Suomi ja Nato
Suomen turvallisuusympäristö muuttui perusteellisesti, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Hyökkäyksen jälkeen Suomi arvioi turvallisuuspoliittista tilannettaan uudelleen ja haki Naton jäsenyyttä.
Suomesta tuli Naton täysjäsen 4. huhtikuuta 2023.
Suomen Nato-jäsenyys vahvistaa sekä Suomen että Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan vakautta ja turvallisuutta. Suomen vahva puolustus- ja kriisinsietokyky vahvistaa myös Natoa ja liittokunnan yhteistä puolustusta.
Puolustusliitto Naton jäsenyyden myötä Suomi on osa Naton yhteistä puolustusta ja siten perustamissopimuksen viidennen artiklan mukaisten turvatakuiden piirissä. Naton jäsenenä Suomi on päättämässä Suomelle keskeisistä turvallisuuspoliittisista kysymyksistä.
Suomen tavoitteena on, että myös Ruotsi on Naton jäsen mahdollisimman pian. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä kynnys sotilaalliseen voimankäyttöön Itämeren alueella nousee, mikä lisää alueen vakautta pitkällä tähtäimellä. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä kaikki Pohjoismaat kuuluvat Natoon. Ne voivat edistää niille tärkeitä kysymyksiä yhdessä liittokunnan sisällä.
Mikä Nato on?
Pohjois-Atlantin liitto Nato on vuonna 1949 perustettu monenkeskinen puolustusliitto ja keskeinen transatlanttinen ja eurooppalainen turvallisuutta sekä vakautta edistävä toimija.
Natolla on 31 jäsenmaata, joista 22 kuuluu myös Euroopan unioniin.
Naton periaatteet on kirjattu Naton peruskirjaan, Pohjois-Atlantin sopimukseen, joka allekirjoitettiin vuonna 1949. Peruskirjassa on 14 artiklaa.
Pohjois-Atlantin sopimus suomeksi
Yhteinen puolustus on Naton tärkein tehtävä
Naton tehtävänä on taata jäsenmaidensa vapaus ja turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Sen perustehtäviin kuuluvat yhteinen puolustus ja pelote, kriisihallinta sekä turvallisuutta edistävä yhteistyö muiden järjestöjen ja valtioiden kanssa.
Naton peruskirjan viidennen artiklan mukaan hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia kohtaan. Nato ylläpitää kykyä vastata jäsenmaiden keskinäisen avunannon velvoitteesta. Tämä muodostaa ennaltaehkäisevän kynnyksen sotilaalliselle voimankäytölle ja sillä uhkaamiselle liittokuntaa vastaan.
Jokainen jäsenmaa on velvoitettu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, myös sotilaallisesti. Yhteisen puolustuksen lisäksi Naton perustehtäviin kuuluvat kriisinhallintaoperaatiot sekä laajan kumppanuusverkoston ylläpitäminen.
Naton yhteinen puolustus perustuu yhteiseen sotilaalliseen komentorakenteeseen, puolustussuunnitteluun, operatiiviseen suunnitteluun ja harjoituksiin. Nämä järjestelyt varmistavat, että Nato kykenee puolustamaan jäsenmaitaan tarpeen vaatiessa. Naton sotilaallinen rakenne on jäsenmaiden antaman poliittisen ohjauksen alainen.
Naton jäsenmaat säilyttävät kansallisen itsemääräämisoikeuden, ja Naton päätöksenteko perustuu yksimielisyyteen.
Varsinaisena jäsenenä Suomi osallistuu Naton turvallisuuspoliittiseen keskusteluun ja Naton roolin kehittämiseen ulko- ja turvallisuuspoliittisena toimijana. Suomi on sitoutunut puolustusliittoon myös poliittisesti. Naton ja Venäjän suhteista tulee myös yksi osa Suomen suhteita Venäjään.
Nato-jäsenyys vahvistaa Suomen turvallisuutta, sillä Suomesta tulee osa Naton yhteistä puolustusta ja se on viidennen artiklan mukaisten turvatakuiden piirissä. Jäsenenä Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevä vaikutus on aiempaa huomattavasti suurempi, kun takana ovat koko liittokunnan suorituskyvyt, yhteinen puolustussuunnittelu ja Naton jäsenmaiden poliittinen painoarvo.
Nato-jäsenyys parantaa Suomen sotilaallista huoltovarmuutta ja koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.
Suomen vahva puolustus- ja kriisinsietokyky puolestaan vahvistaa Natoa ja liittokunnan yhteistä puolustusta. Suomella on kokoonsa suhteutettuna vahvat puolustusvoimat, toimiva kokonaisturvallisuuden malli ja kansainvälisesti mitattuna erittäin korkea maanpuolustustahto.
Suomi varautuu tukemaan muita Nato-liittolaisia mahdollisessa yhteisen puolustuksen tilanteessa. Kukin jäsenmaa määrittää itse panoksensa muodon ja laajuuden. Suomen panos Naton yhteiseen puolustukseen määritetään liittymisneuvottelujen yhteydessä.
Osallistuminen kriisinhallintaoperaatioihin on vapaaehtoista. Suomi päättää aina kansallisesti joukkojen lähettämisestä Naton operaatioihin. Lisäksi Suomi osallistuu erikseen sovittavalla tavalla Naton yhteisen puolustuksen tehtäviin rauhan aikana.
Suomi osallistuu Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi. Jäsenyydellä ei ole merkittävää muutosta Suomen aiempaan osallistumisen tasoon Naton kriisinhallintaoperaatioissa.
Jäsenyys ei velvoita Suomea ottamaan alueelleen Naton pysyviä tukikohtia, joukkoja tai ydinaseita. Naton jäsenvaltioilla on täysi itsemääräämisoikeus päättää siitä, mitä sotilaallista toimintaa, tukikohtia tai kalustoa ne ottavat alueelleen.
Joillakin Naton jäsenmailla on kansallisia rajoituksia Naton toiminnalle. Esimerkiksi perustajäsenet Norja ja Tanska ovat asettaneet jäsenyytensä alkuvaiheessa yksipuolisia rajoitteita jäsenyydelleen, eivätkä ne ole sallineet liittokunnan pysyviä joukkoja, tukikohtia tai ydinaseita omalla alueellaan rauhan aikana.
Naton jäsenenä Suomi osallistuu liittokunnan yhteisen puolustuksen ja pelotteen toimeenpanoon. Suomi päättää edelleen itse sotilaallisen maanpuolustuksen toteuttamisesta.
Yleinen asevelvollisuus sekä laaja ja koulutettu reservi säilyvät puolustuksen perustana. Myös Natossa Suomi ylläpitää ja kehittää omaa puolustuskykyään sekä jatkaa kahden- ja monenvälistä puolustusyhteistyötään.
Jäsenyyden myötä Suomi lähettää henkilöstöä työskentelemään Naton komento- ja joukkorakenteeseen, virastoihin sekä Naton päämajan kansainväliseen sihteeristöön ja kansainväliseen sotilassihteeristöön. Myös kotimaassa kohdennetaan entistä enemmän resursseja Natossa toimintaan.
Varusmiespalveluksen ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen perusteet eivät muutu Nato-jäsenyyden myötä. Jäsenyys ei siis vaikuta varusmiesten asemaan. Reserviläisten osallistuminen Puolustusvoimien toimintaan Suomen rajojen ulkopuolella perustuu vapaaehtoisuuteen.
Mahdollisiin kriisinhallintaoperaatioihin lähetetään ammattisotilaita tai vapaaehtoisia reserviläisiä, kuten operaatioissa on tähänkin asti toimittu.
Jokainen Naton jäsenmaa päättää itse puolustusmäärärahojensa määrästä ja kohdentamisesta. Suomen puolustusmenot on suhteutettu Suomen puolustuksen tarpeisiin.
Nato-jäsenyyden suoria lisäkustannuksia tulee esimerkiksi osallistumisesta Naton yhteisten budjettien rahoittamiseen ja henkilöstön lähettämisestä Naton sotilaalliseen komentorakenteeseen. Kustannusarviot ovat 70-100 miljoonaa euroa.
Lisäksi liittyminen Naton puolustussuunnitteluprosessiin ja siinä Suomelle kohdistettavien suorituskykytavoitteiden toimeenpano sekä osallistuminen Naton operatiiviseen suunnitteluun aiheuttaa Suomelle merkittäviä lisäkustannuksia.
Naton jäsenenä Suomi sitoutuu puolustusmäärärahoja koskevaan tavoitteeseen, jonka mukaisesti puolustusmäärärahojen tulee olla kaksi prosenttia kansallisesta bruttokansantuotteesta. Suomen puolustusmenojen BKT-osuudeksi arvioidaan 2,38 prosenttia vuonna 2023 ja noin 2 prosenttia vuosina 2024–2025 Suomen rahoittaessa ilma- ja merivoimien strategisia hankkeita.
Suomen liittyminen Natoon ei vaikuta Ahvenanmaan kansainvälisille sopimuksille perustuvaan asemaan demilitarisoituna alueena. Ahvenanmaa on osa Suomen suvereenia aluetta, ja sen puolueettomuuden puolustaminen kuuluu sopimusmääräysten mukaan Suomelle. Sopimukset eivät ole ristiriidassa Naton perussopimuksen velvoitteiden kanssa.
Naton jäsenenä Suomi edistää EU:n ja Naton välisen yhteistyön kehittämistä.
EU ja Nato työskentelevät tiiviissä yhteistyössä. Yhteistyö kattaa muun muassa suorituskykyjen ja sotilaallisen liikkuvuuden kehittämisen, hybridiuhkien torjunnan, kyberturvallisuuden ja terrorismin torjunnan. Sotilaallinen liikkuvuus tarkoittaa toimia, jotka helpottavat sotilaiden ja kaluston liikuttamista paikasta toiseen esimerkiksi Naton tai EU:n operaatioissa tai harjoituksissa.