1960- ja 70-luvuilla.
Vuonna 1962 Tieksosta tuli sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, ja ensimmäinen eduskunnan valiokuntaa johtanut nainen sitten 1940-luvun. Peruskoulu-uudistusta luotsannut Tiekso valittiin Koiviston hallituksen sosiaaliministeriksi ja sen ainoaksi naiseksi. Pesti jatkui Karjalaisen II hallituksessa. Ministerikausien tärkeimpiä saavutuksia olivat muun muassa perhe- ja yrittäjäeläkelait sekä uusi aborttilaki, vaikka jälkimmäinen ei toteutunutkaan aivan Tiekson toivomassa laajuudessa. Hän lähti puolueensa mukana hallituksesta keväällä 1971.
Tiekso palasi kansanedustajaksi ja toimi muun muassa suuren valiokunnan puheenjohtajana. Hän nousi Suomen Naisten Demokraattisen Liiton puheenjohtajaksi (1971–74). Vuonna 1974 Tiekso sai vapautuksen kansanedustajan tehtävistä kun hän siirtyi Rautaruukki Oy:n työsuojeluasioista vastaavaksi apulaisjohtajaksi. Vuotta myöhemmin hän avioitui kansanedustaja Rauno Korpisen kanssa ja muutti Ouluun. Tiekso jäi eläkkeelle 1982.
Tiekso kuului Kemin maalaiskunnan kunnanvaltuustoon 1954–68. Hänellä oli useita luottamustehtäviä muun muassa valtion tiedeneuvostossa, Kansan sivistystyön liiton hallituksessa ja Suomen 4H-liiton valtuuskunnassa. Tiekso oli kolmesti presidentin valitsijamies. Hän johti Eläkeläiset ry:tä 1984–94.
”Poliitikon toiminta ei mielestäni ole sen enempää eikä vähempää kuin mikään muukaan työ yhteiskunnassa. Mitä kansanedustajalla pitäisi erityisesti olla – on vastuuntunne, avara kokonaisvaltainen ajattelutapa ja ennakkoluulottomuus. Onhan hän mukana päättämässä koko maata ja kansaa koskevista asioista.” (Eskelinen, Heikki (toim.): He edustavat meitä. Kansanedustajamme kertovat itsestään. WSOY, 1966, s. 342)
YLE:n Myöhäisuutiset-lähetyksessä 8.12.1968 puhutaan raskauden keskeyttämisen perusteista. Sosiaaliministeri Anna-Liisa Tiekson kommentit kohdissa 3:11 ja 5:50.
Syntymäaika ja -paikka: 14.3.1929 Kemin mlk.
Ammatti ja koulutus: Apulaisjohtaja.
Puolue: SKDL
Ministeriydet
- 22.3.1968 - 14.5.1970
Sosiaaliministeri, SKDL - 15.7.1970 - 26.3.1971
Sosiaali- ja terveysministeri, SKDL
Tekstit: Annika Puukka, Nevelyn Media Oy ja valtioneuvoston kanslia