”Presidentti-instituutio oli tehty miehelle. Minua koetettiin vääntää presidentin puolison ulkoiseen formaattiin: hatuista, käsilaukuista ja iltapuvuista puhuttiin aivan kamalasti.”
Tarja Halonen ja taiteilija Rafael Wardi tasavallan presidentti Halosen muotokuvan paljastustilaisuudessa Valtioneuvoston linnassa 8.11.2002.
Tarja Halonen
Tarja Kaarina Halonen on Suomen ensimmäinen naispresidentti ja myös ensimmäinen naisulkoministeri.
Työläisperheen tyttärenä Helsingin Kalliossa kasvanut Tarja Halonen oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1968 ja sai paikan SAK:n ensimmäisenä naislakimiehenä. Suomen ylioppilaskuntien liitossa (SYL) poliittisen toimintansa aloittanut Halonen toimi pääministeri Kalevi Sorsan eduskuntasihteerinä 1974. Helsingin kaupunginvaltuustossa hän vaikutti 1977–96. Hänet valittiin SDP:n kansanedustajaksi ensimmäistä kertaa 1979 ja siitä eteenpäin viidelle kaudelle peräjälkeen.
Eduskunnassa muun muassa sosiaali- ja lakivaliokunnissa toiminut Halonen aloitti pitkän ministeriuransa Holkerin hallituksen toisena sosiaali- ja terveysministerinä sekä pohjoismaisena yhteistyöministerinä. Vuonna 1990 oikeusministerin paikka jäi hallituksen henkilövaihdosten jäljiltä tyhjäksi. Uudeksi oikeusministeriksi valittiin Halonen, ja hän oli virkamiesministeri Inkeri Anttilan jälkeen ensimmäinen nainen tehtävässä.
Lasikattojen särkeminen jatkui myös Lipposen hallituksissa, kun Halonen toimi molemmissa Suomen ensimmäisenä naispuolisena ulkoministerinä. Haloselle kertyi yli 3 200 ministeripäivää.
Halonen asettui SDP:n presidenttiehdokkaaksi ja jätti molemmilla äänestyskierroksilla taakseen Esko Ahon. Tarja Halonen valittiin tasavallan presidentiksi vuonna 2000 ja uudelle kaudelle vuonna 2006, jolloin vastaehdokkaana oli Sauli Niinistö. Suomen ensimmäisen naispresidentin politiikassa keskeisiä teemoja ovat olleet ihmisoikeudet, demokratia ja kansalaisyhteiskunta sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo.
Halosen kausilla presidentin valtaoikeudet ja perustuslain uudistus olivat paljon esillä, ja hän puolusti presidentin ulkopoliittista ja arvovaikuttajan roolia. Kansainvälisiä luottamustehtäviä Halosella oli etenkin YK:n organisaatioissa ja muun muassa Kansainvälisen naisjohtajaverkoston (CWWL) puheenjohtajana (2009–14).
Yhteensä 12 vuotta kestäneiden presidenttikausiensa jälkeen Halonen on muun muassa opettanut kansainvälistä politiikkaa Harvardin yliopistossa ja perustanut omaa nimeään kantavan Kestävän kehityksen säätiön. Kansalaisjärjestötyö on ollut keskeistä Haloselle koko elämän ajan. Hän toimii lukuisissa järjestöissä ja verkostoissa sekä kotimaassa että ulkomailla.
Halosella on yksi lapsi, ja hän on ollut vuodesta 2000 naimisissa tohtori Pentti Arajärven kanssa.
”Presidentti-instituutio oli tehty miehelle. Minua koetettiin vääntää presidentin puolison ulkoiseen formaattiin: hatuista, käsilaukuista ja iltapuvuista puhuttiin aivan kamalasti.” (Tarja Halonen, VN viestinnän haastattelu 10.4.2017).
”En kuvittele olevani historiallisesti tärkeä ihminen, mutta sanon, että on todella paljon paikkoja, joissa voi vaikuttaa. Mutta työ pitää tehdä itse. Pitää osata ja uskoa asiaansa. Pitää olla sielu mukana.”(Lehtilä, Hannu: Tarja Halonen – paremman maailman puolesta. Tammi 2012, s. 240)
YLE:n uutislähetyksessä 29.2.2012 yhteenveto Tarja Halosen presidenttikausista.
Syntymäaika ja -paikka: 24.12.1943 Helsinki
Puolue: SDP
Ministeriydet
- 30.4.1987 - 28.2.1990
Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä, SDP - 1.3.1990 - 26.4.1991
Oikeusministeri, SDP - 13.4.1995 - 15.4.1999
Ulkoasiainministeri, SDP - 15.4.1999 - 25.2.2000
Ulkoasiainministeri, SDP
