Marjatta Väänänen istui kolmessa eri hallituksessa 1970-80 -luvuilla. Poliittisen uran jälkeen hänelle myönnettiin ensimmäisenä naisena ministerin arvonimi.
Marjatta Väänänen Eduskuntatalon kahvilassa 24.1.1979.
Marjatta Väänänen
”Hallituksen ainoaksi mieheksi” tituleerattu Helmi Marjatta Väänänen pyrki ministerinä tasapuolistamaan poliittisia valtasuhteita kulttuuriasioissa. Hän työskenteli myös teatteriarvostelijana ja kulttuuritoimittajana.
Isänsä lailla toimittajan ammattiin tähdännyt Marjatta Väänänen valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1950. Saatuaan ensimmäisen neljästä lapsestaan Väänänen jätti paikkansa Maalaisliiton sanomakeskuksen kulttuuritoimittajana. Kotiäitiyden ohella hän jatkoi työskentelyä teatteriarvostelijana ja Kotilieden kulttuuritoimittajana sekä toimintaa erilaisissa järjestöissä. Hänestä tuli 1960-luvun lopulla Valion tiedottaja, ja hän jatkoi työtä osa-aikaisesti myös kansanedustajana.
Väänänen kutsuttiin Sorsan hallituksen kulttuuriministeriksi ennen kuin hänestä oli tullut kansanedustaja. Hän oli kuitenkin kuulunut jo Yleisradio Oy:n hallintoneuvostoon aikana, jolloin Yleisradion politisoitumisesta käytiin kiivasta keskustelua. Hän oli myös toiminut valtion taidetoimikunnassa ainoana naisena.
Edeltäjistään poiketen Väänänen pyrki kulttuuriministerinä vähentämään vasemmiston poliittista vaikutusta taidetoimikunnissa ja niiden määrärahojen jakautumisessa. Tämän seurauksena taistolaiset kulttuurivaikuttajat protestoivat muun muassa vaatimalla hänen eroaan. Väänänen sai myös tukea ja jämäkkyytensä vuoksi kutsumanimen ”hallituksen ainoa mies”. Syksyllä 1975 hänet valittiin eduskuntaan äänivyöryllä. Kansanedustajana hän kuului muun muassa sivistys-, perustuslaki- ja ulkoasiainvaliokuntiin sekä Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskuntaan.
Väänänen oli opetusministeri alle vuoden istuneessa Miettusen III hallituksessa. Lyhyen kautensa aikana Väänäsen tavoite oli edelleen tasoittaa poliittisia vaikutussuhteita kulttuurissa, tieteessä ja koulumaailmassa. Esillä olivat myös suomalaislasten opiskeluongelmat Ruotsissa, jonne suuntautui suuri muuttoaalto 1960- ja 70-luvuilla.
Keskustapuolueen jakautuessa 1970-luvun lopulla Väänänen kuului Johannes Virolaisen kannattajiin. Kun Virolainen valittiin puolueen presidenttiehdokkaaksi, Väänänen päätyi jälleen ministeriksi. Tämä kolmas pesti tuli Sorsan III hallituksessa ja salkuksi toinen sosiaali- ja terveysministeri. Väänänen ajoi kotihoidontukea, jonka pääministeri lopulta torppasi.
Väänänen kuului Keskustan puoluehallitukseen 1969–86 ja toimi puolueen varapuheenjohtajana 1971–86. Keskustanaisten hallitusta hän johti 1971–85. Hän vaikutti myös Helsingin kaupunginvaltuustossa 1976–84. Väänäsellä oli suuri määrä luottamustehtäviä etenkin kulttuurin ja urheilun aloilla. Hän toimi pitkään Naisjärjestöjen keskusliiton johtajistossa (puheenjohtaja 1973–82) sekä Väestöliiton hallituksessa (1962–76). Niissä hän pyrki edistämään naisten yhteiskunnallista osallistumista.
Väänänen jättäytyi eduskunnasta vuonna 1991. Hänelle myönnettiin ensimmäisenä naisena ministerin arvonimi vuonna 1994. Hän on kirjoittanut kolumneja ja jatkoi isänsä aloittamaa Huidunperä-pakinasarjaa Maaseudun Tulevaisuudessa. Lisäksi hän on julkaissut kolme kirjaa: historiikin Maaseudun nainen (Maalaisliiton naiset 1956), Sadekesän kirjeitä (Kirjayhtymä 1974) sekä muistelmateoksen Suoraan eestä Suomenmaan (Otava 1996).
Kulttuuriministerinä 1970-luvulla toiminut Marjatta Väänänen kertoo 26.12.1992 ministerivuosistaan YLE:n ohjelmassa Kokemuksia 1970-luvun kulttuuripolitiikasta.
Syntymäaika ja -paikka: 9.8.1923 Jyväskylä
Puolue: Keskusta
Ministeriydet
- 4.9.1972 - 13.6.1975
Ministeri opetusministeriössä, Keskusta - 29.9.1976 - 15.5.1977
Opetusministeri, Keskusta - 19.2.1982 - 6.5.1983
Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä, Keskusta