Pääministeri Paavo Lipponen Sotainvalidien Veljesliiton 60-vuotisjuhla, Helsinki 18.8.2000
Kuka sodan kokenut voi sen unohtaa? Helpointa unohtaminen lienee niille harvoille, jotka eivät menettäneet mitään arvokasta. Vaikeampaa se on niille, joilta sota vei kodin tai kotiseudun. Unohtaminen on vaikeaa myös niille, jotka menettivät sodassa elämänkumppaninsa tai lähisukulaisensa. Kaikkein vaikeinta unohtaminen on kuitenkin sotainvalideille. Liikkumisen rajoitukset, kivut ja säryt ovat päivittäin läsnä. Menetetty raaja ei palaudu, sotasokea ei näe eikä selkäydinvammainen kävele.
Meille kaikille on tuttu presidentti J. K. Paasikiven toteamus: "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen." Sotainvalidit joutuivat vammautumisensa jälkeen omakohtaisesti tunnustamaan tosiasiat ja sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Heiltä vaadittiin sodan jälkeen todellista urheutta.
Traagisistakin historian tapahtumista heijastuu tulevaisuuteen aina myös jotain hyvää. Asevelihenki muutti talvisodan jälkeen suomalaisten asenteita ja ajattelutapoja. Yhteiset ponnistelut ja pelot loivat tuon hengen. Yhteiskunnalliset vastakohtaisuudet lientyivät, sosiaalinen ajattelutapa ja yhteisvastuu lisääntyivät. Sotien jälkeinen kansalaisten tasa-arvoisuuden lisääntyminen oli suurelta osin asevelihengen aikaansaamaa. Rintamalta kotiutuneet sotilaat lähtivät luomaan uutta parempaa yhteiskuntaa.
Minun sukupolveni on sodan kokeneiden vanhempien lapsia. Kasvaessamme yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi näyttäytyi vanhempi polvi meille nuoremmille arvoiltaan jäykkänä ja haluttomana tarpeellisiin muutoksiin ja uudistuksiin. Näin jälkeenpäin ajatellen perimmäiset suomalaiset arvot tasa-arvosta, demokratiasta ja vapaudesta yhdistivät meitä jo tuolloin.
Sotainvalidien Veljesliitto viettää tänään 60-vuotisjuhlaansa. Liiton perustavassa kokouksessa Jyväskylässä 18.8.1940 puhunut marsalkka Mannerheim vetosi nuorten, sodassa terveytensä menettäneiden miesten ja naisten elämänuskoon, sisäisiin voimavaroihin sekä sotainvalidien keskinäiseen yhteistyöhön. Veljesliitto lähti toteuttamaan työtään juuri Mannerheimin puheessaan kertomalta pohjalta. Sotainvalidit tarvitsivat oman yhteisönsä, jossa asioista pystyi puhumaan samat tapahtumat kokeneiden kanssa.
Veljesjärjestön lisäksi Sotainvalidien Veljesliitto on myös huolto- ja etujärjestö. Liitto on erityisesti edistänyt työssään sotainvalidien asumista kotona mahdollisimman pitkään. Tämä on sekä sotainvalidien oma tahto että yhteiskunnan etu. Kuluneella 1990-luvulla liitto on toteuttanut Raha-automaattiyhdistyksen tuella sotainvalidien asuntojen korjauksia koskevan neuvonta- ja korjauskampanjan. Tämän edelleen jatkuvan toimintamuodon avulla on korjattu jopa 8.000 sotainvalidin koti helpottaen invalidien itsenäistä selviytymistä. Samalla on myös vähennetty laitoshoidon tarvetta. Tämäntyyppistä asevelihenkeä Suomi tarvitsee. Arvokasta on myös ollut Veljesliiton harjoittama neuvontatyö lakisääteisten oikeuksien turvaamisessa.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että rintamaveteraanien etuuksia kehitetään ja sotainvalidien etuja laajennetaan vapautuvien resurssien puitteissa. Sotainvalidien asuntojen muutostöiden korvattavuuden laajennuksen lisäksi hallituksen esityksestä on tänä vuonna korotettu merkittävästi ylimääräistä rintamalisää. Tämä tukitoimi kohdistuu kaikkein pienituloisimpiin veteraaneihin ja sotainvalideihin. Veteraanijärjestöjen yhteisiä toiveita kuunnellen hallitus tulee jatkossakin toimimaan ohjelmansa mukaan.
Arvoisat sotaveteraanit, Te marssitte tänään Senaatintorilla. Paikka on historiallinen. Torilla on vuosisatojen kuluessa nähty monenlaisia kulkueita, mutta tuskin uljaampaa kuin Teidän.