”Olen tietysti iloinen, että kohdalleni sattui sellainen luottamus, että olen ollut 3 817 päivää valtioneuvoston jäsenenä. Ne olivat kiireisiä ja ikimuistoisia vuosia. Eiköhän joku näistä nykyisistä naisministereistä kohta tämän ennätyksen riko.”
Vanhasen hallituksen ministereitä matkalla Säätytaloon 24.6.2003. Sinikka Mönkäreen (keskellä) vierellä Jan-Erik Enestam (vasemmalla), Tuula Haatainen, Matti Vanhanen, Tarja Filatov, Johannes Koskinen ja Antti Kalliomäki.
Sinikka Mönkäre
Taru Sinikka Mönkäre (nyk. Laisaari) on Suomen pitkäaikaisin naisministeri.
Tätinsä perheessä Vuoksenniskan sosialidemokraattisen yhteisön keskellä kasvanut Sinikka Mönkäre liittyi puolueeseen 15-vuotiaana. Hän opiskeli lääkäriksi ja työskenteli usealla paikkakunnalla ennen kuin asettui Imatralle. Mönkäre väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1984. Poliittisen toimintansa hän aloitti Imatran kaupunginvaltuustossa, jossa toimi vuodet 1980–95 (ja 2005), kahdesti myös puheenjohtajana.
Mönkäre putosi eduskunnasta ensimmäisen kautensa jälkeen 1991 ja palasi apulaisylilääkäriksi Imatralle. Laman vaikutusten seuraaminen potilaiden elämässä kannusti hänet pyrkimään uudelleen kansanedustajaksi 1995. Paavo Lipponen nosti vastavalitun Mönkäreen hieman yllättäen I hallituksensa sosiaali- ja terveysministeriksi. Mönkäre osoitti pätevyytensä. Hän toimi eri ministeritehtävissä yli kymmenen vuotta, kauemmin yhtäjaksoisesti kuin kukaan toinen naispoliitikko.
Haastavimmaksi Mönkäre koki kauppa- ja teollisuusministerin tehtävän, johon hänen kaudellaan kuului valtion omistajapolitiikkaan ja ydinvoimakiistoihin liittyneitä kiperiä tilanteita.
Ministeriura katkesi vuonna 2005 SDP:n puheenjohtajavaihdosta seuranneeseen ministerikierrätykseen, jolloin Mönkäre palasi kansanedustajaksi. Hän siirtyi 2006 Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 2012 eläkkeelle jäämiseensä asti. Samana vuonna Mönkäre otti käyttöön puolisonsa sukunimen Laisaari.
Mönkäreellä on ollut valtiollisia luottamustehtäviä Kuluttajaneuvoston puheenjohtajana 1988–90 ja Kuluttaja-asiain neuvottelukunnan jäsenenä 1990–95. Hän oli Etelä-Karjalan liiton maakuntahallituksen puheenjohtaja vuonna 2005. Mönkäreen elämäkerta Orpotytöstä ministeriksi – Sinikka Mönkäreen tarina (Art House) julkaistiin alkuvuodesta 2017. Sen on kirjoittanut hänen vävynsä, tietokirjailija Patrik Pehkonen.
”Asioilla on tapana järjestyä. Jos on tullut vaikeita haasteita tai ikäviä haasteita olen aina ajatellut, että kun asiaan tarttuu niin kyllä se siitä aina jollakin tavalla järjestyy.” (VNK:n haastattelu 20.4.)
”Olen tietysti iloinen, että kohdalleni sattui sellainen luottamus, että olen ollut 3 817 päivää valtioneuvoston jäsenenä. Ne olivat kiireisiä ja ikimuistoisia vuosia. Eiköhän joku näistä nykyisistä naisministereistä kohta tämän ennätyksen riko.” (Manskinen, Harri: ”Sinikka Mönkäre siirtyy eläkkeelle ja ryhtyy Laisaareksi.” Uutisvuoksi.fi, 31.3.2012)
”Voihan sitä olla jatkuvalla törmäyskurssilla toisten kanssa, mutta ei sillä tavalla saa tuloksia aikaan. Hetkellistä julkisuutta tämän päivän mediamaailmassa voi kyllä saada, mutta ei sellaista luottamusta työtovereiden parissa, jota todelliseen asioiden eteenpäin viemiseen tarvitaan.” (Tiilikainen, Tenho: ”Sinikka Mönkäre on tehnyt tarustaan totta.”Etelä-Saimaa, 22.2.2004)
Syntymäaika ja -paikka: 6.3.1947 Sippola
Puolue: SDP
Ministeriydet
- 13.4.1995 - 15.4.1999
Ministeri ympäristöministeriössä, SDP - 15.4.1999 - 25.2.2000
Työministeri, SDP - 25.2.2000 - 17.4.2003
Kauppa- ja teollisuusministeri, SDP - 17.4.2003 - 24.6.2003
Sosiaali- ja terveysministeri, SDP - 24.6.2003 - 23.9.2005
Sosiaali- ja terveysministeri, SDP