Pääministeri Vanhanen Merkkivuosi 1809-hankkeen avaustilaisuudessa

Vuodet 1808 ja 1809. Ainakin Suomi lopulta voitti.

(Muutosvarauksin)

Hyvät kuulijat,

Päivälleen, tai oikeastaan tunnilleen, 200 vuotta sitten Venäjän joukot marssivat Ahvenkosken kohdalta tuolloin rajana olleen Kymijoen yli. Se aloitti Ruotsin ja Venäjän välisen yhteenoton, joka sai nimekseen Suomen sota. Ruotsin ja Venäjän suhteissa se vei päätökseen sata vuotta aikaisemmin Pultavan taistelusta alkaneen kehityksen. Suomessa sota oli yksi pitkässä ketjussa, mutta tällä kertaa se avasi myös aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, joihin myös tartuttiin.

Tapahtumien taustalla oli tunnetusti Napoleonin ja Aleksanteri I:n sopimus Tilsitissä edellisen vuoden heinäkuussa Ruotsin painostamiseksi luopumaan Englannin liittolaisuudesta.

Pietarissa tehtiin hyökkäyspäätös loppuvuodesta 1807, ja joukkoja alettiin keskittää kenraali Buxhoevdenin johdolla Haminan seudulle. Tammikuun 11. 1808 Tukholmassa perustettiin sodanvalmistelukunta sotamarsalkka Klingsporin johdolla. Se teki suunnitelman Suomen puolustamisesta, taktiikkana vetäytyminen Oulun seudulle.

Sodan kulku ja kansainvälinen kehitys johtivat siihen, että jo vuosi sodan alkamisen jälkeen, helmikuussa 1809, tilanne oli muuttunut historiallisella tavalla.

Ruotsissa ajauduttiin sisäiseen kriisiin, mihin vaikuttivat keskeisesti Suomen ja Pommerin tappiot. Venäjä laajensi varsin pian sodan päämääräksi koko Suomen valtaamisen ja siis asemansa vakiinnuttamisen Itämerellä. Samalla Venäjä halusi kuitenkin päästä nopeasti irti Suomen sodasta välttääkseen joukkojen sitomisen etäiseen sivustaan, kuten Napoleonille oli käynyt Espanjassa. Suomessa taas valmistauduttiin epävarmoissa tunnelmissa Porvoon maapäiviin, joita sittemmin alettiin kutsua valtiopäiviksi.

Hyvät kuulijat,

Vuodet 1808 ja 1809 ovat olleet Suomen valtiollisia merkkivuosia, joita on muistettu tavallisesti neljännesvuosisadan välein. Ne muistuttavat maamme kehityksestä vanhimmista ajoista Ruotsin aikaan sekä noiden murrosvuosien kautta autonomian aikaan. Tämä historia rakensi vähitellen tietä itsenäiseen ja demokraattiseen valtioon, josta tuli myös Euroopan Unionin jäsen.

On ymmärrettävää, että me suomalaiset tunnemme parhaiten oman maamme ja sen naapurisuhteiden historian. Alkavat merkkivuoden tapahtumat korostavat kuitenkin sitä, että maamme suuret murrosvaiheet ovat aina liittyneet maanosamme historian käänteisiin.

Kulloisenkin ajan tarpeen mukaisesti meillä on korostunut kaksi rinnakkaista perinnettä muistaa vuosien 1808 ja 1809 tapahtumia. Toisaalla on J.L. Runebergin hengessä korostettu sankarillista taistelua Suomen sodassa. Toisaalla on korostettu Porvoon valtiopäiviä, keisarin jalomielisyyttä ja realismin merkitystä Suomen politiikassa. Ajanmukainen tutkimus taas näyttää analysoivan, miten tosiasiassa kansainvälinen kehitys, sota, aloitteellinen valtiomiestaito ja tuon ajan johdon ja kansan moraaliset ristiriidat kietoutuivat kokonaisuudeksi.

Tämän päivän maailmassa voimme nauttia ylellisyydestä nähdä Suomen sota ja sen aikainen sissitoiminta sekä ajan politiikka tavalla, joka tekee kunniaa niille kaikille ja liittää ne sekä toisiinsa että laajempaan eurooppalaiseen taustaan.

Merkkivuoden lähtökohdaksi otettiinkin, ettei demokraattisen valtion tehtävä ole kertoa, mitä historiassa on tapahtunut ja miten se on tapahtunut. Tämä tehtävä kuuluu tutkijoille. Niinpä ajatuksena on antaa historian puhua puolestaan. Suomalaiset historiantutkijat ovatkin alun alkaen osallistuneet läheisesti merkkivuoden valmisteluun, mistä esitän heille parhaat kiitokset.

Oikean taustan Suomen tapahtumien ymmärtämiselle antavat tietenkin Napoleonin sodat ja niihin liittyvä eurooppalainen murros. Juuri tästä syystä tämä tuon aikakauden tutkijoiden kansainvälinen konferenssi on koolla näinä päivinä. Toivomme, että mielenkiintoisen tieteellisen tapahtuman lisäksi tämä konferenssi laajentaa ja syventää suomalaisten ja kaikkien Suomen historiasta kiinnostuneiden kuvaa 200 vuoden takaisista tapahtumista ja niiden syistä.

Toivomme, että edistämällä maan historian yhden merkittävän aikakauden ja sen eurooppalaisen taustan tuntemusta autetaan tämän päivän kansalaisia pohtimaan myös Suomen tulevaisuutta tässä laajemmassa yhteydessä. Tässä on haastetta myös tiedotusvälineille.

Tietenkin myös historian tutkijoiden kesken on runsaasti erilaisia näkemyksiä. Jo nyt on varmaa, ettei tästä konferenssista tai koko merkkivuodesta tule perinteisten tulkintojen toistoa vaan jännittävä matka suomalaisen historian ja siis suomalaisen sielunelämän tietoisiin ja tiedostamattomiin kerroksiin.

Hyvät kuulijat,

Näistä lähtökohdista merkkivuoden aikana toteutetaan viisi päätapahtumaa sekä kymmeniä merkkivuoteen kuuluvia kansalaisyhteiskunnan, yhteisöjen, kuntien, virastojen ja laitosten sekä tiedotusvälineiden hankkeita.

On myönteistä, että naapurimaissamme on mielenkiintoa merkkivuoteen. Ruotsissa toimii ulkoministeri Carl Bildtin johtama valtuuskunta. Tänään meillä suomalaisilla on kaikki syy arvostaa 600 vuoden yhteyttämme Ruotsiin ja käyttää merkkivuoden tarjoamaa mahdollisuutta tulevan yhteistyön vahvistamiseen. Annamme tietenkin arvon 100 vuotta kestäneelle autonomian ajalle. Kun Venäjä tullee asettamaan merkkivuoden valtuuskunnan, odotamme yhteisiä hankkeita myös Suomen ja Venäjän välillä.

Tämän konferenssin lisäksi päätapahtumia ovat Porvoon valtiopäiviin liittyvät tapahtumat, Haminan rauhan ajoitukseen liittyvä Itämeren tulevaisuuskonferenssi, Suomen keskushallinnon perustamiseen liittyvät tapahtumat Turussa sekä pohjoisen Suomen näkökulmaa korostava tapahtuma Oulussa tämän vuoden marraskuussa. Kaikki nämä hankkeet toteutetaan yhteistyössä asianomaisten kaupunkien ja seurakuntien sekä monien muiden kumppanien kanssa.

Merkkivuoteen liittyvät paikalliset tapahtumat käynnistyvät kevään mittaan Suomen sodan aikataulun mukaisesti, ensimmäinen juuri tällä hetkellä Ahvenkosken museosillalla. Eri puolilla maata järjestetään suuri määrä Suomen sodan taisteluiden muistonäytöksiä ja tilaisuuksia, erityisesti Savossa, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa.

Suosittelen kaikille myös Merkkivuoden verkkosivua 1809.fi, joka on aikakauden historian aarreaitta. Itse aion säännöllisesti seurata sivulta ”päivän lööppiä”, joka kertoo tapahtumien kulusta 200 vuotta sitten.

Lukuisat yhteisöt järjestävät siis tapahtumia omista lähtökohdistaan. Esitän parhaat kiitokset laajasta oma-aloitteisuudesta. Rohkaisen liikkeelle myös kaikkia niitä yhteisöjä, jotka eivät vielä ole tarttuneet toimeen.

Hyvät kuulijat,

Meillä suomalaisilla on ymmärrettävästi myös taipumus ajatella, että tuon ajan tapahtumat veivät vääjäämättä kohti itsenäistä Suomea. Tulevaisuuden ennustaminen lienee kuitenkin ollut tuolloin ainakin yhtä vaikeata kuin tänään.

Takana oli suomalaisten vanhin historia ja kuusisataa vuotta Ruotsin yhteyttä, joka oli liittänyt meidät läntiseen kulttuuripiiriin. Edessä olevina vuosisatoina oli jokaiselle suomalaiselle sukupolvelle runsaasti tarjolla usein ylitsepääsemättömiltä näyttäneitä haasteita, joihin vastaaminen kunakin aikana johti vähitellen itsenäisyyteen ja nykyaikaiseen hyvinvointivaltioon.

Kansainvälisen politiikan ydintermejä on nykyään ”nation building” eli kansakunnan rakentaminen. Tullessaan keisarikunnan yhteydessä kansakunnaksi kansakuntien joukkoon Suomessa onnistuttiin säilyttämään vuosisatoja Ruotsin yhteydessä kehittynyt länsimainen oikeusperinne ja rakentamaan sen varaan autonomisen valtion keskushallinto.

Nykyaikaisessa mielessä kansakunta oli tuolloin kaikkea muuta kuin valmis, mutta vakaalle jatkuvuudelle ja 1800 -luvun kansalliselle nousulle oli luotu vahvat edellytykset. Merkkivuoden teemana onkin ”Kansakuntaa rakentamaan” ja sen tunnukset viittaavat sivistykseen, työhön ja laajempaan eurooppalaiseen yhteyteen tuon rakennustyön perustana.

Hyvät kuulijat,

Haluan omasta puolestani toivottaa kansainväliset vieraat tervetulleeksi Suomeen ja toivottaa kaikille osanottajille antoisaa tapaamista.

Merkkivuoden valtuuskunnan puheenjohtajana kiitän Suomen Historiallista Seuraa ja Hanasaaren ruotsalais-suomalaista kulttuurikeskusta konferenssin järjestelyistä. Kiitos kuuluu myös Suomalaisten Historiapäivien tapahtumalle Lahdessa pari viikkoa sitten saman aikakauden teemasta.

Tämän päivän Suomen pääministerinä, joka hiljakkoin vastasi myös Euroopan unionin puheenjohtajuudesta, haluaisin vielä liittää historian tarkasteluun yhden havainnon, joka on välittynyt myös merkkivuoden valmistelun tutkijoiden seminaareista ja tapahtumista.

Tänään tiedetään, miten onnellisesti asiat lopulta asettuivat sekä Suomessa että Ruotsissa. Oman maamme osalta voinemme nyt sanoa, että Euroopassa sodittiin, silloinen maamme Ruotsi ja Venäjä taistelivat ja ainakin Suomi lopulta voitti.

Tämän päivän pääministerinä en kuitenkaan ole omana aikanamme nähnyt kansainvälisessä politiikassa yhtään onnellista sattumaa tai sinisiin silmiin perustuvaa päätöstä. En myöskään oikein jaksa uskoa, että niitä olisi ollut 200 vuotta sitten. Hyvien tulosten takana on aina toimijoita ja tavoitteellista toimintaa.

Nykytietämyksen perusteella voimme sanoa jotakin Napoleonin sotien ajan suomalaisista eri kansankerrosten toimijoista. He elivät läpi suuren poliittisen ja henkisen murroksen, mutta he eivät jääneet vaivojansa valittamaan, vaan ottivat oman aikansa eurooppalaisessa reaalimaailmassa aloitteen käsiinsä asioiden hoitamiseksi.

Pienen kansakunnan mahdollisuudet suurissa kansainvälisissä yhteyksissä tai murroksissa on tänäänkin tärkeä kysymys. Keskeistä on ollut kyky toimia aloitteellisesti ja liittää tietty sivistynyt isänmaallisuus reaaliseen eurooppalaiseen ja globaaliin muutokseen. Tässä meitä suomalaisia voi auttaa täsmentyvä tieto ja syvenevä ymmärrys aikaisemmista kokemuksistamme, mutta sama tieto voi olla hyödyllinen myös monille muille, jotka tämän päivän maailmassa ovat rakentaneet kansakuntiaan.

Historia on siis tulevaisuuteen tähtäävä tieteenala. Myös siksi on ilo avata tämä konferenssi ja toivottaa sille menestystä.