Ministeri Wallin ilmastoseminaarissa

Hyvät teollisuuden ja yritysten edustajat,
Hyvät ilmastoasiantuntijat,

Tervetuloa kaikki näin ilahduttavan runsaslukuisina tähän ympäristöministeriön seminaariin. Tarkoituksenamme on pohtia pitkän aikavälin ilmastopolitiikka ja keinoja vastata ilmastonmuutoksen haasteeseen. Kasvihuonepäästöjä on vähennettävä maailmanlaajuisesti, nopeasti ja merkittävästi, ja yritysmaailmalla on keskeinen rooli hallitusten kumppanina näitä toimia toteutettaessa.

Hallitukset eivät tässä voi toimia yksin eikä ilman yhteiskunnan laajaa tukea. Seminaarimme arvovaltainen vieras on johtaja Björn Stigson organisaatiosta nimeltä World Business Council for Sustainable Development (WBCSD). Hän esittelee yhden mahdollisen mallin eri toimijoiden yhteisestä lähestymistavasta.

Ilmastoasiat ovat tällä hetkellä suuren mielenkiinnon kohteena, ja valitettavasti myös sää on tässä puolellamme. Helsingissä joulukuu oli kuusi astetta keskimääräistä lämpimämpi, ja golfin peluu on onnistunut kuin kesällä. Tämän vuosisadan lopulla tällainen talvi voi olla jo aivan normaali ilmiö.

Myös ilmastopolitiikassa tapahtuu paljon juuri nyt. Ilmastonmuutos oli Suomen EU-puheenjohtajuuskauden yksi painopiste, ja sen jälkeen vauhti on vain kiihtynyt. Euroopan komissio julkisti viikko sitten kauan odotetut tiedonantonsa EU:n energiapolitiikasta ja ilmastopolitiikasta.

Kotimaassakin ilmastonmuutoksen hillintä on ilahduttavasti nousemassa maaliskuun eduskuntavaalien yhdeksi keskeiseksi teemaksi.

Myös yhteiskunnan eri toimijat ovat olleet aktiivisia. Elinkeinoelämän keskusliitto julkaisi linjausehdotuksensa ilmastonmuutoksen hallinnasta pitkällä aikavälillä. EK:n toimitusjohtaja on täällä tänään esittäen kommenttipuheenvuoronsa päivän pääesiintyjän jälkeen.

Poikkeuksellisten säiden lisäksi yhtenä herättäjänä on ollut marraskuussa ilmestynyt Ison Britannian talousministeriön pääekonomisti Sir Nicolas Sternin raportti. Sen perusviesti on hälyttävä: toimimattomuus ilmastouhkan edessä uhkaa taloutemme kehitystä: väistämättömän sopeutumisen kustannukset kasvavat jyrkästi. Kohtaamme entistä useammin ikäviä yllätyksiä, joihin emme voi varautua. Taloudellisesti rationaalinen ratkaisu on siksi ryhtyä määrätietoisiin ja pikaisiin ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin. Tässä kohtaa haluan toiveikkaana yhtyä Sir Nicolas Sternin sanoihin: "Meillä on vielä muutama vuosi aikaa välttää ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset, mutta se edellyttää voimakkaita toimia välittömästi".

Tieteen viesti on vahva. Uusimmat tutkimustulokset näyttävät vahvistavan aikaisemmat arviot ilmaston lämpiämisestä maapallolla, ja kuva on jopa entistä hälyttävämpi. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisee tänä vuonna uusimmat arviointinsa ilmastonmuutoksesta. Raportin ensimmäinen osa julkistetaan jo parin viikon kuluttua.

Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa edessä ratkaisun vuodet

Usein toistettu viisaus pitää edelleen paikkansa: ilmastonmuutos on globaali ongelma, joka vaatii globaalin ratkaisun. YK:n ilmastosopimus ja sen Kioton pöytäkirja ovat luoneet maailmanlaajuiset puitteet kansallisille toimille.

Kioton pöytäkirjan ensimmäinen sitoumuskausi alkaa ensi vuoden alusta ja päättyy vuonna 2012. Kyseessä on toimien ensimmäisen askel, ja EU on jo pitkään ajanut sopimusta, joka perustuisi maailmanlaajuiseen osallistumiseen antaen velvoitteita kaikille ja merkittäviä päästövähennysvelvoitteita kaikille kehittyneille maille. Asialla on kiire, ja EU:n tavoitteena on, että kansainvälisissä neuvotteluissa voitaisiin sopia vuoteen 2009 mennessä sopimusjärjestelmän kehittämisestä vuoden 2012 jälkeen. Elinkeinoelämä tarvitsee varmuutta politiikkatoimien jatkuvuudesta, jotta ilmastoystävälliset investoinnit sekä teknologian kehittäminen ja käyttöönotto pääsisivät vauhtiin ja jatkuisivat.

Kioton pöytäkirjan ratifioineiden teollisuusmaiden vuoden 2012 jälkeisiä päästövähennys­velvoitteita koskevat neuvottelut pääsivät käyntiin YK:n ilmastokokouksessa Nairobissa viime marraskuussa. Ilmastosopimuksen osapuolten vuoropuhelussa esitettiin konkreettisia ajatuksia pitkän aikavälin yhteistyöstä ilmastonmuutokseen vastaamiseksi. Kioton pöytäkirjan perusteellinen arviointi päätettiin tehdä vuonna 2008. Samalla kävi kuitenkin selväksi, että vauhtia pitää lisätä ja että tämä vuosi tulee olemaan siinä suhteessa tärkeä.

Komission energia- ja ilmastopaketti linjaa toimia kohti vuotta 2020

Euroopan komissio julkisti 10.1. energia- ja ilmastotiedonannot. Energiapaketin tavoitteena on varmistaa energian saatavuus, luoda kilpailukykyiset energiamarkkinat ja hillitä ilmastonmuutosta. Tiedonanto on näin kunnianhimoinen yritys tarkastella monia vaikeita asioita yhdennetysti. Energiapakettiin sisältyy monia tärkeitä tavoitteita, jotka edistävät myös ilmastopolitiikan tavoitteita. Lisäksi syntyisi muita hyötyjä: energiatehokkuutta, parannusta ilman laadussa sekä energiavarmuudessa ja -turvallisuudessa.

Komission ilmastotiedonanto tähdentää pikaisen toiminnan merkitystä. Toimien osalta tiedonanto jakaantuu kahteen osaan: EU:n sisäiseen toimintaan ja kansainväliseen toimintaan.

Sisäisen toiminnan ehdotukset koostuvat komission muille sektoreille, erityisesti energiasektorille esittämistä toimista. Energiasektorilla ilmaston kannalta keskeisiä toimia ovat energiatehokkuuden parantaminen 20% vuoteen 2020 mennessä, uusiutuvien energialähteiden osuuden sitova tavoite 20% v 2020 sekä hiilen talteenoton ja varastoinnin käyttöönotto, mihin kuuluu 12 suuren kokeilulaitoksen rakentaminen Euroopassa vuoteen 2015 mennessä.

EU:n päästökauppajärjestelmän kehittämistarpeiden arviointi on myös mainittu, ja tämä työ on jo käynnistynyt. Komission mukaan tulisi tutkia ainakin päästöoikeuksien jakojakson pidentämistä, uusien kasvihuonekaasujen sisällyttämistä järjestelmään sekä hiilen talteenoton ja varastoinnin hyödyntämistä. Lisäksi tulisi harkita jäsenmaiden päästöoikeuksien jaon harmonisoinnin parantamista esimerkiksi huutokaupan laajemmalla käytöllä sekä EU:n päästökauppajärjestelmän kytkemistä yhteensopiviin pakollisiin järjestelmiin esimerkiksi Kaliforniassa ja Australiassa.

Liikenteen osalta tavoitteena on päästöjen rajoittaminen. Keinoina komissio mainitsee muun muassa lentoliikenteen sisällyttämisen päästökauppaan, henkilöautojen verotuksen sekä liikenteen polttoaineet.

Tiedonannossa suurinta julkista huomiota ovat herättäneet esitetyt tavoiteluvut. Komissio esittää, että EU:n tulisi ehdottaa kehittyneiden maiden tavoitteeksi vähentää päästöjä 30% vuoteen 2020 mennessä. EU:n tulisi myös itsensä sitoutua tähän tavoitteeseen. Kunnes sopimus saavutetaan, EU:n tulisi jopa yksipuolisesti sitoutua vähentämään päästöjään vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Komission mukaan tällainen tavoite olisi signaali teollisuudelle päästöyksiköiden jatkuvasta kysynnästä. Se kannustaisi myös investointeja.

Tavoite ilmoitetaan saavutettavan jo energiatiedonannossa esitetyillä toimilla sekä päästökaupalla. Komissio katsoo, että nämä toimenpiteet olisi toteutettava joka tapauksessa esim. energian toimitusvarmuuden lisäämiseksi.

Tiedonanto toteaa myös, että globaaliin tavoitteeseen ei voida päästä pelkästään kehittyneille maille esitetyillä päästövähennyksillä. Kehitysmaiden, erityisesti merkittävien nousevien talouksien olisi alettava vähentää päästöjensä kasvua mahdollisimman pian ja leikattava päästöjään absoluuttisesti vuoden 2020 jälkeen.

Tiedonannossa esitetään myös eri mahdollisuuksia saada kehitysmaat mukaan lisätoimiin. Komissio mainitsee esimerkiksi Kioton pöytäkirjan ns. joustomekanismien kehittämisen ja rahoituksen. Suomen teollisuuden kannalta kiinnostava on esitys tutkia mahdollisuutta käynnistää energiaintensiivisillä ja kansainvälisesti kilpailluilla sektoreilla koko sektorin kattava yritysten välinen päästökauppa.

Lisäksi komissio esittää kansainvälistä tutkimus- ja teknologiayhteistyön lisäämistä. Tulisi myös solmia energiatehokkuusstandardeja koskeva kansainvälinen sopimus, joka koskee avainlaitetuottajamaita.

EU:n jäsenvaltioiden johtajien on määrä tehdä ehdotusten pohjalta päätöksensä Eurooppa-neuvostossa 8.-9. maaliskuuta. Ennen sitä niitä käsitellään neuvoston eri kokoonpanoissa, esimerkiksi ympäristöneuvostossa 20. helmikuuta.

Kansallinen energia- ja ilmastostrategiamme perusajattelu sopii hyvin yhteen komission esittämien ehdotusten kanssa ja osa niistä on jo mukana strategiassamme, kuten esimerkiksi voimakas panostus teknologiaan sekä tutkimus- ja kehityshankkeiden tukemiseen. Nykyinen energia- ja ilmastostrategiamme koskee kuitenkin vain Kioto-kauden tavoitteita, kun taas kuvaamani kansainvälinen ja EU:n keskustelu koskee kehitystä vuoden 2012 jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavaan hallituksen ohjelmaan on sisällytettävä pidemmän aikavälin ilmastopoliittisia linjauksia. Pitkän aikavälin kansallisen ilmastostrategian laadinta on käynnistettävä tavoitteena löytää keinot Suomen siirtymiseksi vähäpäästöiseen talouteen. Nykyisen lyhyen aikavälin strategian päivittäminen aloitettava varsin pian.

Yrityksillä keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä

Yritysjohtajat ja sijoittajat ovat maailmanlaajuisesti yhä tietoisempia ja sitoutuneempia vastaamaan ilmastohaasteeseen. Viime aikoina on perustettu monia ilmastonmuutokseen liittyviä foorumeita ja toimintaryhmiä. Yksi tärkeimmistä tässä suhteessa on the World Business Council for Sustainable Development yli 150 kansainvälisine jäsenyrityksineen. WBCSD toimii laajasti aiheen parissa. Se on muun muassa jo vuosia seurannut YK:n ilmastosopimukseen liittyviä osapuolikokouksia. Lisäksi se on johdonmukaisella ja rakentavalla toiminnallaan tukenut myös muita kestävään kehitykseen liittyviä hankkeita.

Tästä syystä oli todellinen ilo saada Björn Stigson, WBCSD: johtaja tämänpäiväiseen tapahtumaamme. Pidän erityisen kiinnostavana hänen ajatuksiaan haasteista ja mahdollisuuksista, joita tulevaisuudessa kohtaamme siirtyessämme kohti vähäpäästöistä taloutta.

Tähän liittyen ratkaiseva kysymys on, miten hallitukset ja yritysmaailma pystyvät tekemään työtä yhdessä vastatakseen ilmastonmuutoksen haasteeseen, sekä edistää puhdasta energiantuotantoa ja kestävää kehitystä.

EU:n energiapolitiikan päätavoitteita on edistää synergioita ilmastonmuutoksen hillinnän, kestävän energiantuotannon ja kilpailukyvyn välillä.

Usein käytettyjen IEA:n arvioiden mukaan maailmanlaajuiset kokonaisinvestoinnit energiantuotannon järjestelmiin tulevat olemaan lähellä 20 000 miljardia dollaria seuraavan 25 vuoden aikana, puolet tästä kehitysmaissa. Tämä on valtava haaste, mutta samalla mahdollisuus. Näiden investointien luonteella tulee olemaan ratkaiseva vaikutus maailmanlaajuisiin kasvihuonekaasupäästöihin useiden vuosikymmenien ajan, jopa vuoden 2050 jälkeen.

On selvää, ettei edessä oleviin haasteisiin ole olemassa yhtä ihmelääkettä. Vastaus on vähintäänkin kolmetahoinen:

Ensiksi, on tarve tunnistaa olemassa olevien teknologioiden mahdollisuudet, ja pitemmällä aikavälillä kehittää uutta teknologiaa. Meillä ei ole varaa hylätä yhtään mahdollista keinoa hillitä tehokkaasti ilmastonmuutosta. Mutta tämäkään ei riitä. Meidän tulee varmistaa, että uusilla lupaavilla vähäpäästöisillä vaihtoehdoilla on mahdollisuus kilpailla tulevilla markkinoilla, ja että ne voidaan ottaa käyttöön kaikkialla maailmassa. Kansainvälisen teknologiayhteistyön tulisi entisestään lisääntyä. Kansallisesti olen ehdottanut, että yksi prosentti valtion omaisuuden myynnistä saatavista tuloista korvamerkittäisiin ilmastoteknologian kehittämiseen ja käyttöönottoon. Tämä tukisi paitsi päästövelvotteidemme toteutumista, myös vientiä ja työllisyyttä.

Toiseksi, meidän tulee käyttää innovatiivisia markkinapohjaisia keinoja varmistaaksemme investoinnin ilmastoystävällisiin vaihtoehtoihin. EU on korostanut CO2-päästöjen hinnoittelun merkitystä vähäpäästöisen teknologian kehittämisessä, käyttöönotossa ja käytön laajenemisessa.

On myös muita keinoja, kuten julkiset hankinnat. Esimerkiksi nopeasti kasvava lämpöpumppujen myynti Ruotsissa ja muuallakin juontaa juurensa pitkälti kohdennettuihin teknologian hankintoihin.

Viimeiseksi, tarvitsemme innovatiivista rahoitusta ilmastoystävällisiin, kustannustehokkaisiin investointeihin. Suurin osa investointien rahoituksesta tulee yksityiseltä sektorilta. Toisaalta suurin osa kehitysmaiden rahoituksesta tulee teollisuusmailta. Näistä lähtökohdista tulisi kehittää ilmastoystävällisiä investointia tukevia järjestelmiä, joiden avulla voimme käyttää rahoitusta kahdenvälisistä, monenvälisistä ja kansallisista lähteistä. Maailmanpankki työskentelee juuri tällaisen järjestelmän kehitystyön parissa. Toinen esimerkki on Nefco - Pohjoismainen ympäristörahoituksen yhtiö - joka on hyödyntänyt energian säästöprojekteja. Näissä investoinnit maksavat itsensä usein nopeasti takaisin.

Hyvät kuulijat,

Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä elinkeinoelämällä on avainrooli. Olen siksi erittäin rohkaistunut nähdessäni tänään täällä näin edustavan joukon yritysmaailman edustajia ottamassa osaa keskusteluun aiheesta.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on kuitenkin yhteinen asia, jossa kaikkien maiden ja kaikkien yhteiskunnan sektoreiden on oltava mukana, jos merkittäviä tuloksia tahdotaan saavuttaa. Toiveeni on, että tämän iltapäivän tilaisuus antaa eväitä sekä elinkeinoelämän että hallinnon toimille.

Kun alussa mainitsin, että ilmastopolitiikassa tapahtuu paljon juuri tällä hetkellä, niin se valitettavasti vaikuttaa myös mahdollisuuteeni osallistua keskusteluun tässä seminaarissa. Joudun pian rientämään eduskunnassa alkavaan välikysymyskeskusteluun, jonka aiheena on ilmastonmuutokseen vastaaminen ja siihen liittyvät energiavalinnat.

Toivotan silti teille antoisaa ja ajatuksia herättävää seminaaria ja uskon, että tänään käytävät keskustelut auttavat koko yhteiskuntaa vastaamaan edessämme olevaan massiiviseen ilmastohaasteeseen!