Kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain muutostarpeiden arvioiminen

Tavoitteet ja tuotokset

Työryhmän työn tavoitteena on valmistella esitys kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain 1 ja 5 §:n muuttamiseksi Afganistanin evakuointioperaatiosta saatujen kokemusten pohjalta. Lain 1 §:ää on tarpeen selkeyttää siten, että lain soveltamisala kattaisi myös Suomen kansallisesta tarpeesta, ilman ulkopuolista pyyntöä tapahtuvan toiminnan ulkomailla pykälässä säädetyissä tilanteissa kansainvälisen oikeuden rajoitukset huomioiden. Päätettäessä sotilaallisia voimakeinoja sisältävästä avusta kiireellisessä tilanteessa tarkoituksena on säilyttää menettely koskemaan erittäin poikkeuksellisia tilanteita, mutta samalla selvittää, voitaisiinko 5 §:ssä säädettyjä edellytyksiä muuttaa vähemmän tilannekohtaisiksi. Tarvittaessa työryhmä tarkastelee myös muuhun lainsäädäntöön tarvittavia muutostarpeita.

Työryhmä laatii ehdotuksena hallituksen esityksen muotoon.

Tiivistelmä

Ulkoministeriö on asettanut työryhmän arvioimaan kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain muutostarpeita ja valmistelemaan tarvittavat lainsäädäntömuutokset.

Lähtökohdat

Tasavallan presidentti päätti 20.8.2021 kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain (418/2017) nojalla, että Suomi lähettää Puolustusvoimien joukon Kabulin lentokentän alueelle Afganistanista Suomeen evakuoitavien henkilöiden suojaamiseksi ja Suomen evakuointioperaatiota suorittavien siviilihenkilöiden tueksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun lakia sovellettiin sen voimaantulon (heinäkuu 2017) jälkeen.

Päätöstä valmisteltaessa lain soveltamisalassa ilmeni joitain puutteita. Lain sanamuoto ei tunnista tilannetta, jossa merkittävissä kansainvälisen avun tilanteissa on Suomen omista tarpeista lähtien tarpeen päättää Suomen viranomaisen toimimisesta ulkomailla itsenäisesti tai toista Suomen viranomaista tukien. Lisäksi havaittiin, että tilanteita, joihin voidaan soveltaa laissa säädettyä kiireellistä menettelyä avun sisältäessä sotilaallisia voimakeinoja, on tarpeen arvioida uudelleen.