Pääministeri Berndt von Fieandt hallituksen ohjelma 30.11.1957

Eiliseen mennessä oli meillä ollut hallituspula 42 päivää eli kauemmin kuin koskaan ennen valtakuntamme historiassa. Koko tuon ajan yritettiin luoda hallitusta tavanmukaiselta parlamentaariselta pohjalta. Oli tunnusteltu kaikkia mahdollisuuksia lähtien hallituksesta, jolla olisi kaikkien puolueiden kannatus ja siten yksimielinen tuki eduskunnassa, aina erilaisiin vähemmistöhallituksiin asti. Mutta kaikki yritykset kysymyksen ratkaisemiseksi ajautuivat karille. Tällaisessa tilanteessa presidentti tarttui parlamentaarisessa elämässä harvoin käytettyyn keinoon. Hän antoi eilen tehtäväkseni muodostaa hallituksen eri alojen asiantuntijoista. Minun onnistui jo saman päivän aikana laatia hallituslista, jonka Tasavallan presidentti eilen illalla hyväksyi. Tasavallan presidentin tänään antamalla avoimella kirjeellä on uusi hallitus nimitetty.

Ennen kuin jatkan, pyydän lausua tunnustukseni edelliselle hallitukselle siitä työstä, minkä se vaikeissa olosuhteissa ja saamatta paljoakaan ymmärtämystä eduskunnan taholta on suorittanut. Erityisesti kiitän pääministeri Sukselaista ja valtiovarainministeri Miettusta luottamuksellisesta ja kitkattomasta yhteistyöstä kanssani.

Ryhtyessäni tehtävääni pelkäsin kohtaavani monia vaikeuksia. Kaikkihan tunnemme suuret taloudelliset ongelmamme. Talouspolitiikkamme on asettanut päämääräkseen täystyöllisyyden, mutta työttömyys on vain lisääntynyt. Olemme yrittäneet päästä siihen, että koko kansamme saisi nauttia korkeasta elintasosta, mutta elintaso onkin viime aikoina laskenut. Olemme puhuneet kauniita sanoja vakaasta rahanarvosta, mutta meillä on vallinnut niin valtava inflaatio, että se on sekä aiheuttanut sosiaalisia epäoikeudenmukaisuuksia että pilannut mainettamme. En kajoa kaiken tämän syihin, mutta en voi saman päivän iltana, jonka aamuna vielä olin Suomen Pankin pääjohtajana, olla huomauttamatta, että suuri osa onnettomuuksistamme johtuu siitä, ettemme sodanjälkeisinä vuosina käyttäneet niitä mahdollisuuksia, joita järkevä ja määrätietoinen rahapolitiikka voi tarjota.

Kun tässä vaikeassa tilanteessa käännyin niiden henkilöiden puoleen, joiden katsoin kunkin alallaan edustavan maassamme parasta asiantuntemusta, totesin tyydytyksellä, että he suostuivat pyyntööni täyttää asevelvollisuutensa ja asettua vartiopaikalleen. Minulle henkilökohtaisesti hallituksen muodostaminen tietää uhrausta. Olen 33 vuotta toiminut pankkimiehenä ja viime vuosina olen löytänyt elämäntehtävän yrittäessäni keskuspankin pääjohtajana selvittää monien mielestä mahdottomalta näyttävää mutta vakaumukseni mukaan ratkaistavissa olevaa tehtävää, inflaation lopettamista, markkamme vakauttamista ja taloutemme saattamista terveelle pohjalle. Tämä työ on minun nyt keskeytettävä. Olen nimittäin aina korostanut keskuspankin itsenäisyyden merkitystä ja katsonut tämän edellyttävän, että pankin korkein johto ei saa olla viransijaisen käsissä, jolla ei voi olla samaa voimaa ja vaikutusvaltaa kuin vakinaisella johtajalla. Olen sen tähden tänään jättänyt tasavallan presidentille eroanomukseni Suomen Pankin pääjohtajan virasta.

Uusi hallitus on kokoonpantu ammattimiehistä eikä poliitikoista. Toiset meistä kuuluvat johonkin puolueeseen ja kaikki olemme tietysti käyttäneet valtiollista äänioikeuttamme. Mutta en ole ainoaltakaan ministeritoveriltani kysynyt sen enempää ketä hän on äänestänyt kuin sitäkään, missä hän on poliittisesti henkikirjoissa. Tämä seikka ei minua kiinnosta - pääasia oli, että jokainen heistä on omallaalallaan kykenevä. Miten toista olisikaan istua enemmistöhallituksessa, jolla on takanaan eduskunnan äänistä 101 tai enemmän. Uudella hallituksella ei ole eduskunnassa yhtäkään ääntä. Ainoa voimamme on siinä, että päätöksemme muodostuvat oikeiksi ja että saamme osaksemme arvonantoa.

Sallinette minun pyytää yhtä asiaa. Tiedämme kaikki, mitkä vastukset meitä odottavat. Ei ole salaisuus, että niin suuren devalvoinnin jälkeen, jonka suoritimme, vahvat inflatooriset voimat voivat helposti päästä valloilleen. Juuri sellaisessa tilanteessa, jos milloin, kysytään pidättyvyyttä kaikilta eturyhmiltä. Jos jokainen, joka katsoo olevansa toista huonommassa asemassa, heti vaatii tulla nostetuksi kuopastaan, jolloin naapuri puolestaan tuntee vajonneensa kuoppaan, jos kaikki edut mitä joillakin on, on annettava myös toisille, saadaan aikaan ketjureaktio, joka ei voi päättyä muutoin kuin huonosti. Olen sen tähden jo aikaisemmin Suomen Pankin pääjohtajana ollessani sanonut, että nyt jos koskaan meidän on hillittävä vaatimuksiamme. Tarvitsemme linnarauhaa. On ollut tapana, että vastavalittu hallitus oli laatinut ohjelman. Nämä ohjelmat ovat toisinaan olleet arvokkaita asiakirjoja. Mutta ne ovat myös toisinaan olleet kompromissien tuloksia, niin että niissä, käyttääkseni hiukan pilailevaa sanontaa, yhtäällä on luvattu säilyttää rahanarvo ja toisaalta luvattu korkeita palkkoja ja maataloushintoja. Uusi hallitus ei ole laatinut mitään ohjelmaa. Uskomme, että Suomen kansa tuntee meidät ilmankin, ja saamme varmasti jo pian ilmaista kantamme niihin valitettavasti liiankin moniin vaikeisiin ongelmiin, jotka ovat edessämme.

Uuden hallituksen on luonnollisesti, kuten kaikkien muidenkin hallitusten, nautittava eduskunnan luottamusta. Eduskunta voi päivän, viikon tai kuukauden kuluttua antaa meille epäluottamuslauseen, ja niin on satumme lopussa. Mutta olemme käytettävissä niin kauan kuin meitä tarvitaan.