Perhetaustan ja alueellisten erojen merkitys voimistuu – on aika nostaa koulutuksen tasa-arvo etusijalle

Suomalaisten koululaisten oppimistulokset ovat heikentyneet. Lisäksi perhetaustan yhteys osaamiseroihin on voimistunut. 17.2. julkaistu apulaisprofessori Venla Berneliuksen selvitys osoittaa, että koulutuksen epätasa-arvon vähentämiseksi tarvitaan määrätietoisia, pitkäjänteisiä toimia.

Sosioekonomiset ja alueelliset erot ovat kasvaneet 2000-luvun kuluessa. Samaan aikaan suomalaisten koululaisten oppimistulokset ovat laskeneet ja perhetaustan merkitys oppimistuloksiin on kasvanut. Sosioekonomisen taustan merkitys Suomessa on suurempi kuin esimerkiksi sukupuolen. Myös erot samassa kaupungissa sijaitsevien koulujen välillä ovat vahvistuneet. Mikäli kehitystä ei käännetä, voimistuu perhetaustan vaikutus tulevaisuuden mahdollisuuksiin entisestään ja osaamiserot kasvavat. Tällaista kehitystä ei voi hyväksyä.

Tyttöjen osaaminen on keskimäärin parempaa kuin poikien, mutta silti heikosta sosioekonomisesta perhetaustasta tuleva tyttö on osaamisessaan keskimäärin puolen kouluvuoden osaamisen verran vahvan sosioekonomisen perhetaustan omaavaa poikaa jäljessä.

On huolestuttavaa, kuinka vahvasti perheiden väliset erot vaikuttavat oppimistuloksiin jo varhaiskasvatusikäisten lasten välillä. Tällä hetkellä oma lähikoulu kuuluu Suomessa vielä maailman parhaiden koulujen joukkoon. Tämä on vahvuus, josta meidän on pidettävä kiinni ja alueiden välisiä eroja ei saa päästää karkaamaan. Kaikkien koulujen tulee pysyä jatkossakin yhtä laadukkaina ja vetovoimaisina niin oppilaille kuin opettajille. Koulutuksen tasa-arvo on aika nostaa etusijalle.

Koulujen välisten erojen kasvaminen johtuu ennen muuta kaupunkialueiden sisällä tapahtuvasta alueellisesta eriytymisestä eli segregaatiosta. Selvityksen mukaan meillä Suomessakin on jo sellaisia naapurustoja, joissa koulutuksellisen epätasa-arvon ja sosioekonomisesti heikomman aseman luoma kierre heikentää siellä asuvien, niin koululaisten kuin aikuistenkin, uskoa tulevaisuuteen.

Perinteisesti Suomessa on kannettu huolta erityisesti taantuvien haja-asutusalueiden koulutusmahdollisuuksista. Tällä hetkellä kuitenkin yli kolmannes kouluikäisistä lapsista ja nuorista asuu yli 100 000 asukkaan kaupungeissa. Pääkaupunkiseudulla asuu jo puolet kaikista vieraskielisistä kouluikäisistä. Kaupungistumiskehityksen ennakoidaan tulevaisuudessa jatkuvan. Suurilla kaupungeilla onkin aivan erityinen rooli siinä, kuinka hyvin Suomi yhteiskuntana onnistuu nyt ja tulevaisuudessa tukemaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja integroimaan maahanmuuttajat niin yhteiskuntaan kuin työelämään. 

Samaan aikaan väestön vanheneminen haastaa monissa kunnissa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestämisen edellytyksiä. Meidän on varmistettava, että suomalaisen koululaisen oikeus saada opetusta ja oikeus oppia toteutuu yhtäläisesti myös niissä kunnissa, joissa lapsia tulevaisuudessa syntyy nykyistä vähemmän. Koulutusjärjestelmälle väestökehityksen eritahtisuus asettaa erityisen haasteen, jota ei voida ratkaista ilman rakenteellisia uudistuksia erityisesti perusopetuksen rahoitukseen ja lainsäädäntöön. Näitä uudistuksia ehdotetaan myös piakkoin eduskunnalle annettavassa koulutuspoliittisessa selonteossa. 

Yhteiskunnan eriarvoistuminen ei kuitenkaan ole vain koulutuspolitiikan keinoin ratkaistavissa. Se on yhteiskunnan laajasti läpäisevä haaste, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan päättäväisiä toimia yli vaalikausien. 

Tänään (17.2.) julkistetussa apulaisprofessori Venla Berneliuksen selvityksessä ehdotetaan laaja-alaista ja järjestelmällistä sektorirajat ylittävää työtä, tietoon perustuvaa ohjausta ja tarveperustaista tasa-arvorahaa eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseksi. Tulemme työstämään näitä toimenpide-ehdotuksia tämän vuoden aikana osana Oikeus oppia -ohjelman työtä.

Vetovoimaiset lähikoulut ovat olennainen työväline eriarvoistumista vastaan, sillä ne tavoittavat tehokkaasti alueen lapset, nuoret ja perheet. Lähikoulun merkitys hyvinvoinnille niin yksilön kuin alueenkin näkökulmasta tulee tunnistaa nykyistä paremmin ja esimerkiksi koulujen tiloja tulee hyödyntää nykyistä paremmin koko yhteisön hyväksi. Panostamalla lähikouluihin voidaan paitsi vahvistaa oppimistuloksia, myös vahvistaa asukkaiden sitoutuneisuutta lähikouluun ja oman alueen kehittämiseen. Kaupungit pystyisivät vaikuttamaan eriarvoistumiskehitykseen seuraamalla paikallista eriytymiskehitystä ja pohtimalla esimerkiksi oppilaaksiottoalueita nykyistä paremmin segregaation ennaltaehkäisyn kannalta.

Panostamme tämän hallituskauden aikana yli 300 miljoonaa euroa varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen laatuun Oikeus oppia –ohjelman myötä. Myös tasa-arvorahoituksen vakiinnuttaminen ja kehittäminen edelleen saa tukea tutkijoilta. 

On selvää, että vakiintunut, kuntien omia kehittämistoimia tukeva rahoitusmalli mahdollistaisi parhaiten pitkäjänteisen paikallisen työn eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Työ on jo käynnissä. Oikeus oppia -ohjelman ehdotus pysyvän tasa-arvorahan luomiseksi tullaan esittelemään vielä tämän vuoden syyskuussa.   

Jussi Saramo
Opetusministeri