Kiertotalousohjelman kansalaisraati: visio hyvästä tulevaisuudesta auttaa ratkaisemaan kestävyyshaastetta

Kiertotalousohjelman valmistelua tukeva kansalaisraati on keskustellut muun muassa kuluttajan arjesta ja roolista kiertotaloudessa. Raatilaisten mukaan kestävyyshaasteiden ratkaisemisesta on rakennettu liian kielteinen tarina. Tarvitaan onnellisuustarinoita, sillä pelko ja esimerkkien puute estävät muutosta. Visio hyvästä tulevaisuudesta voi innostaa rakentamaan identiteetin muiden kuin ulkoisten tekijöiden ja kulutuksen varaan. Ihmiset pitää innostaa ratkaisijan rooliin, pohtimaan, miten he voivat parhaiten vaikuttaa hyvän yhteisen tulevaisuuden luomiseen.

Kiertotalousohjelman noin 50 hengen kansalaisraati on kokoontunut kolme kertaa verkossa keskustelemaan aiheista, joihin raadilta toivotaan näkemyksiä. Yhteenveto raadin näkemyksistä on toimitettu kiertotalousohjelman sihteeristölle, ohjausryhmälle ja työjaostolle hyödynnettäväksi valmistelussa ja päätöksenteossa.

Raatilainen Annukka Ollitervo Jyväskylästä toivoi, ettei tulevassa ohjelmassa piilouduta virkamieskielen taakse.

”Esimerkiksi kiertotalousohjelman vision tulisi olla inspiroiva – sellainen, josta vastaanottaja voi oikeasti innostua ja motivoitua ja löytää jotain itselleen merkityksellistä”, Ollitervo kertoi.

Ollitervon mukaan kiertotalous mielletään julkisessa keskustelussa ja sitä kautta ihmisten silmissä liikaa materiaalien (jätteiden), kierrätyksenä.

”Olisi tärkeää, ihmiset ymmärtäisivät kiertotalouden tarkoittavan ennen kaikkea tuotteiden arvon säilyttämistä ja niiden elinkaaren eli käyttöiän pidentämistä: huoltamista, korjaamista ja uudelleenkäyttöä – ja vasta viimeisenä materiaalien kierrätystä.”

”On tietysti todella tärkeää, että kiertotaloutta edistetään ja ohjataan kaikin keinoin myös valtion suunnalta, mutta viime kädessä tullaan siihen, miten vaikutetaan kansalaisten ajatteluun, arvoihin ja käyttäytymiseen. Ei riitä, että luodaan puitteet ja helpotetaan kiertotalouteen liittyvien liiketoimintamallien syntymistä – meidän pitäisi saada ihmiset myös käyttämään niitä. Tämä "muutosprosessi" ja sen tukeminen pitäisi tuoda jotenkin selkeästi esille kiertotalousohjelmaan”, Ollitervo toivoi.

Ollitervo piti raatiin osallistumista innostavana ja antoisana.

”Se, että tapaamiset olivat etäyhteydellä, mahdollisti ihmisten osallistumisen eri puolilta Suomea ja lisäsi tasa-arvokokemusta. Oli etuoikeus saada olla mukana.”

Kiertotalous ei saa olla eliitin puuhastelua

Raadin mukaan tulevan kiertotalousohjelman pitää olla reilu ja tasa-arvoinen.

”Syyllistäminen ja ehdottomuus hidastavat muutosta … Yksittäisillä pienillä teoilla saa suuren vaikutuksen aikaiseksi. Jos kaiken tekee yhden prosentin paremmin, kokonaisvaikutus voi olla todella suuri”, raati mietti*.

Raadin keskusteluissa nousi esille se, että ihminen tekee omassa arjessaan mieluiten helppoja tekoja. Kaupanteko itsensä kanssa on ymmärrettävää: voin lentää, jos kompensoin sitä luopumalla jostain muusta. Tuotteille ja palveluille tarvitaankin ymmärrettäviä ja luotettavia mittareita sekä konkreettista viestintää, jotta tuotteiden hiilijalanjälkeä voi vertailla ja arvioida omien valintojen merkitystä.

Raati totesi, että materiaalin kulutuksen pitää vähentyä, mutta ei välttämättä aineettomien hyödykkeiden ja palvelujen kulutuksen. Käyttäytymis- ja kulutustottumuksia ei tarvitse muuttaa kerralla. Raatilaiset uskoivat, että ihmisen halu olla mukana ”ylväässä tulevaisuudessa” pitää nostaa käyttövoimaksi. Elämäntapamuutoksen tehneet ihmiset ovat tyytyväisempiä kuin muut.

”Ikäihmisten korjaustaidoissa on käyttämätöntä potentiaalia”

Raadin mukaan tuoteselosteen pitäisi olla samalla korjaus- ja kierrätysseloste. Korjauspalveluiden käytön yleistyminen vaatii kuitenkin sekä hintojen että arvojen muutosta. Jos uuden tuotteen ostaminen on korjaamista edullisempaa, taloudellinen valinta menee arvovalinnan edelle. Ylipäänsä kiertotalouden tuotteiden ja palvelujen pitäisi olla hinnaltaan kilpailukykyisiä.

”Korjaamisessa meillä on hyödyntämätön kansallinen potentiaali: hyväkuntoiset ikäihmiset ovat eläneet edellisellä “kiertotalouskaudella” ja osaavat korjata esimerkiksi vaatteita taitavasti. Heidät kannattaisi saada mukaan, pientä korvausta vastaan. Voisiko korjauskulttuuria kiihdyttää digitaaliseen alustaan kytketyllä palvelumallilla”, raati pohti.

Raadilla onkin lukuisia ideoita, miten verotus ja lainsäädäntö voisivat tukea kiertotalouden ratkaisuja. Esimerkiksi lainaamisesta ja jakamisesta voisi saada verohelpotusta tulonhankkimis- tai kotitalousvähennyksen tapaan. Korjauspalveluille ja elinkaarta pidentäville kiertotalouspalveluille pitäisi olla alennettu arvonlisäverokanta. Panttijärjestelmää voisi laajentaa juomapakkauksista vaikkapa ICT-laitteisiin.

Ylipäänsä kiertotalous vaatii rakenteellista muutosta, ja julkisella sektorilla on tässä iso rooli.

”Pitäisi tuottaa nopeasti ratkaisuja ja ohjata kansalaisten arkea. Koronakriisi opetti, että se on mahdollista”, raati pohti.

Yhteisöllisyyden nykyistä suurempi arvostus edistäisi myös jakamistaloutta

Ihmiset kaipaavat myös helppoja, lähellä toimivia ja edullisia vaihtamisen, lainaamisen ja yhteiskäytön ratkaisuja. Monille jakamispalvelujen kuukausimaksut voivat olla este, ja lainaamisen ja vuokraamisen iso este on aikataulun ja paikan sopiminen tuotteen noutamiselle ja palauttamiselle. Raadin mukaan jakamiseen kannattaisi luoda tori.fi:n kaltainen verkkoalusta, jossa logistiikka kuuluisi palveluun. Voisi olla myös sovellus, josta voisi katsoa, mitä naapurustossa on lainattavissa. Lainattaville tavaroille kannattaisi luoda vakuus- tai panttimaksu tai vakuutus, mikä lisäisi luottamusta lainata muillekin kuin ystäville. 

Raadin mukaan jakamistalous ei ole kuitenkaan vain teknistä jakamista, vaan siihen liittyy myös yhteisöllisyyttä.

”Tarvitsemme kiertotalousnatiiveja”

Lapsista pitää kasvattaa alusta asti kiertotalouden osaajia. Muutos alkaa päiväkodeista, aikuisten esimerkistä ja kasvattajien osaamisesta. Nykyisiä ja tulevia opettajia pitää kouluttaa ja motivoida.

Erityisesti on panostettava 20–30-vuotiaisiin, joilla on mahdollisuus rakentaa kiertotaloudesta ilmiö.

Jos lineaaritalous halutaan haastaa, tarvitaan kaupallista ja taloudellista koulutusta, jossa kiertotalous ei ole sivuhuomio vaan uuden talouden perusta.

Raatilaiset pohtivat myös, miten hyvinvointivaltio rahoitetaan kiertotalousyhteiskunnassa. Keskusteluissa nousi esille, että tuotannollisen työn automatisoituessa työksi voitaisiin mieltää kaikki, joka ratkaisee planetaarisia ongelmia.

• Ympäristöministeriö: Kiertotalouden strateginen edistämisohjelma

*Osa sitaateista on otettu kansalaisraadin tapaamisten muistioista.