Pääministeri Vanhanen pohjoismaisen yhteistyön seminaarissa Hanasaaressa

Pohjoinen alue on vaikuttanut monella tavoin Eurooppaan ja Euroopan unioniin. Kaikki Pohjoismaat ovat kiinteä osa Eurooppaa. Ruotsi, Suomi ja Tanska ovat EU:n jäseniä ja Islanti ja Norja osa Euroopan talousaluetta. Samalla kun pohjoinen alue integroituu yhä tiiviimmin muun Euroopan kanssa, Pohjoismaille tyypilliset piirteet tulevat yhä laajemmin osaksi koko Eurooppaa.

Kuten nimi jo kertoo, pohjoinen alue on pohjoisessa. Käsitteenä ”pohjoinen” on tässä kuitenkin tarkemmin rajattu. Pohjois-Atlantilta aina Venäjälle ulottuva Pohjois-Euroopan alue edustaa yhteisen historian jakavaa kulttuurista aluetta, jonka erityispiirteet vaikuttavat käsitykseen ”pohjoisesta” ja ”pohjoisista kolkista” kaikkialla maailmassa.

Pohjoinen ulottuvuus on kokonaisvaltainen politiikka, joka tarjoaa viitekehyksen koko Pohjois-Euroopalle niin idässä kuin lännessäkin ja sitoo EU:n ja Venäjän alueen vaurauden ja vakauden edistämiseen.

Pohjoisen ulottuvuuden politiikan edistymisen myötä myös alueelliset toimijat ovat tiivistäneet yhteistyötään työnjaon tehostamiseksi. Pohjoismaat pyrkivät luomaan vaurautta ja vakautta osallistumalla mm. Itämeren valtioiden neuvoston, Barentsin euroarktisen neuvoston ja Arktisen neuvoston toimintaan.

Pohjoismainen yhteistyö on enenevissä määrin eurooppalaista yhteistyötä. Pohjoismaiden pyrkimyksenä ei ole muodostaa kiinteä blokkia EU:n sisälle eivätkä ne myöskään toimi blokkina. Pohjoismaihin ja niiden yhteiskuntiin kuitenkin usein viitataan parhaita käytäntöjä etsittäessä ja näin ne luovat pohjaa yleiseurooppalaisille aloitteille.

Hyvät naiset ja herrat,

Se tuskin on yllätys, että Suomi pyrkii ohjaamaan pohjoismaista yhteistyötä ministerineuvostossa niin, että sillä voidaan entistä paremmin vaikuttaa Unionin politiikkaan. Suomen mukaan on aivan luonnollista, että samat asiat ovat sekä Pohjoismaiden neuvoston että EU:n asialistalla. Näin Pohjoismaat voivat olla askeleen edellä Euroopan unionia ja Euroopan talousaluetta sekä päätöksenteossa että käytännön toimeenpanossa.

Uuden kehysasiakirjan myötä pohjoisesta ulottuvuudesta on tarkoitus kehittää EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteinen johdonmukainen politiikka. Suomi pyrkii rakentamaan jatkumon juuri päättyneen EU-puheenjohtajakautensa ja vastikään käynnistyneen Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajakautensa välille. Tavoitteena on pitkän aikavälin pohjoisen ulottuvuuden politiikan käynnistäminen uuden kehysasiakirjan pohjalta.
Kuten jo mainitsitte arvoisa puheenjohtaja, tulemme puheenjohtajakaudellamme kiinnittämään erityistä huomiota pohjoisen ulottuvuuden ympäristöasioihin, terveys- ja sosiaalisektorin haasteisiin sekä energiakysymyksiin. Suomi pyrkii saamaan koko pohjoisen alueen tuen pohjoisen ulottuvuuden liikenne- ja logistiikka-asioille.

Ympäristöön ja ydinturvallisuuteen paneudutaan ympäristöalan kumppanuusjärjestelyn yhteydessä. Laajojen aloitteiden lisäksi edistetään myös pieniä ja keskisuuria paikallistasolla toteutettavia ympäristöön ja energiatehokkuuteen painottuvia hankkeita.

Lähialueilla painopisteenä on myös estää tarttuvien ja elintapasairauksien sekä sosiaalisten ongelmien leviäminen terveys- ja sosiaalialan kumppanuusjärjestelyn avulla.

Tänä vuonna pohjoisen ulottuvuuden tiimoilta järjestetään lukuisia tapahtumia. Laajamittaisten hankkeiden ja suuntaviivojen lisäksi pyritään käynnistämään myös pieniä ja keskisuuria hankkeita.

Suomi pyrkii Pohjoismaiden ministerineuvoston Venäjää ja Baltian maita koskevan ohjelman puitteissa herättämään kansalaisten ja viranomaisten kiinnostusta yhteistyöhön lähialueilla yhdessä pohjoismaisten toimistojen sekä Venäjän ja Baltian maiden lähetystöjen kanssa.

Puheenjohtajakaudellaan Suomi pyrkii vahvistamaan yhteistyötä pohjoisen ulottuvuuden hankkeiden sekä Pohjoismaiden ministerineuvoston ja pohjoismaisten rahoituslaitosten välillä. Tällaisia rahoituslaitoksia ovat Pohjoismaiden investointipankki, Pohjoismaiden Projektivientirahasto ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö.

Arvoisa puheenjohtaja,

Itämeri saattaa olla planeettamme saastunein meri. Itämeri on erityisen haavoittuva veden matalan ja vaihtelevan suolapitoisuuden vuoksi. Virtauksen puute synnyttää haitallisia ravinnekertymiä meren pohjaan. Maatuminen ja hajoaminen pinnan alla leviää. Joka kesä muutaman viikon ajan myrkyllisiä aineita vapautuu merenpohjasta pintaan aiheuttaen pintavesien rehevöitymistä. On siis tullut aika toimia.

Suomen tavoitteena on saada kaikki osapuolet mukaan tiiviiseen yhteistyöhän Itämeren suojelemiseksi esimerkiksi Itämeren suojelukomission (HELCOM) kautta. Suojelukomissio on hallitusten välinen organisaatio, joka valvoo Itämeren merellisen ympäristön suojelun yleissopimuksen toteutusta. Suomi korostaa myös EU:n meristrategian toimeenpanon merkitystä. Itämeren valtioiden yhteinen tutkimusohjelma, BONUS-169, tarjoaa mahdollisuuden meristrategian toimeenpanoon tuottamalla tietoa, jota voidaan myöhemmin hyödyntää käytännön toimissa.

Yleisellä tasolla Suomi edistää pohjoismaista, eri sektorien näkökohdat huomioon ottavaa ympäristönsuojelupolitiikkaa. Tarvetta selkeään työnjakoon EU:n ja Itämeren valtioiden välillä tullaan myös korostamaan. Olemme myös erittäin tietoisia energia- ja ilmastokysymysten keskinäisestä sidonnaisuudesta.

Suomi aikoo selkiyttää Pohjoismaiden ministerineuvoston roolia tärkeimpien käytännön ympäristötoimien toteuttamisessa. Laivanrakennus, meriturvallisuus sekä merenkulun päästöt ovat myös tärkeitä asioita kaikille Pohjoismaille, koska niillä on suoraa vaikutusta Itämeren, Pohjois-Atlantin ja Barentsin meren tilaan.

Suomi tukee ministerineuvoston arktisten alueiden toimintaohjelmaa sekä ympäristösektorin arktista strategiaa. Huomioon otetaan myös pohjoisen alueen metodit vaikuttaa ja sopeutua ilmastomuutokseen sekä Arktisen neuvoston arktisia ilmastonmuutoksia käsittelevä ACIA-raportti (Arctic Climate Impact Assessment Report).

Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajana vuonna 2007 ja Barentsin euroarktisen neuvoston puheenjohtajana vuosina 2005–2007 Suomi pyrkii vahvistamaan näiden alueellisten neuvostojen yhteistyötä erityisesti ympäristöpolitiikan alalla sekä käynnistämään ilmastokysymyksiin paneutuvia yhteistyöhankkeita.

Arvoisa puheenjohtaja,

Pohjoismaissa on maailman edistyneimmät monikansalliset sähkömarkkinat ja olemmekin energiatehokkuuden ja uudistuvien energialähteiden käytön kärkimaita, mikä vaikuttaa suotuisasti energiapolitiikkaan.

Tämän johtoaseman säilyttäminen on kuitenkin haaste. Viime viikolla Euroopan komissio esitteli kunnianhimoisen energiastrategiansa. Pohjoismaat ovat aloittamassa mahdollisten yhteisten etujen ja tavoitteiden tarkastelua ennen kuin EU-tason päätöksiä tehdään.

Kuten kaikki tiedämme, yksi ongelmista erityisesti sähkömarkkinoilla on tasapainon löytäminen kotimaisen ja ulkomaisen tarjonnan sekä kysynnän ja energian siirtokyvyn välillä.

Energiapolitiikan tavoitteena on oikeudellisten ja poliittisten olosuhteiden optimointi siten, että sijoittajat tekevät oikeat investoinnit ajoissa ja että kuluttajat voivat saada tarvitsemansa energian kilpailukykyisiltä markkinoilta kohtuulliseen hintaan silloin, kun he sitä tarvitsevat.

Pohjoismainen yhteistyö tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet energiasektorin edistämiseen: Pohjoismaiden neuvoston vuonna 2005 hyväksymässä toimintasuunnitelmassa keskeisinä työalueina ovat sekä energiamarkkinat että kestävä energiahuolto, mukaan lukien uusiutuvat energialähteet ja energiatehokkuus.

Laajempi yhteistyö energiatehokkuuden alueella on yksi niistä sektoreista, joilla Pohjoismaiden ja niiden naapurimaiden onnistumiselle on kaikki edellytykset. Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuuden konkretisointi kumppaneiden huippukokoustasolla hyväksymällä tavalla on yksi keskeisistä haasteista Suomen Pohjoismaisen ministerineuvoston puheenjohtajuuden aikana.

Hyvät naiset ja herrat

Puheenjohtajuusohjelmamme tavoitteiden mukaisesti Suomi pyrkii aluepoliittisessa yhteistyössä edistämään alueellista kilpailukykyä ja innovaatiotoimintaa, turvaamaan peruspalveluiden tarjonnan sekä kehittämään pohjoista ulottuvuutta alueellista yhteistyötä vahvistamalla.

Viimeksi mainittuun liittyen Suomi painottaa erityisesti aluepoliittista yhteistyötä Pohjoismaiden ja Baltian maiden välillä. Kehitämme myös EU:n ja Pohjoismaiden ministerineuvoston tukeman rajayhteistyön koordinaatiota.

Puheenjohtajakautensa aikana Suomi edistää pohjoismaista yhteistyöohjelmaa vuosille 2005–2008 ja vuoden 2005 lopussa hyväksyttyä raja-aluestrategiaa. Suomi jatkaa Norjan vuonna 2006 aloittamia hankkeita ja toimia. Toimimme aluepoliittisessa yhteistyössä Pohjoismaiden ministerineuvoston yleisten periaatteiden ja organisatoristen tavoitteiden mukaisesti. Suomi tulee tarkastelemaan rajaseutujärjestöjen roolia rajaesteiden poistamisessa ja toimii aktiivisesti onnistuneen tuloksen varmistamisen hyväksi.

Hyvät kuulijat,

Pohjoismaisessa yhteistyössä on jo pitkään ollut tavoitteena lisätä yhteyksiä ja yhteistyötä Baltian maiden kanssa. Konkreettisia tuloksia ovat olleet mm. Baltian maiden rajayhteistyötä tukeva BEN-hanke ja Nordregion laatima ja ylläpitämä tietokanta Baltian maiden aluekehityksestä sekä laitoksen järjestämät jatkokoulutuskurssit Baltian maiden aluesuunnittelijoille.

Osana aluepoliittista yhteistyöohjelmaa toteutettava Norden Plus -aloite ja rajayhteistyön edistäminen Baltian maissa ja Venäjällä edellyttävät nykyistä tiiviimpää yhteistyötä maiden kanssa.

Suomi pyrkii käynnistämään säännöllisen viranomaisyhteistyön ja -yhteydenpidon Pohjoismaiden ja Baltian maiden aluekehitysviranomaisten välillä.

Vuonna 2007 käynnistetään uudet EU:n rahoittamat alueellisen yhteistyön ohjelmat, jotka jatkavat kaudella 2000–2006 toteutettuja Interreg-ohjelmia. Uudella ohjelmakaudella pohjoismaisten rajaseutujärjestöjen suhde EU-ohjelmiin tulee osittain muuttumaan ja niiden uusi rooli tullaan nostamaan keskeiseksi teemaksi.

Arvoisa puheenjohtaja,

Pohjoinen ulottuvuus on laaja käsite. Se on sitä jo maantieteellisesti – kattaahan se laajan ja taloudellisesti merkittävän osan Pohjois-Eurooppaa – mutta se on laaja myös institutionaalisesti ja asiasisällöllisesti ajatellen. Pohjoinen ulottuvuus sisältää EU:n ulkoisen yhteistyön alueita ja liittyy läheisesti moniin sisäisiin politiikkalohkoihin.

Pohjoismainen yhteistyö ja pohjoinen ulottuvuus täydentävät ja vahvistavat toinen toisiaan. Pohjoismaat toimivat aivan pohjoisen ulottuvuuden ytimessä EU:ssa sekä kaikissa neljässä alueneuvostossa (BEAC, NCM, CBSS, AC) niin kahdenvälisesti kuin myös yhdessä naapurimaiden sekä Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa. Pohjoismaat voivat merkittävällä tavalla myötävaikuttaa pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseen ja vahvistamiseen. Pohjoismailla on asiantuntemusta kylmästä ilmastosta, harvaan asutuista alueista, luonnonvaroista, eroista sekä alueen mahdollisuuksista ja haasteista unohtamatta niille kaikille yhteistä piirrettä eli läheisyyttä Venäjään.

Sekä pohjoismainen yhteistyö että pohjoinen ulottuvuus ovat laaja-alaisia käsitteitä ja niillä on monia ulottuvuuksia, konkreettisia hankkeita ja rahoitusta.

On luonnollista, että merkittävät pohjoista koskevat asiat ovat osittain päällekkäisiä. Samalla onkin harmillista, ettemme voi välttää päällekkäisiä instituutiorakenteita. Tämän kanssa on opittava elämään, mutta meidän on myös jatkuvasti pyrittävä erilaisten yhteistyöprosessien virtaviivaistamiseen.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, meidän täytyy myös ymmärtää, että yhteistyö pohjoisen ulottuvuuden alueella ei sulje pois muuta alueen yhteistyötä. Pohjoisen ulottuvuuden käsitteen piirissä ei kyseenalaisteta Itämeren alueen yhteistyötä tai pohjoisimpien osien ja Luoteis-Venäjän asioiden tärkeyttä. Panostaminen yhteen ei vähennä toisten merkitystä.

Yhteisten toimintamalliemme tärkein tavoite on vauraus ja vakaus sekä hyvinvointi ja turvallisuus kaikkien kansojen jakamina. Tämän suunnitelman toteuttamiseen tarvitaan järjestelmällistä yhteistyötä hallitusten välillä, käytännönläheisiä menettelytapoja, uusia ideoita ja hankkeita, kansalaisjärjestöjen osallistumista sekä suoria kontakteja ihmisten välillä. Minun mielestäni tämä on oikein hyvä malli ja jo entuudestaan tuttu pohjoismaisessa yhteistyössä.