Hertta Kuusinen oli sotavuosien jälkeen maan tunnetuimpia poliitiikkoja. Hänestä tuli 1940-luvun lopulla Suomen kaikkien aikojen toinen naisministeri.
Kansanedustaja Hertta Kuusinen kättelee presidentti Paasikiveä itsenäisyyspäivän juhlissa Presidentinlinnassa vuonna 1949.
Hertta Kuusinen
Hertta Elina Kuusinen oli aikansa vaikutusvaltaisin naispoliitikko ja Suomen kaikkien aikojen toinen naisministeri. Hänen isänsä oli Otto Wille Kuusinen, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroon jäsen.
Hertta Kuusinen kasvoi isänsä O. W. Kuusisen vaalimaan aatteeseen. Kuusinen kävi koulua Helsingissä ja Jyväskylässä. Hän vietti aikaa myös äitinsä suvun kartanossa Luhangassa. Vuonna 1922 Kuusinen seurasi isäänsä Moskovaan toimien kirjastonhoitajana ja opettajana. Vuodet 1923–33 kestäneestä avioliitosta punaupseeri, toimittaja Tuure Lehénin kanssa syntyi Kuusisen ainoa lapsi, Yrjö (Juri), joka kuoli 17-vuotiaana keuhkokuumeeseen.
Kuusinen toimi 1930-luvun alussa fasisminvastaisena tarkkailijana Saksassa, kunnes palasi Suomeen salanimen turvin. Hän jäi kuitenkin kiinni ja joutui valtionpetoksen suunnittelusta viideksi vuodeksi vankilaan.
Vuonna 1939 vapautettu Kuusinen piileskeli talvisodan ajan Luhangassa, mutta tuli jälleen vangituksi ennen jatkosotaa. Hänet sijoitettiin ns. turvasäilöön poliittisesti epäluotettavana henkilönä. Sotien jälkeen kommunistinen toiminta oli taas luvallista. Kuusinen laittoi tarmonsa uuden yhteenliittymän, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) rakentamiseen. Kuusinen toimi SKDL:on kuuluneen Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) puoluetoimikunnassa koko uransa sekä SKDL:n pääsihteerinä 1952–57.
Keskeisimmän uransa Kuusinen teki yhtenä maan suosituimmista kansanedustajista. Hän pääsi äänivyöryllä eduskuntaan 1945 ja nousi ensimmäisenä naisena eduskuntaryhmänsä puheenjohtajaksi toimien tehtävässä 11 vuotta. Eduskunnassa Kuusinen johti sivistysvaliokuntaa ja oli jäsenenä mm. ulkoasiainvaliokunnassa. Hänen kielitaitonsa ja kansainväliset suhteensa olivat avuksi Parlamenttien välisen liiton ja Pohjoismaiden neuvoston tehtävissä.
Kuusinen avasi päättäjänä tietä naisten yhteiskunnalliselle osallistumiselle. Kuusinen oli yleispoliitikko, jonka työ painottui sosiaaliturvan parantamiseen, työväen oikeuksiin ja ulkopolitiikkaan. Hän oli edistämässä mm. kansaneläkelain uudistamista ja sairausvakuutuksen ulottamista kaikkiin kansanosiin. Kuusisen aikana sosiaalilainsäädäntöä kehitettiin; työviikko lyheni ja äitiyslomia sekä lapsilisälakia uudistettiin.
Kuusinen tuli tutuksi muun muassa Yleisradion Pienoisparlamentti-ohjelmasta, jossa hän esiintyi kyvykkäänä keskustelijana miesedustajien joukossa. Hänellä oli vankka kansansuosio, joka toi 1958 ja 1962 vaaleissa maan suurimmat äänisaaliit. Kuusinen toimi reilut kaksi kuukautta Pekkalan hallituksessa ensin salkuttomana, sitten valtioneuvoston kanslian toisena ministerinä. Hän oli Suomen toinen naisministeri Miina Sillanpään jälkeen. Kuusinen oli neljästi presidentin valitsijamies.
SKP hajaantui 1960-luvun lopulla. Kuusinen pysyi puoluetoimikunnassa ja säilytti hyvät suhteensa Neuvostoliittoon, mutta jättäytyi päivänpolitiikasta. Viimeiset työvuotensa 1969–74 hän vietti Berliinissä Naisten kansainvälisen demokraattisen liiton puheenjohtajana.
Kuusinen harrasti kulttuuria monipuolisesti. Hän kirjoitti uransa aikana yhden lastenkirjan sekä suuren määrän runoja, proosaa ja kirjeitä, joita on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen.
Syntymäaika ja -paikka: 14.2.1904 Luhanka
Puolue: SKDL
Ministeriydet
- 26.5.1948 - 4.6.1948
Salkuton ministeri, SKDL - 4.6.1948 - 29.7.1948
Ministeri valtioneuvoston kansliassa, SKDL