Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio sananvapautta koskevassa asiassa

Tiedote 237/2016
15.12.2016

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on 15. joulukuuta 2016 antanut tuomion, jonka mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) sananvapautta koskevaa 10 artiklaa oli loukattu.

Tapauksessa valittaja, vuonna 1971 syntynyt nainen, oli vuonna 2009 tuomittu Helsingin käräjäoikeudessa kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen, kun hän oli lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa käymässään puhelinkeskustelussa esittänyt huolensa siitä, että hänen vuonna 2004 syntyneen lapsensa isä olisi käyttänyt tätä seksuaalisesti hyväksi. Helsingin hovioikeus hylkäsi valittajan valituksen ja piti voimassa käräjäoikeuden vuonna 2011 antaman tuomion. Tuomioistuimet katsoivat, ettei merkitystä ollut sillä, että huolenilmaus tehtiin viranomaiselle, jolla oli salassapitovelvollisuus. Valittaja oli myös tuomittu maksamaan vahingonkorvausta ja korvaamaan oikeudenkäyntikuluja. Valittaja katsoi tuomion loukkaavan sananvapauttaan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli yhtä mieltä valittajan kanssa siitä, että hänen EIS:n 10 artiklan mukaiseen sananvapauteensa oli puututtu. EIT katsoi myös, että puuttumisesta oli säädetty lailla ja että sen oikeutettuna tavoitteena oli ollut muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaaminen. EIT katsoi kuitenkin, ettei asiassa suoritetussa harkinnassa oltu saavutettu kohtuullista tasapainoa eri intressien kesken.

EIT totesi, että punnittaessa vastakkain kahta tärkeää etua - tarvetta suojella lasta hänen oman vanhempansa tekemältä hyväksikäytöltä sekä tarvetta suojella vanhempia perusteettomalta puuttumiselta heidän oikeuteensa yksityis- ja perhe-elämään - huomiota on kiinnitettävä siihen, että lapsilla ja muilla haavoittuvassa asemassa olevilla on erityinen oikeus valtion suojeluun. Lasten hyväksikäytön vakavuus yhteiskunnallisena ongelmana edellyttää, että hyvässä uskossa lapsen edun mukaisesti toimivan henkilön ei tarvitse pelätä rikosoikeudellisia seuraamuksia kertoessaan huolestaan terveys- tai sosiaaliviranomaisille. EIT:n mielestä merkitystä oli myös sillä, että valittaja oli kertonut huolestaan salassapitovelvolliselle viranomaiselle.

EIT kiinnitti huomiota myös määrättyihin seuraamuksiin. EIT totesi, että valittajalle määrätty sakkorangaistus oli suhteeton seuraus siitä, että hän oli käyttänyt EIS 10 artiklan takaamaa sananvapauttaan tuodessaan julki huolensa lapsen hyväksikäytöstä. Vaikkakin merkityksellisiä, kansallisten tuomioistuinten perustelut eivät olleet riittäviä osoittamaan, että sananvapauteen puuttuminen oli ollut välttämätöntä.

EIT määräsi valtion korvaamaan valittajalle vahingonkorvauksena 8 001,96 euroa, kohtuullisena hyvityksenä 5 000 euroa sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksena 6 000 euroa.

Lisätietoja: lainsäädäntösihteeri Mia Spolander, ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö, puh. 0295 351176

Ulkoministeriön sähköpostiosoitteet ovat muotoa [email protected]