Valtiovarainministeri Annika Saarikon puheenvuoro talousneuvoston talouspoliittisessa konferenssissa

Valtiovarainministeri Annika Saarikko puhui Ekologisesti kestävä talouspolitiikka 2020-luvulla -konferenssissa 1. kesäkuuta.

Arvoisa professori Sir Partha Dasgupta, hyvät talousneuvoston jäsenet ja talouspoliittisen konferenssin muut seuraajat,

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja luontokadon torjunta ovat yksi ihmiskunnan keskeisiä haasteita. Sir Partha Dasguptan johdolla helmikuussa 2021 julkaistu raportti on ollut kaivattu ja tervetullut keskustelunavaus talouden ja luonnon suhteesta. 

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen keskeinen ajuri on ihmisen ekologisesti kestämätön taloudellinen toiminta. Raportin yksi pääteeseistä on, että meidän tulisi suhtautua luontopääoman hoitoon kuten muun varallisuuden hoitoon ottamalla huomioon sen arvo niin taloudelle kuin ihmiskunnalle muutenkin. Raporttia voidaan pitää keskeisenä ja jopa käänteentekevänä. Raportti on myös Suomessa lisännyt merkittävässä määrin keskustelua luonnosta ja taloudesta. 

Luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia talouteen ja talouspolitiikan välineistöön on tärkeää arvioida yhteistyössä kansainvälisten kumppaneiden ja instituutioiden kanssa.  Suomi tekee tätä työtä muun muassa valtiovarainministerien ilmastokoalitiossa, joka tuo yhteen yli 70 maata ja 25 kansainvälistä taloudellisen yhteistyön instituutiota. Suomi toimii ilmastokoalition puheenjohtajana yhdessä Indonesian kanssa. 

Ilmastokoalition tehtävänä on auttaa jäsenmaitamme ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja sen torjunnassa ns. Helsingin Periaatteiden pohjalta. Ilmastokoalitiota pyritään hyödyntämään myös luonnon monimuotoisuuteen liittyvien vaikutusten arvioimisessa ja ymmärryksen lisäämisessä talouspolitiikan näkökulmasta. 

Ilmastokoalitio tukee konkreettisia toimia jäsenmaissa. Pyrimme muun muassa arvioimaan sitä, mikä on kiertotalouden merkitys ja kuinka finanssiministerit voisivat edistää sitä. Tällä alueella me suomalaiset voisimme tuottaa lisäarvoa kokemuksiemme pohjalta.

Parhaillaan ilmastokoalitiossa pohdimme sitä, kuinka biodiversiteetti- ja luontokatonäkökohdat kytketään työhömme Helsingin periaatteisiin. Raportti luontoon liittyvistä riskeistä ja politiikkalinjausten suosituksista julkaistaan kesäkuussa. Se tähtää siihen, että me valtiovarainmisterit voisimme paremmin tunnistaa luontokadon taloudelliset vaikutukset ja riskit, ja ottaa ne huomioon talouspolitiikan suunnittelussa kokonaisvaltaisesti. Sir Dasguptan ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriön työ on ollut pohjana pohdinnoillemme. Työnne on uraa uurtavaa ja luo pohjan edistykselle!  Kiitokset siitä!

On syytä korostaa, että talouspolitiikka tai talouskasvun lisääminen ei ole sellaisenaan itseisarvo. Talouskasvulla ja etenkin kestävällä talouskasvulla voidaan kuitenkin helpottaa ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista. Voidaan tavoitella esimerkiksi hyvinvoinnin lisäämistä, terveyden edistämistä tai luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Hyvinvointivaltion ylläpitäminen edellyttää julkisen talouden kestävyyttä. 

Suomessa hallitusohjelman ja samalla myös koko hyvinvointiyhteiskuntamme idea on sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävän yhteiskunnan rakentaminen. Kestävyyden kolmen ulottuvuuden tulee muodostaa tasapainoinen ja yhteensopiva kokonaisuus. Kestävä talous on edellytys yhteiskunnan vakaudelle ja sitä kautta myös yhteiskunnan ympäristöön kiinnittämälle huomiolle. Kestävä yhteiskunta vähentää kriisien riskiä.

Julkisen talouden kestävyyshaasteet tarkoittavat luonnon monimuotoisuuden kannalta ainakin kolmea asiaa. Ensinnäkin, kestävä julkinen talous ja kestävä talouskasvu mahdollistavat julkisin varoin luonnon monimuotoisuuden suojelemista. Toiseksi, luontokato on sen mittaluokan ilmiö, ettei sitä ratkaista pelkästään julkisin varoin ja toimin, vaan mukaan on saatava koko yhteiskunta - sekä kansalaisyhteiskunta että yksityinen sektori. Kolmanneksi, meidän on löydettävä keinot, joilla luontokatoa ehkäisemällä samanaikaisesti mahdollistetaan ihmisen ja luonnon yhteiselo. 

Luonnon monimuotoisuus on ilmastonmuutosta haastavampi ilmiö etenkin taloudellisen ohjauksen näkökulmasta. Mittaamisen haasteeseen pyrkii osaltaan vastaamaan ekosysteemitilinpito, joka huomioisi sellaisetkin luontopääoman palvelut, joista ei synny markkinoilla myytäviä tuotteita tai palveluita. Ekosysteemitilinpidon hyödyntäminen taloudellisessa päätöksenteossa edellyttäisi rahamääräisiä indikaattoreita. Tämän kehitystyön rinnalla on olennaista kehittää ja parantaa myös muita mittareita ja indikaattoreita, joiden avulla voimme parantaa luontokadon torjunnan vaikuttavuutta ja arviointia. 

Luonnon tilan seurannan ohella tietoa tulisi kyetä hyödyntämään kustannustehokkaiden ja vaikuttavien toimenpiteiden valinnassa, vaikka arvioiminen onkin haastavaa. Kyse ei ole ainoastaan julkisten varojen tehokkaasta käytöstä, vaan myös siitä, että julkisin varoin saadaan mahdollisimman paljon vaikuttavia toimia aikaan.

Iso osa, ja kenties merkittävin osa, luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavista toimista on paikallisia. Tämänkin vuoksi luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on ilmastomuutosta monimutkaisempi ilmiö. Emme voi ratkaista monimuotoisuuden köyhtymistä vain päästösääntelyn kaltaisella säädösohjauksella. Paikallisuus korostaa tarvetta alhaalta ylöspäin, paikallisiin ratkaisuihin nojautuville keinoille.  

Paikallisuus tulee esille myös sitä kautta, että missä päätöksiä tehdään. Esimerkiksi metsäpolitiikan osalta me suomalaiset tunnemme parhaiten omien metsiemme tilanteen ja katsomme Suomessa, että yksityiskohtaisen metsätalouden säätelyn tulee pysyä EU:n jäsenmaiden toimivallassa.  

Globaalit markkinat ja toimintaketjut kuitenkin laajentavat paikalliset ongelmat maailmanlaajuisiksi. Yhtäältä meidän kulutus- ja investointivalintamme voivat aiheuttaa luontokatoa toisella puolen maailmaa. Toisaalta toisella puolen maailmaa katoava luonnon monimuotoisuus vaikuttaa myös meidän kulutusmahdollisuuksiimme ja hintoihin siellä heikentyneiden tuotantomahdollisuuksien vuoksi.

Myös rahoitusmarkkinoilla luonnon monimuotoisuus ja luontokato sekä niihin liittyvät riskit ovat nousseet esille. Kuitenkin verrattuna ilmastoriskeihin, niiden määrittely on osoittautunut vieläkin haastavammaksi. 

Luontokato ja ilmastonmuutos ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa, eikä niitä voida ratkaista toisistaan erillisinä ilmiöinä. Parhaimmillaan niiden kytkös tarjoaa mahdollisuuden synergiaetuihin, jolloin sekä luonnon monimuotoisuus että ilmasto kiittävät. Tämä on tärkeä teema myös ajankohtaisessa vihreässä siirtymässä. 

Ilmastonmuutoksen hillinnässä keinoina on käytetty muun muassa päästöperusteisia veroja ja päästökauppaa. Luonnon monimuotoisuutta on kuitenkin vaikeaa ratkaista yhtä suoraviivaisella taloudellisella ohjauksella. Niinpä verojen ja maksujen ohella keinovalikoimaan tulee sisällyttää myös lainsäädäntö ja sitä kevyemmät toimet, kuten neuvonta ja vapaaehtoiset sitoumukset. Myös erilaiset standardit, määräykset ja lupajärjestelmät voivat sisältää vaikuttavia keinoja. Keinojen vertailussa tulee kiinnittää huomiota niiden tehokkuuteen samoin kuin keinojen haitallisiin sivuvaikutuksiin. 

Työsarkaa riittää myös siinä, että meillä valtiovarainministeriössä ymmärrys ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden ilmiöistä kasvaisi. Vastaavasti puolestaan ympäristöministeriössä tulisi ymmärtää jatkossa enemmän myös talouden realiteetteja. Poikkihallinnollista asiantuntemusta tarvitaan puolin ja toisin.

Työ luonnon monimuotoisuuteen liittyvien riskien tunnistamisessa ja määrittelemisessä on vasta alkamassa. Kestävälle kasvu-uralle pääseminen edellyttää talouden ja yhteiskunnan rakenteiden muutosta. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää paitsi muutoksia yksityisellä sektorilla, myös julkisen vallan toimia, joilla tuetaan ja vauhditetaan tätä muutosta. 

Luontokadon torjunnalla ja luonnon monimuotoisuuden edistämisellä on kiire, joten on tärkeää toimia nyt. Harvat asiat etenevät maailmanlaajuisesti kuitenkaan ilman taloudellista intressiä. Markkinatalouden ymmärtäminen ja valtioiden taloudellisten reunaehtojen tunnistaminen on viisauden alku myös luonnon monimuotoisuuden edistämisessä.