"Ihmiset alkoivat myös muistella, onko aiemmin ollut puhemiehiä. Toisin sanoen naisena puhemies alkoi näkyä. Eduskunnalle tulivat kasvot."
Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen ja Ruotsin pääministeri Göran Persson pohjoismaisessa pääministerikokouksessa Imatralla 1.7.2001.
Riitta Uosukainen
Riitta Maria Uosukainen oli ensimmäinen nainen eduskunnan puhemiehenä.
Karjalaiseen evakkoperheeseen syntynyt Riitta Uosukainen kasvoi Imatralla, mutta opiskeli suomen kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja työskenteli kustannusvirkailijana kustannusosakeyhtiö Tammessa. Valmistuttuaan filosofian lisensiaatiksi (1970) hän toimi Imatralla opettajana ja suomen kielen lehtorina sekä osallistui useiden oppikirjojen tekemiseen.
Imatralla alkoi myös poliittinen ura, kun hän pääsi kaupunginvaltuustoon 1977. Eduskuntaan Uosukainen eteni 1983. Lahjakkaana puhujana ja esiintyjänä pidetty Uosukainen nautti äänestäjien suosiota. Eduskunnassa Uosukainen kuului muun muassa puolustus- ja sivistysvaliokuntiin, joista jälkimmäisessä puheenjohtajana 1991. Hänet valittiin Ahon hallitukseen opetusministeriksi. Suomi oli silloin syvässä lamassa. Koulutukseen kohdistui useita suuria leikkauksia, joita Uosukainen vastusti.
Hallituskauden jälkipuolella eduskunnan puhemies Ilkka Suominen siirtyi Alkon pääjohtajaksi. Tilalle nostettiin Riitta Uosukainen, josta tuli ensimmäinen nainen eduskunnan puhemiehenä. Hän jatkoi tehtävässä eduskuntauransa loppuun vuoteen 2003 asti. Kaudella 1995–99 oli historiallinen tilanne, kun koko puhemiehistö koostui naisista (varapuhemiehinä Sirkka-Liisa Anttila ja Kerttu Törnqvist).
Uosukaisen puhemiesaikaan osuivat muun muassa Suomen liittyminen Euroopan unioniin ja uusi perustuslaki. Hän johti eduskunnassa useita uudistuksia kuten tilojen lisärakentamista. Hän rajasi myös istuntojen kestoa. Uosukainen sai kansainvälistä kokemusta ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana. Hänet asetettiin kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi vuonna 2000 Sauli Niinistön kieltäydyttyä. Uosukainen jäi ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi kun jatkoon menivät Esko Aho ja Tarja Halonen.
Sekä uransa aikana että eläkkeelle jäätyään Uosukainen on toiminut lukuisissa luottamustehtävissä etenkin kulttuuri- ja maanpuolustusalan järjestöissä. Hänelle myönnettiin ensimmäisenä naisena Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi vuonna 2002 ja valtioneuvoksen arvo 2004.
Uosukainen julkaisi vuonna 1996 teoksen Liehuva liekinvarsi (WSOY), jonka avoimuus herätti huomiota (ks. oheinen haastattelu). Vuonna 2004 ilmestyi toinen teos, muistelmallinen Nuijanisku pöytään: hajamietteitä intohimosta, vallasta ja sivistyksestä (Otava).
Uosukaisen puoliso on vuodesta 1968 everstiluutnantti evp Toivo (Topi) Uosukainen, joka on näkyvästi tukenut vaimoaan tämän julkisella uralla.
”Kaikkea muuta kunhan ei vain nukkuvaa, puolikuollutta elämää” (Riitta Uosukainen Minna Canthia siteeraten, VNK:n haastattelu 19.5.2017)
”Kun minusta tuli puhemies, useaan otteeseen lehdessä todettiin, että ’se puheenjohtaminenhan meni ihan hyvin’. Ihmiset alkoivat myös muistella, onko aiemmin ollut puhemiehiä. Toisin sanoen naisena puhemies alkoi näkyä. Eduskunnalle tulivat kasvot. Sukupuoli oli suuri etu eduskunnalle.” (Lipponen, Päivi (toim.): Akat aidan tekee, miehet käyvät mittaamassa. Kirjapaja, 2006, s. 117)
Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen yhtenä keskustelijana YLE:n A-studiossa EU-kansanäänestyksen jälkeen 16.10.1994. Uosukainen äänessä ensimmäisen kerran kohdassa 00:44.
Syntymäaika ja -paikka: 18.6.1942 Jääski
Ammatti ja koulutus: Lehtori, kansanedustaja. Filosofian lisensiaatti.
Puolue: Kokoomus
Ministeriydet
- 26.4.1991 - 11.2.1994
Opetusministeri, Kokoomus