Tyyne Leivo-Larsson istui viidessä eri hallituksessa 1940- ja 1950 -luvuilla. Hän oli ensimmäinen pääministerin sijaisena toiminut nainen Suomessa.
Ministeri Tyyne Leivo-Larsson (oikealla) ja rouva Sylvi Kekkonen tutustumassa Elannon tuotteisiin vuonna 1950.
Tyyne Leivo-Larsson
Viidessä eri hallituksessa sosiaaliministerinä toiminut Tyyne Lilja Leivo-Larsson oli Suomen ensimmäinen naissuurlähettiläs. Hän oli myös ensimmäinen nainen pääministerin sijaisena.
Tyyne Leivo-Larsson oli kivityömiehen tytär. Päästyään oppikouluun hän sai kipinän taitojensa kehittämiseen. Hän työskenteli konttoriapulaisena yrityksissä ja toimistonhoitajana Suomen Ammattijärjestössä (SAJ). Siellä hän tapasi ammattiyhdistysväkeä kiinnostuen politiikasta. Työn ohella hän opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa etenkin kieliä oppien ruotsin lisäksi saksan, englannin ja esperanton. SAJ:n lakkautuksen jälkeen Leivo-Larsson siirtyi Helsingin kaupungin rahatoimistoon konttorikirjuriksi. Hän toimi työväensuojelu- ja huoltonäyttelyn hoitajana kun tuli valituksi ensimmäistä kertaa eduskuntaan 1948.
Naisjärjestötyö oli Leivo-Larssonille keskeistä koko uran ajan, ja hän verkostoitui yhteiskunnallisesti aktiivisten naisten kanssa yli puoluerajojen. Ammattiyhdistysliikkeen lisäksi hän toimi Sosialidemokraattisessa Nuorisoliitossa, Työläisnaisliitossa (puheenjohtajana vuodesta 1946) ja Helsingin paikallispolitiikassa.
Eduskunnassa Leivo-Larsson kuului pankki-, työväenasiain- ja ulkoasiainvaliokuntiin sekä Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskuntaan. Hän istui viidessä eri hallituksessa joko ensimmäisenä tai toisena sosiaaliministerinä. Hän oli kolmas ministerintehtäviä hoitanut nainen Suomessa. Leivo-Larsson oli valmistelemassa tai toteuttamassa mm. sosiaalista asuntotuotantojärjestelmä Aravaa, kansaneläkeuudistusta ja merimies- sekä työeläkelakeja. Hän kannatti samapalkkaisuutta ja palkallista äitiyslomaa sekä esitti erilaisia parannuksia naisten asemaan. Leivo-Larsson edusti Suomea muun muassa YK:n ja kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleiskokouksissa.
Sosialidemokraattisessa puolueessa Leivo-Larsson nousi puoluetoimikuntaan ja naisliiton puheenjohtajaksi. Vasemmistosiiven skogilaisena hän tuli erotetuksi osastonsa joukossa SDP:stä vuonna 1958. Presidentti Kekkosen tuella hän toimi Kuuskosken virkamieshallituksessa toisena sosiaaliministerinä sekä pääministerin sijaisena, mikä oli ennenkuulumaton tehtävä naispoliitikolle. Kesken hallituskauden 1958 Kekkonen nimitti Leivo-Larssonin suurlähettilääksi Osloon ja myöhemmin lisäksi Reykjavikiin.
Palattuaan kotimaahan 1965 Leivo-Larsson liittyi Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattiseen liittoon (TPSL) ja nousi vielä kerran kansanedustajaksi 1966–70. Hän oli sekä eduskuntaryhmänsä että TPSL:n naisliiton puheenjohtaja.
Leivo-Larsson toimi presidentin valitsijamiehenä kolmesti ja kuului muun muassa Suomen YK-valtuuskuntaan sekä Kehitysapuasiain neuvottelukuntaan. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja 1948–57. Leivo-Larsson kirjoitti muistelmateoksen ”Elämässä tapaa ja tapahtuu” vuonna 1970.
”Poliittinen toimintani on rikastuttanut elämääni monella tavalla. Se on opettanut miten paljon ihmiset voivat uhrata, jos heidän on puolustettava aatteellista vakaumustaan, ja aina, milloin elämä on ollut uhanalainen aatteellisista syistä, on myös saanut kokea, mitä aatteellinen toiminta ja koko toveripiiri on merkinnyt itse kullekin.” (Eskelinen, Heikki (toim.): He edustavat meitä. Kansanedustajamme kertovat itsestään. WSOY, 1966, s. 189)
”Velvollisuuden tunne ja kansanvaltaisen yhteiskuntamuodon sekä siihen oleellisesti kuuluvan ihmisen vapauden puolustamisen tahto yleisten humanitääristen periaatteiden kunnioittamisen ohella ovat ne periaatteet, joiden varaan olen pyrkinyt rakentamaan elämänkatsomukseni, toimintani kaikilla aloilla. Että en aina ole onnistunut toimimaan ihanteitteni mukaisesti on sitten toinen juttu, mutta onhan päämäärä olemassa.” (Eskelinen, Heikki (toim.): He edustavat meitä. Kansanedustajamme kertovat itsestään. WSOY, 1966, s. 189)
Syntymäaika ja -paikka: 3.3.1902 Uusikirkko
Ammatti ja koulutus: Sosiaalijohtaja, suurlähettiläs.
Puolue: ammatti/virkamies
Ministeriydet
- 29.7.1948 - 17.3.1950
Ministeri sosiaaliministeriössä, SDP - 4.3.1949 - 18.3.1949
Sosiaaliministeri, SDP - 5.5.1954 - 20.10.1954
Sosiaaliministeri, SDP - 20.10.1954 - 3.3.1956
Ministeri sosiaaliministeriössä, SDP - 3.3.1956 - 17.5.1957
Ministeri sosiaaliministeriössä, SDP - 17.5.1957 - 27.5.1957
Sosiaaliministeri, SDP - 26.4.1958 - 29.8.1958
Ministeri valtioneuvoston kansliassa, ammatti/virkamies
Tekstit: Annika Puukka, Nevelyn Media Oy ja valtioneuvoston kanslia