Valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistövarallisuuden omistuksen ja hallinnoinnin järjestämistä selvittävä työryhmä

Goals and results

Tavoitteena on tehdä ehdotus valtion kulttuurihistoriallisesti merkittävän kiinteistövarallisuuden hallinnan ja hoidon järjestämisestä arvojen säilyttämiseksi jatkossakin ja niin, että omaisuutta samalla hoidetaan mahdollisimman tehokkaasti, tuottavasti ja valtion kokonaisetu varmistaen.

Lähtökohtana on yhtäältä se, että arvokkaan kiinteistövarallisuuden säilyminen turvataan parhaiten siten, että se on jatkuvassa käytössä ja toisaalta se, että kulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen varmistetaan asianmukaisesti rakennussuojelun kautta. Omaisuuden osalta tärkeää siten on, että omaisuuden haltija aktiivisesti arvioi, mikä osa sen omistajahallinnassa olevasta kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta omaisuudesta on luonteeltaan strategisesti valtion omistuksessa pidettävää, ja mistä osasta omaisuutta voidaan tarvittaessa luopua ja turvata kulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen muilla tavoin.

Laadittavan ehdotuksen tulee osaltaan tukea myös lähivuosina edelleen tiukentuvan valtiontalouden kestävää hoitamista ja ottaa huomioon hallinnon järkiperäistämiseen ja tuottavuustavoitteiden saavuttamiseen liittyvät kehittämispaineet.

Toimeksiannon mukaisesti ehdotuksessa lähtökohtana tulee olla valtion yleiset kiinteistöstrategiset linjaukset.

Starting points

Valtiolla on omistuksessaan lukuisa joukko kulttuurihistoriallisia arvoja sisältäviä kiinteistöomaisuuskohteita usealla eri valtion toimijalla. Vuokraustoiminnan piirissä olevat kult-tuurihistoriallisesti arvokkaat käyttökiinteistöt on keskitetty Senaatti-kiinteistöjen hallintaan. Kiinteistöstrategian valmistelun yhteydessä koottujen selvitysten perusteella vastaavanlaista merkittävää valtion omistamaa käyttökiinteistöluonteista kansallista kulttuuriomaisuutta on lisäksi ainakin tasavallan presidentin kanslian, eduskunnan, Suomenlinnan hoitokunnan ja Liikenneviraston omistajahallinnassa.

Oman kategoriansa on kansallisesti merkittävä kulttuuriomaisuus, joka muodostuu valtion budjettivaroin ylläpidettävistä kulttuuri- ja nähtävyyskohteista. Nämä ovat Helsingin edustalla sijaitsevaa Suomenlinnaa lukuun ottamatta pääosin Museoviraston hallinnassa. Tämän kategorian omaisuus on usein luonteeltaan sellaista, ettei siihen kohdistu valtion tai muun tahon aktiivisista käyttöä tai käyttötarpeita taikka nämä tarpeet ovat vähäisiä tai luonteeltaan muutoin poikkeuksellisia. Kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttämiseksi tämä omaisuus edellyttää kuitenkin omistajaltaan tai suojeluvelvoitteesta vastuussa olevalta taholta investointeja omaisuuden jatkuvana ylläpitona ja usein lisäksi pitkävaikutteisempina peruskorjauksina.

Aiemmin kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttäminen on pyritty varmistamaan hankkimalla omaisuutta valtion omistukseen. Vuosikymmenien aikana käytäntö on kuitenkin osoittanut, että eritoten rakennetun omaisuuden arvojen säilyttämistä parhaiten edistää omaisuuden aktiivinen ja rakennussuojelun kautta ohjattu käyttö. Omistaminen ei useinkaan tuo tähän enää merkittävää lisäarvoa.

Valtioneuvosto on 21.12.2010 periaatepäätöksellään vahvistanut valtion uuden päivitetyn kiinteistöstrategian. Kiinteistöstrategiassa on linjattu, että valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan omaisuuden kartoittamiseksi valtiovarainministeriö asettaa yhdessä opetusministeriön kanssa hankkeen, jonka tarkoituksena on laatia ehdotus kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistövarallisuuden hallinnoinnin järjestämisestä omaisuuden kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttämiseksi kiinteistöstrategian linjauksien pohjalta. Niiltä osin kuin valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistövarallisuuden arvojen säilymistä ei voida varmistaa valtion kiinteistövarallisuutta koskevien yleisten omistus- ja omistajahallinnan keskittämistä koskevien linjausten perusteella, keskitetään tällaiset strategiset omistukset mahdollisimman vähälukuisten valtion toimijoiden hallintaan.

Valtion omistuksessa olevaa kulttuurihistoriallisesti arvokasta omaisuutta ei tällä hetkellä hallinnoida keskitetysti eikä sen osalta ole olemassa valtionhallinnon yhtenäisiä toimintalinjauksia. Osin syynä ovat omaisuuteen ja hallinnon rakenteisiin liittyneet historialliset tekijät, osin se ettei valtion kiinteistöstrategian mukaista keskittämistä ole vielä saatettu loppuun.

Museovirastossa on valmistunut virastokohtainen strategia, jossa viraston omistajahallinnassa olevan kiinteistövarallisuuden hoidon ja hallinnon järjestämisestä on linjattu valtion konsernitason kiinteistöstrategian periaatteiden mukaisesti. Museoviraston strategiassa on otettu myös huomioon jo valtion kiinteistöstrategian valmisteluvaiheessa esiin tullut tarve nyt asetettavalle jatkohankkeelle.