Ensimmäinen ei-vasemmistolainen naisministeri Vieno Simonen keskittyi erityisesti naisten, vähävaraisten perheiden ja maaseutuväestön asioihin.
Vieno Simonen (keskellä) Maalaisliiton naisten kokouksessa 1953. Eturivissä myös Johannes Virolainen (vasemmalla), V.J. Sukselainen, Kerttu Saalasti, Hilja Väänänen ja Kaarina Virolainen.
Vieno Simonen
Vieno Simonen oli ensimmäinen ei-vasemmistolainen naisministeri. Hän oli myös naisjärjestötyön tienraivaaja ja sosiaalipoliittinen uudistaja.
Kirkkoherran tytär Vieno Simonen kävi tyttökoulun ja Kuopion rouvasväen käsityökoulun. Hän työskenteli ensin Pulkkilan ja sitten Iisalmen postissa harjoittelijana. Suoritettuaan postivirkamiestutkinnon 1921 Simonen pääsi toimistoapulaiseksi Pyhäselän Hammaslahden postiin. Avioiduttuaan seuraavana vuonna Oskar Simosen kanssa hän ryhtyi Häyrylän tilan emännäksi ja sai seitsemän lasta.
Puolisonsa kuoleman jälkeen vuonna 1938 Simonen otti vastuun maatilasta. Myös puolison aiemmin hoitamat kunnallispoliittiset luottamustehtävät alkoivat kasautua Simoselle, minkä lisäksi hän toimi Lotta Svärd -järjestössä ja Marttaliitossa.
Valtakunnanpolitiikassa Simosen ura alkoi 1948. Viisi vuotta myöhemmin hänet valittiin ensimmäisenä porvaripuolueen naisena Kekkosen IV hallitukseen toiseksi sosiaaliministeriksi. Maltilliseksi ja yhteistyökykyiseksi kuvailtu Simonen sopi ministerintehtäviin 1950-luvun hankalissa poliittisissa olosuhteissa. Hän toimikin ensimmäisenä tai toisena sosiaaliministerinä ja toisena maatalousministerinä yhteensä viidessä eri hallituksessa, joista vain yhden kausi kesti yli kaksi vuotta.
Simosen ministerikausilla uudistettiin sosiaalihuoltoa merkittävästi muun muassa työeläke- ja perhepoliittisilla laeilla. Kansanedustajanakin Simonen keskittyi erityisesti naisten, vähävaraisten perheiden ja maaseutuväestön asioihin. Hänen työnsä näkyy vuonna 1957 tehdyssä kansaneläkeuudistuksessa, jonka myötä esimerkiksi maatalojen emännät alkoivat saada tasaeläkettä.
Simonen oli puolueensa naistyön tienraivaaja. Hän kuului Maalaisliiton puoluevaltuuskuntaan ja keskushallitukseen sekä sen naisjärjestön valtuus- ja johtokuntiin. Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtajana Simosella oli suuri rooli toiminnan suunnittelussa. Hän oli myös kansainvälisessä tehtävässä Pohjoismaisen emäntäliiton puheenjohtajana.
Kolmesti presidentin valitsijamiehenä toiminut Simonen jättäytyi eduskunnasta vuoden 1962 vaaleissa. Hän jatkoi kuitenkin luottamus- ja järjestötehtävissä muun muassa Marttaliiton valtuuskunnan puheenjohtajana (1953–69).
Syntymäaika ja -paikka: 27.12.1898 Peräseinäjoki
Puolue: Maalaisliitto
Ministeriydet
- 9.7.1953 - 17.11.1953
Ministeri sosiaaliministeriössä, Maalaisliitto - 5.5.1954 - 20.10.1954
Ministeri sosiaaliministeriössä, Maalaisliitto - 3.3.1956 - 27.5.1957
Ministeri maatalousministeriössä, Maalaisliitto - 13.1.1959 - 14.7.1961
Sosiaaliministeri, Maalaisliitto - 14.7.1961 - 13.4.1962
Sosiaaliministeri, Maalaisliitto