Hallitus käsitteli strategiaistunnossaan toimia eriarvoisuuskehityksen pysäyttämiseksi

Hallitus syventyi strategiaistunnossaan maanantaina 20. marraskuuta toimiin eriarvoisuuden vähentämiseksi ja torjumiseksi. Keskustelua käytiin pääministeri Juha Sipilän tammikuussa 2017 asettaman eriarvoisuustyöryhmän hallitukselle antaman väliraportoinnin pohjalta. Työryhmän tehtävänä on hakea uusia toimintatapoja ja keinoja pitkään jatkuneen yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttämiseksi nykyisen menokehyksen puitteissa ja julkisia menoja lisäämättä.

Professori Juho Saaren johdolla toimiva työryhmä tulee esittämään pariakymmentä toimenpide-ehdotusta eriarvoisuuden vähentämiseksi, joista työryhmän mielestä tulisi linjata lähivuosina. Lisäksi työryhmä painottaa eriarvoisuuden torjumisen ja vähentämisen tärkeyttä useiden valtioneuvostossa käynnissä olevien hankkeiden osana sekä tekee suosituksia sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjaukseen ja linjauksiin. Työryhmä jatkaa työtään ja jättää loppuraporttinsa maaliskuussa 2018. Toimenpide-ehdotuksista tehdään vaikutusarvioinnit.

Turvaavat, palauttavat, tehostavat ja pelastavat toimet

Työryhmä on ryhmitellyt ehdotuksensa neljään kokonaisuuteen, jotka ovat turvaavat, palauttavat, tehostavat ja pelastavat toimenpiteet. Eriarvoisuuden vähentämisen edellytys on kansalaisten oman vastuun, aloitteellisuuden ja riippumattomuuden systemaattinen turvaaminen uudistamalla julkisen vallan vastuulla olevia toimenpiteitä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä asunto-, koulutus- ja demokratiapolitiikoissa.

Palauttavat toimenpiteet muodostuvat syyperustaisen sosiaaliturvan eri alueista, joiden tavoitteena on sekä vahvistaa ihmisten itsemääräämisoikeutta että edistää kaikkien edes osittain työkykyisten ihmisten mahdollisuuksia toimia työelämässä. Työryhmä korostaa työllisyysasteen nostamista ja työtuntien määrän kasvattamista välttämättöminä julkisen talouden kestävyyden parantamisen välineinä. Parasta yhteiskuntapolitiikkaa on työelämän ja sosiaalipolitiikan aikaisempaa joustavampi yhteensovittaminen, jolloin etuuden tai palvelun käytön kestoa vähennetään lisäämällä tai mahdollistamalla työnteon kannusteita ja parantamalla palvelujen vaikuttavuutta. 

Tehostavilla toimenpiteillä parannetaan vaikuttavuutta, juurrutettavuutta, tietoperustaisuutta ja tulevaisuuden ennakointia.  Suomessa käytetään edelleen liian paljon resursseja toimintaan, jonka vaikuttavuudesta tai tuottavuudesta ei ole riittävän paljon näyttöä.

Pelastavilla toimenpiteillä tuetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien mahdollisuuksien osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan. Selkeiden sosiaalisten riskien sijasta tähän ryhmään kuuluvat henkilöt kohtaavat samanaikaisesti lukuisia erilaisia kestoltaan ja ulottuvuuksiltaan epäselviä sosiaalisia ongelmia.

Eriarvoisuuskehitys 2000-luvulla

Suomi on useimpiin muihin Euroopan unionin jäsenmaihin verrattuna tasa-arvoinen yhteiskunta – ja keskimäärin Suomessa on useimmilla ihmisillä elämän edellytykset kohtuullisella tasolla. Elintason, elämänlaadun ja elämäntapojen parantuminen ei kuitenkaan ole ulottunut kaikkiin.

Eriarvoisuus vaikuttaa ihmisiin kaikilla elämänalueilla: Se alentaa pärjäämistä yhteiskunnassa, heikentää mahdollisuuksien hyödyntämistä ja aiheuttaa osalle väestöstä merkittävän takamatkan eri elämänalueilla ja markkinoilla. Eriarvoisuus myös vähentää kannustin- ja byrokratialoukkujen muodossa ihmisten kykyä käyttää julkisen vallan ja työmarkkinoiden tuomia mahdollisuuksia. Lisäksi se heikentää fyysistä terveyttä ja henkistä autonomiaa, mikä heijastuu elinajanodotteen eroina, pitkäaikaisena pienituloisuutena ja pysyvänä vajaakuntoisuuteena.

Tiedote työryhmän asettamisesta 17.1.2017

Lisätietoja: sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari, [email protected], p. 040 828 1027