Tuulia Hakola-Uusitalo ja Jukka Mattila:
Yhtiöitettäisiinkö julkinen sektori?

Valtiovarainministeriö 7.9.2017 15.19
Kolumni

Markkinaehtoisuus tuo toimintaan tehokkuutta. Julkinen byrokratia taas ratkaisee markkinoiden ongelmakohtia. Miten paljon julkista toimintaa kannattaa yhtiöittää ja milloin virastojen kankeuksia pitäisi ratkaista muilla keinoilla?

Yksityisen sektorin tehokkuus ei synny oikeudellisesta muodosta itsestään – viraston muuttaminen yhtiöksi ei yksinään riitä tehokkuusetujen saavuttamiseen. Yksityisen sektorin tehokkuus kumpuaa kannustimista, jotka yleensä poikkeavat julkisten toimijoiden kannustimista.

Yksityisellä sektorilla yhtiön omistajat kantavat yhtiöstä taloudellisen riskin. Siitä vastineeksi he haluavat omaisuudelleen tuottoa. Tämän vuoksi heillä on kannustin huolehtia, että yhtiössä on johto, jolla on positiivinen vaikutus yhtiön tuloksen ja arvon kehitykseen. Vastaavasti yhtiön johdolla taas on kannustin pyrkiä toteuttamaan omistajien tahtoa. Näin yhtiölle syntyy varsin voimakas kannustin pyrkiä mahdollisimman suureen tuottoon ja yhtiön arvoon ja sitä myötä tuotannon tehokkuuteen.

Jos yksityinen on tehokkaampi, mihin julkista sektoria tarvitaan?

Talousteoria tunnistaa puolenkymmentä poikkeusta, joissa markkinamekanismiin liittyy ongelmia, joihin julkisen sektorin tulisi puuttua. Tällaisia tilanteita syntyy esimerkiksi informaatioon liittyvistä ongelmista, ulkoisvaikutuksista eli toiminnan vaikutuksista muihin kuin toimijaan itseensä sekä markkinarakenteista, joilla kilpailua ei synny.

Monopolissa eli markkinarakenteessa, jossa ei ole kilpailua, on vain yksi tuottaja. Monopoleja voi syntyä esimerkiksi silloin, kun markkinoille ei tuotantokustannusten rakenteen vuoksi mahdu useita toimijoita. Tällöin puhutaan niin sanotusta luonnollisesta monopolista.

Monopolissa tuottaja yleensä tuottaa vähemmän ja kalliimmalla kuin kilpailullisilla markkinoilla tuotettaisiin. Monopolin tuotantoa ja hinnoittelua voidaan toki säännellä, mutta sääntelyn tulee olla sellaista, jonka kaikki osapuolet ymmärtävät samalla tavalla. Ellei näin ole, toiminto kannattaa pitää suoremmassa julkisessa ohjauksessa. Siksi luonnollinen monopoli yleensä sopii julkiselle toiminnalle.

Onko virastorakenne kankea ja yhtiörakenne ketterä?

Yksityisoikeudellisia yhtiöitä pidetään ketterinä ja joustavina, kun taas julkisoikeudellisiin toimijoihin liitetään jäykkyyttä ja byrokratiaa. Silloin kun markkinamekanismi ohjaa toimintaa, on luonnollisesti vahva kannustin olla tarvittavan ketterä. Mutta entä, jos tämä ohjaus puuttuu eikä markkinarakenne ohjaa?

Voidaan esimerkiksi kysyä, kohdistuuko julkisoikeudellisiin toimintoihin yksityisoikeudellisia enemmän sääntelyä tai muuta kuin lainsäädännöllistä ohjausta. Jos näin on, tulisi ensisijaisesti miettiä, onko kyseinen sääntely tai ohjaus tarkoituksenmukaista ja onko tarpeellinen sääntely sellaista, joka vähenee parhaiten juuri yhtiömuotoon siirtymällä.

Mikäli virastojen sääntelyä pidetään ongelmallisena, tulisi sääntelyä modernisoida. Se olisi syytä tehdä mieluummin kuin harkita luontaisesti monopolirakenteisen julkisen sektorin yhtiöittämistä.

Tuulia Hakola-Uusitalo

Finanssineuvos

Jukka Mattila

Erityisasiantuntija