”Pääministeriksi nouseminen tarkoitti suomalaiselle naiselle lasikaton murtamista”.

Anneli Jäätteenmäki nousi pääministeriksi 17.4.2003. Valtioneuvoston kanslia

Anneli Jäätteenmäki

Anneli Tuulikki Jäätteenmäki nousi ensimmäisenä naisena Suomen pääministeriksi.

Jäätteenmäki kiinnostui politiikasta toden teolla Helsingin yliopistossa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli tullut tutuksi jo lapsuudessa, sillä hänen isänsä Oiva Jäätteenmäki oli tunnettu lapualainen kunnallispoliitikko.

Jäätteenmäki valmistui oikeustieteen kandidaatiksi ja varatuomariksi 1980. Hän työskenteli ensin Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston lakimiehenä. Pysyvän viran Jäätteenmäki hän sai 1982 Lapuan kaupungin lakimiehenä. Hän oli välillä sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskosken poliittisena sihteerinä sekä Keskustapuolueen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä.

Jäätteenmäelle itselleen eduskunnan ovet avautuivat 1987. Hän kuului mm. perustuslaki-, ulkoasiain- ja lakivaliokuntiin, suuren valiokuntaan ja pankkivaltuustoon. Hän oli jäsenenä myös Pohjoismaiden ja Euroopan neuvostojen Suomen valtuuskunnissa. Vuonna 2003 Jäätteenmäki ehti toimia vajaat kaksi kuukautta eduskunnan puhemiehenä.

Jäätteenmäki nousi oikeusministeriksi Esko Ahon hallitukseen maaherraksi siirtyneen Hannele Pokan tilalle. Alle vuoden ministerikaudellaan hän ehti ajaa läpi tasa-arvolain, jolla määrättiin sukupuolikiintiöitä joihinkin julkisiin elimiin. Jäätteenmäki toimi vuonna 2000 keskustan puheenjohtajan Ahon sijaisena ja valittiin 2002 puheenjohtajaksi. Keskusta voitti eduskuntavaaleissa niukasti SDP:n. Uuden valtiosäännön mukaisesti Jäätteenmäki hoiti hallitusneuvottelut. Hänestä tuli vuonna 2003 Suomen ensimmäinen naispääministeri.

Jäätteenmäen hallituksessa oli ensimmäistä kertaa saman verran miehiä ja naisia, ja sen ohjelmaan kirjattiin samapalkkaisuuden periaate. Hallituskausi jäi vain 69 päivän mittaiseksi, kun julkinen keskustelu Jäätteenmäen vaalitenteissä esittämistä tiedoista kiihtyi. Hänen epäiltiin johtaneen eduskuntaa harhaan siitä, miten oli saanut Paavo Lipposen Irak-keskusteluja koskeneet asiakirjat haltuunsa. Jäätteenmäki pyysi eroa pääministerin tehtävästä kesäkuussa 2003. Oikeudessa hänet vapautettiin yllytys- ja avunantosyytöksistä, ja tuomion sai asiakirjojen vuotaja.

Vuonna 2004 Jäätteenmäki nousi äänikuningattarena europarlamenttiin. Hän uusi paikkansa 2009 ja 2014 vaaleissa. Hän toimi 2009–14 Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän varapuheenjohtajana. Kaudella 2015–17 Jäätteenmäki on ollut koko parlamentin varapuhemiehenä. Hän on kuulunut ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaan sekä Valko-Venäjän ja Intian suhteita hoitaviin valiokuntiin.

Jäätteenmäki on kirjoittanut kaksi poliittista uraansa käsittelevää teosta, Oikeus voittaa (Edita 1999) ja Sillanrakentaja (WSOY 2002).

”Minulle opetus on ollut se, että pitää tukea naisia. En halua sanoa, että nainen on se, joka on aina oikeassa ja hyvä. On sekä naisia että miehiä, jotka eivät halua tukea naisia. Mutta kun naiselle tulee ikää, huomaa, että politiikassa etenemisessä on muitakin tekijöitä kuin oma erinomaisuus.” (Talvitie, Eveliina: Keitäs tyttö kahvia. Naisia politiikan portailla. WSOY, 2013, s. 129)

”Pääministeriksi nouseminen tarkoitti suomalaiselle naiselle lasikaton murtamista”. (Jäätteenmäki VNK:n haastattelussa 17.3.2017)

417Ministeripäivät

Syntymäaika ja -paikka: 10.2.1955 Lapua

Ammatti ja koulutus: Kaupungin lakimies, kansanedustaja. Varatuomari.

Puolue: Keskusta