Suomi Euroopan unionissa

Suomen tavoitteena on globaalisti vahva ja toimintakykyinen Euroopan unioni, joka edistää jäsenvaltioidensa ja kansalaistensa turvallisuutta, hyvinvointia ja taloudellisia etuja. Suomi on aktiivinen, luotettava ja ratkaisuhakuinen jäsenmaa, joka toimii aloitteellisesti, rakentavasti ja ennakoivasti edistääkseen omia tavoitteitaan.

Suomi tavoittelee Euroopan unionia, joka on suuri suurissa ja pieni pienissä asioissa. Suomi edellyttää, että unioni noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, toisin sanoen, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia. Suomi vaalii unionin ja jäsenmaiden välistä selkeää toimivaltajakoa.

Historiaa

Suomi oli osallistunut Euroopan yhdentymiseen jo vuodesta 1961 lähtien, jolloin Suomi liittyi Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) liitännäisjäseneksi niin kutsutulla FINEFTA-sopimuksella. Vuonna 1973 Suomi solmi vapaakauppasopimuksen Euroopan talousyhteisön (ETY) kanssa ja tuli EFTA:n täysjäseneksi vuonna 1986. Euroopan talousalueessa (ETA) Suomi oli mukana tammikuun 1. päivästä 1994 saman vuoden loppuun asti.

Lokakuussa 1994 Suomessa pidettiin neuvoa-antava kansanäänestys, jossa 56,9 prosenttia äänestäneistä kannatti Suomen jäsenyyttä unionissa. Äänestysprosentti oli 74.

Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1. tammikuuta 1995. Liittyessään EU:n jäseneksi vuonna 1995 Suomi liittyi suoraan Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) toiseen vaiheeseen. Tällä vaiheella tarkoitetaan eri maiden talouksien lähentämistä siten, että EMUn kolmas vaihe eli yhteiseen rahaan siirtyminen sujuisi mahdollisimman helposti.

EMUn kolmanteen vaiheeseen siirryttiin tammikuussa 1999. Siitä lähtien euroa on voinut käyttää tilirahana. Vuoden 2002 alussa laskettiin liikkeelle eurosetelit ja -kolikot, jotka korvasivat vanhat kansalliset rahat kuten Suomen markan.

Suomi on nykyään yksi Euroopan unionin 27 jäsenmaasta. Suomen hallituksen ministerit ovat osa Euroopan unionin neuvostoa. Suomella on 15 edustajaa Euroopan parlamentissa. Suomella on jäsen Euroopan komissiossa. 

Jäsenmaksut

Jäsenmailta kerättävät maksut ovat Euroopan unionin suurin tulonlähde. Maksut tulevat maiden talousarvioista ja perustuvat kunkin maan bruttokansantuloon, arvonlisäveropohjaan ja kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen. Lisäksi jäsenmaat keräävät unionin puolesta tullimaksuja.

EU:n vuosibudjetti perustuu seitsenvuotiseen rahoituskehykseen. Meneillään oleva rahoituskausi kattaa vuodet 2021-2027.

Jäsenmaat sopivat yhdessä unionin rahoituskehyksestä, ja siten maiden maksuosuuksissa on viime kädessä kyse poliittisesta neuvotteluratkaisusta.

Suomi on ollut vuosia 1996, 1997 ja 2000 lukuun ottamatta EU:n nettomaksaja. Nettomaksu kuvaa Suomen EU:lta saamien tulojen ja EU:lle maksettujen maksujen erotusta.

Suomen maksuosuus ei kerro kaikista EU-jäsenyyden taloudellisista hyödyistä, kuten avoimista sisämarkkinoista.

EU-lakien suhde Suomen lakiin

Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden vallanjaon perusperiaate on niin kutsuttu annetun toimivallan periaate eli jäsenvaltiot ovat tietyillä aloilla antaneet päätöksentekovaltaansa unionille. Periaatteen mukaan EU voi toimia vain niissä kysymyksissä, joista on perustamissopimuksissa määrätty.

Kaikki muu kuuluu jäsenvaltioille. EU:n toimivalta on siis rajattua. Euroopan unionin toimivallan laajuus vaihtelee suuresti toimialoittain. Esimerkiksi maatalouspolitiikassa unionilla on laaja toimivalta, kun taas vaikkapa terveyspolitiikassa toimivalta on huomattavasti rajoitetumpi.

Ahvenanmaa EU:ssa

Ahvenanmaan erityisasema Euroopan unionissa todetaan Suomen liittymissopimuksessa (Ålandsprotokollet). Sen mukaan Ahvenanmaa on EU:n verounionin ulkopuolella. Pöytäkirja sisältää erityissäännöt kiinteän omaisuuden ostamisesta ja elinkeinon harjoittamisesta Ahvenanmaalla. Lisäksi Ahvenanmaan kansainvälisoikeudellinen erityisasema pannaan merkille.

Ahvenanmaan itsehallintolain mukainen erityisasema ilmenee kansainvälisiä sopimuksia ja EU:n perussopimuksia vahvistettaessa. Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan maakunnan toimivaltaan kuuluvien sopimusmääräysten voimaansaattamis-säädöksille tarvitaan myös maakuntapäivien hyväksyntä ennen kuin sopimus tulee sen toimivaltaan kuuluvilta osin voimaan Ahvenanmaalla