”Eduskuntatyössä eivät saa ratkaista mitkään henkilökohtaiset sympatiat tai antipatiat, eivät poliittiset eivätkä sosiaaliset tunteet. Asiat on otettava asioina.”
Irma Karvikko työskenteli ministerinä kahdesti 1950-luvulla.
Irma Karvikko
New Yorkissa koulunsa aloittanut Irma Helena Karvikko oli Turun Sanomien ensimmäinen naistoimittaja.
Kun Irma Karvikko oli lapsi, hänen perheensä muutti sukulaisen houkuttelemana Yhdysvaltoihin. Karvikko palasi Turkuun kirjoittamaan ylioppilaaksi vuonna 1931. Hän valmistui filosofian maisteriksi Turun yliopistosta vuonna 1935 pääaineenaan historia. Karvikosta tuli yksi harvoista tuohon aikaan sanomalehdessä työskentelevistä naistoimittajista, kun hänet pestattiin Turun Sanomiin 1937.
Karvikon ensimmäinen rupeama kansanedustajana kesti kymmenen vuotta. Sen aikana Kansallisesta Edistyspuolueesta tuli Suomen Kansanpuolue, jonka varapuheenjohtajaksi ja eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Karvikko valittiin heti 1951. Karvikkoa kiinnosti työskentely etenkin pankki- ja valtiovarainvaliokunnissa, mutta hän pyrki olemaan valtakunnallinen yleispoliitikko.
Näkyvä rooli hallitusneuvotteluissa toi Karvikolle Tuomiojan virkamieshallituksessa toisen sosiaaliministerin salkun. Varsinainen sosiaaliministeri Karvikosta tuli Sukselaisen hallituksessa 1957, mutta kausi katkesi eroamiseen jo samana vuonna. Eron taustalla oli valtiontalouden kassakriisi ja hallituksen ehdotus lapsilisien maksun lykkäämisestä, joka kaatui SKDL:n edustajien jarrutustaktiikkaan.
Vuosina 1958–62 Karvikko työskenteli Kansanpuolueen äänenkannattajan Polttopiste-lehden päätoimittajana. Hän nousi uudestaan eduskuntaan 1962 ja koki puolueensa muutoksen Liberaaliseksi Kansanpuolueeksi. Suorapuheiseksi ja vapaamieliseksi kuvailtu Karvikko oli puolueensa naisjärjestön puheenjohtaja. Hän toimi Suomen ensimmäisessä YK-valtuuskunnassa 1956 sekä presidentin valitsijamiehenä neljään otteeseen.
Keväällä 1970 Karvikko jättäytyi pois kansanedustajantyöstä, mutta jatkoi osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun paikallispolitiikan ja lehtikirjoittelun kautta.
”Eduskuntatyössä eivät saa ratkaista mitkään henkilökohtaiset sympatiat tai antipatiat, eivät poliittiset eivätkä sosiaaliset tunteet. Asiat on otettava asioina.” (Eskelinen, Heikki (toim.): He edustavat meitä. Kansanedustajamme kertovat itsestään. WSOY, 1966, s. 142)
”Politiikka tarjoaa mielenkiintoisen työkentän sille, joka haluaa paneutua asioihin. Samalla se on hyvä luonteenkasvattaja. Oppii varsin pian huomaamaan, miten yksioikoiset, nopeat mielipiteet ovat usein erheellisiä. On maltettava huolellisesti punnita eri vaihtoehtoja, syvennyttävä syihin ja seurauksiin ja kannettava vastuu tehdystä ratkaisusta. Ihmisestä kasvaa realisti.” (Eskelinen, Heikki (toim.): He edustavat meitä. Kansanedustajamme kertovat itsestään. WSOY, 1966, s. 142)
Syntymäaika ja -paikka: 29.9.1909 Turku
Puolue: Suomen Kansanpuolue
Ministeriydet
- 17.11.1953 - 5.5.1954
Ministeri sosiaaliministeriössä, Suomen Kansanpuolue - 27.5.1957 - 2.9.1957
Sosiaaliministeri, Suomen Kansanpuolue