Puheenjohtaja Vesa Vuorenkosken blogi, osa 2
Ministerin evästykset ja keskustelua totuus- ja sovintoprosessin mallista

Meillä oli työryhmän kolmas kokous 2.3. Olimme kutsuneet vieraaksemme ministeri Timo Harakan. Halusimme kuulla ministeri Harakan näkemyksiä valtioneuvoston jäsenenä tulevasta totuus- ja sovintoprosessista. Kuten tunnettua, ministeri Harakka on CODA-lapsi, eli hän on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi. Lisäksi hän on ollut mukana painottamassa totuus- ja sovintoprosessin tärkeyttä.

Kävimme työryhmässä lisäksi keskustelua siitä, minkälaista mallia totuus- ja sovintoprosessin toteuttamiseksi tarvittaisiin. Karkeasti sanottuna mallilla tarkoitetaan tässä sitä, millä tavalla totuus- ja sovintoprosessia olisi hyvä lähteä käynnistämään – mitä kaikkea prosessiin tulisi kuulua, jotta se lunastaisi paikkansa. Järjestöissä on tätä mallia lähdetty jo ansiokkaasti suunnittelemaan. 

Lisäksi meidän oli tarkoitus kokouksessa keskustella yhteisön moninaisuudesta ja työryhmämme edustuksellisuudesta, mutta ollessamme hyvin keskusteleva työryhmä, mitä arvostan, kokousaikamme pääsi loppumaan tältä osin kesken. Aihe siirrettiin siis seuraavaan kokoukseen - sillä muistipaikalla, että on syytä jatkaa keskustelua ainakin CODA-lasten asemasta, viittomakielisistä monivammaisista henkilöistä, kuurojen lasten sisaruksista ja ylipäätään perheiden asemasta.

Tässä blogissani keskityn erityisesti ministeri Harakan meille tuomiin evästyksiin ja siihen, mitä ajatuksia on noussut esille siitä mallista eli tavasta, miten itse totuus- ja sovintoprosessia voitaisiin lähteä viemään eteenpäin. 

Ministerin Harakan evästykset työryhmälle

Ministeri Timo Harakka oli otettu, kun kutsuimme hänet vierailemaan työryhmäämme. Hän kertoi puhuvansa enimmäkseen kokemusasiantuntijaroolista käsin. Hän toi aikoinaan julkisuudessa esille tarvetta totuus- ja sovintoprosessille. Hän myös osaltaan oli pitämässä huolta siitä, että se saatiin mukaan nykyiseen hallitusohjelmaan. 

Ministeri painotti, että kuurojen ja viittomakielisten totuus- ja sovintoprosessissa on kyse historiallisesta prosessista, johon ei ole olemassa suoranaista esikuvaa. Tässä ollaan luomassa esikuvaa muulle maailmalle. Ministeri piti järjestöjen tekemää tiekarttatyötä erittäin arvokkaana. Hänen mielestään prosessi on itsessään tärkeä ja arvokas. Hän piti keskeisenä sitä, että kuurot henkilöt ovat pääroolissa − he ovat joutuneet liiaksi kokemaan sitä, että kuulevat ottavat pääroolia. Prosessin lopputuloksen odottaminen edellyttää kaikilta epävarmuuden sietämistä, koska tässä voi mennä useita vuosia. Ministeri painotti, että vääryydet tulee tuoda kaikkien tietoon. Totuus on edellytys sille, että voidaan tehdä sovinto. Ja vasta sovinto antaa merkityksen totuudelle ja historiatyölle, ei ole toista ilman toista. Pitäisi olla lisäksi vakuutus siitä, etteivät vääryydet enää koskaan toistu.

Ministeri ei usko, että historiallisia vääryyksiä pystyttäisiin koskaan täysin korvaamaan. Mutta pitää miettiä, miten korjataan. Mitkä ovat ne rakenteet, joilla voitaisiin jatkossa estää kuurojen oikeuksien toteutumatta jääminen? Olennaista on, että yhteisö kokee, että ollaan yhdessä menossa kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Kokous oli yksimielinen siitä, että oli erittäin arvokasta kuulla ministeriä ja vaihtaa ajatuksia. Järjestöjen mukaan on keskeistä, että yhteisö alkaa uskoa, että yhteiskunta arvostaa viittomakielisiä henkilöitä ja että tehdään rakenteellisia muutoksia - ja ennen kaikkea, että viittomakielinen yhteisö voi luopua taakastaan ja tervehtyä.  Nyt alkuun pitää varmistaa, että tämä prosessi saadaan mukaan myös tulevaan hallitusohjelmaan.

Ministeri koki työryhmässä käydyn keskustelun ja yhteisöstä nostetut ajatukset osin myös pysäyttävinä. Esimerkiksi kuurosokeiden henkilöiden kokemukset korostavat sivuuttamisen ja syrjäyttämisen systemaattisuutta ja syvää rakenteistumista; ensiksi tapahtuu jokin vääryys, ja vääryyden kokenut alkaa pitää sitä normaalina − ei voi kuvitella julmempaa aikaa ja ympäristöä. Ministeri painotti, että vääryydet on tuotava suurella painoarvolla kaikkien tietoon.

Miten olisi matalan kynnyksen malli?

Yhteisö kertoi, että järjestöjen sisäisessä työryhmässä on laadittu alustavaa tekstiä siitä, minkälainen malli voisi olla totuus- ja sovintoprosessissa toimiva. Järjestöissä on mietitty periaatteita, joita tulisi noudattaa, ja on hahmotettu, että kyse on yhdestä prosessista, mutta sen sisään kuuluu erilaisia osakokonaisuuksia. Jatkuva dialogi yhteisön ja valtion välillä on ehdottoman tärkeää. Samoin sen muistaminen, että kysymys on jatkuvasta oppimisprosessista. Psykososiaalinen tuki on oma osakokonaisuutensa prosessissa, ja vastuussa siitä voisivat olla sairaanhoitopiirit. Komissiosta on keskusteltu, mutta onko vaarana, että yhteisön jäsenet kokisivat komissiomallin vieraaksi ja etäiseksi?

Kynnys tulla kertomaan syvimmistä traumoistaan jollekin arvovaltaiselle konklaaville tai henkilölle on luultavasti liian korkea ja itsessään etäännyttävää. Pidin siitä ajatuksesta, että kysymys olisi eräänlaisesta matalan kynnyksen mallista. Järjestöt ovat miettineet, että prosessiin tarvitaan erilaisia foorumeita, esimerkiksi poliittinen foorumi, joka toimisi ohjausryhmänä ja jolla voitaisiin turvata tämänkin työryhmän työn jatkuvuutta. Sen lisäksi tarvittaisiin nimenomaan tätä prosessia varten palkattua henkilöstöä ja sihteeristöä, jonka vastuulla olisi muun muassa ihmisten kokemusten kerääminen haastattelemalla, tulkkauksesta huolehtiminen, tiedottaminen ja lopulta erilaisten toimenpiteiden esittäminen.

Yhteisössä on lisäksi keskusteltu parlamentaarisen työryhmän tarpeellisuudesta. Lisäksi tervehtymisen osalta on keskusteltu, että pelkkä psykososiaalinen tuki ei riittäisi. Lisäksi edustuksellisuus tulee turvata. 

Yleisesti todettiin, että mallista on jatkettava keskustelua niin työryhmässä kuin järjestöjen hallitusten kuin myös yhteisön muiden jäsenten kanssa. Olemme työryhmässä harvinaisen yksimielisiä siitä, ettei pidä lukittautua vielä mihinkään ja että tämä pitää ottaa joustavana oppimisprosessina. Totesin työryhmässä, että norsunluutornimalli, jäykkyys tai hierarkia eivät varmasti vie tätä prosessia pitkälle, vaan tarvitaan todellakin joustavuutta, avoimuutta ja helposti lähestyttävyyttä. Päätimme, että ensi kerralla jatkamme vielä sitäkin keskustelua, mitä totuus- ja sovintoprosessi tarkoittaa tässä yhteisössä, mikä on se aikajänne, jota tarkastelemme, ja mitkä ovat tavoitteet. Yhteisön peräänkuuluttamaa jatkuvaa dialogia tarvitaan, ja siltä pohjalta jatkamme edelleen mallin hahmottamista eteenpäin 

Lopuksi teimme päätöksen ehdotuksestani kutsua ministeriöiden kansliapäälliköitä mukaan, jotta saadaan keskustelua aikaiseksi myös muiden kuin työryhmässä mukana olevien ministeriöiden kanssa. Päätimme kutsua ensimmäiseksi työryhmään opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikön.

Tapaamisiin ensi kertaan!

Sivun sisältö viitottuna suomenkielisellä viittomakielellä