Tietoa Euroopan unionista

Euroopan yhdentymisen perusajatuksena on vakauden ja vaurauden turvaaminen koko Euroopan alueella. Tämän toteuttamiseksi Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltaansa kansalliselta tasolta Euroopan tason toimielimille ja pyrkineet sovittamaan yhteen politiikkojaan yhdentymisen eri osa-alueilla sekä suhteessa kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin.

Varsinaisen sysäyksen Euroopan yhdentymiskehitykselle antoi toinen maailmansota, jonka aiheuttamat mittavat tuhot konkreettisesti osoittivat, mihin kilpailevat taloudelliset ja poliittiset valtapyrkimykset voivat johtaa.

Euroopan unionissa on tällä hetkellä 27 jäsenmaata:

  • Perustajamaat Belgia, Hollanti, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa
  • Vuonna 1973 liittyneet Irlanti, Tanska ja Iso-Britannia (eronnut 2021)
  • Vuonna 1981 liittynyt Kreikka
  • Vuonna 1986 liittyneet Espanja ja Portugali
  • Vuonna 1995 liittyneet Suomi, Ruotsi ja Itävalta
  • Vuonna 2004 liittyneet Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tshekki, Unkari ja Viro
  • Vuonna 2007 liittyneet Romania ja Bulgaria
  • Vuonna 2013 liittynyt Kroatia

EU:n toimielimet

Euroopan unionin tärkeitä toimielimiä ovat Eurooppa-neuvosto, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin tuomioistuin, tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan keskuspankki.

EU:n perussopimusten mukaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan ja korkean edustajan tehtäviin nimitettävien henkilöiden valinnassa on otettava huomioon tarve kunnioittaa unionin maantieteellistä ja väestöllistä moninaisuutta. Eri yhteyksissä on kiinnitetty huomiota myös sukupuolten väliseen ja poliittiseen tasapainoon. Komission puheenjohtajan osalta on huomioitava myös europarlamenttivaalien tulos.

EU:n lainsäädäntö

EU:n lainsäädäntö syntyy tiiviissä yhteistyössä Euroopan komission, parlamentin ja neuvoston välillä. Komissio tekee lakialoitteet, joita parlamentti ja neuvosto käsittelevät – lait hyväksytään vasta, kun kaikki osapuolet ovat päässeet yhteisymmärrykseen. Tämä varmistaa, että EU-lait palvelevat sekä kansalaisten että jäsenvaltioiden etuja.

Myös Suomessa EU-asioiden päätöksenteko edellyttää laajaa yhteistyötä: siihen tarvitaan ministeriöiden valmistelua, hallituksen linjaus sekä eduskunnan näkemys.

EU:n toimivalta

Jäsenvaltiot ovat antaneet Euroopan unionille tiettyjä tehtäviä ja luovuttaneet samalla sille toimivaltaa. Tehtävien hoitamiseksi jäsenvaltiot ovat luoneet EU:n toimielimiksi Euroopan parlamentin, Eurooppa-neuvoston, Euroopan unionin neuvoston, Euroopan komission, Euroopan unionin tuomioistuimen, Euroopan keskuspankin ja tilintarkastustuomioistuimen. Kunkin elimen toimivalta määritellään perussopimuksessa.

EU:ssa annetun toimivallan perusteella tehdyt päätökset vaikuttavat välittömästi jäsenvaltioissa viranomaisten, kansalaisten ja yritysten oikeusasemaan. Päätöksiä ei pääsääntöisesti hyväksytetä kansallisissa parlamenteissa.

Säännöt ovat perussopimuksissa

Perussopimukset määrittelevät EU:lle annetun toimivallan ja määräävät sen käytöstä. Tyypillisesti perussopimusten artikloissa määritellään politiikan ala ja tavoitteet (esimerkiksi liikennealalla toimenpiteet liikenneturvallisuuden parantamiseksi), käytettävissä olevat lainsäädäntötyypit (asetus, direktiivi, päätös) ja toimielinten osallistuminen päätöksentekoprosessiin (esimerkiksi tavallisen lainsäätämisjärjestyksen noudattaminen).

Perussopimuksia voidaan muuttaa jäsenvaltioiden välillä käytävien neuvottelujen (hallitusten välinen konferenssi) tuloksena. Jäsenmaiden kansallisten parlamenttien on ratifioitava eli vahvistettava perussopimukset.

Lissabonin sopimus muutti sopimusta Euroopan unionista (SEU). Se myös muutti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen Sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta (SEUT). Lissabonin sopimuksen tuomat muutokset on sisällytetty sopimusten konsolidoituihin versioihin eli koontoihin. Lissabonin sopimus allekirjoitettiin 13. joulukuuta 2007.

Jäsenvaltiot päättävät toimivallasta

Toimivallan luovuttaminen unionille rajoittaa vastaavasti jäsenvaltioiden valtioelinten vallankäyttöä. Jäsenyyden vaikutuksena ei siten ole pelkkä uusien kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden syntyminen jäsenvaltioille, vaan kysymys on kansallisten valtioelinten tiettyjen valtaoikeuksien siirtymisestä EU:n toimielimille. Tämän toimivallan siirron vaikutukset ulottuvat eriasteisina lainsäädäntö-, budjetti-, sopimuksenteko- ja tuomiovaltaan.

Jäsenvaltiot päättävät toimivallan siirrosta ja ne ovat myös itse päätöksen sitomia EU:n lainalaisuusperiaatteen mukaisesti. Toimivaltaa voidaan käyttää toisin tai palauttaa se takaisin jäsenvaltioille vain samassa menettelyssä kuin sitä on luovutettukin eli perussopimuksia muuttamalla. Lissabonin sopimuksen solmimisella on vahvistettu unionille annetun toimivallan periaatetta.

Suhteellisuus- ja läheisyysperiaatteet

Toimivallan käytössä on tärkeää suhteellisuusperiaatteen noudattaminen eli käytetään tavoitteisiin nähden oikeasuhtaisia keinoja. Toinen keskeinen periaate on toissijaisuus- eli läheisyysperiaate, jonka mukaan toimivaltaa tulisi käyttää siten, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia.

Jäsenvaltion täysivaltaisuuden kannalta merkittävänä rajoituksena voidaan pitää jäsenvaltioiden sidonnaisuutta enemmistöpäätöksenteolla hyväksyttyihin ja jäsenvaltioiden alueella välittömästi vaikuttaviin yhteisösäädöksiin. Lissabonin sopimuksella määrätään erityisesti toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismista. Kansallisilla parlamenteilla on tietty määräaika esittää komissiolle huomautus, jos se katsoo, että komission lainsäädäntöaloite on vastoin toissijaisuusperiaatetta.

EU:n talousarvio

Euroopan unionin toiminta rahoitetaan lähinnä vuosittain tehtävästä unionin budjetista eli talousarviosta, joka on kooltaan noin yksi prosentti EU-maiden yhteenlasketusta vuotuisesta bruttokansantuotteesta. EU:n talousarvio katetaan EU:n niin sanotuilla omilla varoilla eli EU:n tuloilla. Perinteiset EU:n omat varat koostuvat tullimaksuista, joita peritään EU:n ulkopuolelta tuoduista tuotteista. Suurin osa EU-tuloista tulee nykyisin jäsenvaltioiden bruttokansantulon perusteella maksettavista maksuista. Sen lisäksi varoja tulee jäsenvaltioiden budjetista rahoitettavista arvonlisäveropohjaan perustuvista maksuista.

Talousarvion menoilla, tuloilla ja rahoituskehyksillä on jokaisella oma päätöksentekomekanisminsa.
Neuvosto ja parlamentti ovat tasavertaisia budjettivallan käyttäjiä. Komissio ehdottaa talousarvioesitystä, johon neuvosto ja parlamentti valmistelevat kantansa.

Rahoituskehykset

EU:n vuosittaiset talousarviot perustuvat monivuotiseen rahoituskehykseen eli pitkän aikavälin budjettiin. Eurooppa-neuvosto päättää EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä, joka muodostaa menoluokkakohtaiset rajat (otsakkeet) vuosittain laadittaville talousarvioille. Neuvosto antaa erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen asetuksen, jolla vahvistetaan monivuotinen rahoituskehys. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan Euroopan parlamentin enemmistöllä antaman hyväksynnän.

17. joulukuuta 2020 Eurooppa-neuvosto hyväksyi asetuksen EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosiksi 2021–2027. Asetuksessa säädetään EU-maiden pitkän aikavälin budjetista, jonka määrä on 1 074,3 mrd. € vuoden 2018 hintoina. 

EU:n elpymisväline

Osana EU:n pitkän aikavälin budjettia vuosiksi 2021–2027 EU-johtajat pääsivät 21. heinäkuuta 2021 sopuun EU:n elpymistoimista. Jokainen jäsenmaa hyväksyi tätä ennen EU:n elpymispaketin kansallisesti. Suomessa hallitus antoi eduskunnalle esityksen paketin hyväksymisestä 28. tammikuuta 2021, ja eduskunta äänesti paketin hyväksymisen puolesta täysistunnossaan 18. toukokuuta 2021. Niin sanotun EU:n elpymisvälineen (Next Generation EU) tarkoituksen on vauhdittaa ihmisten, talouden ja yhteiskunnan toipumista koronakriisistä sekä samalla tukea vihreää ja digitaalista siirtymää. Väline sisältää 750 miljardin euron rahoituksen jäsenmaille.

Vuosittaisen talousarvion laatiminen

Tammikuu

Euroopan unionin toimielimet (neuvosto, parlamentti, tilintarkastustuomioistuin, tuomioistuin) laativat omat toimintatalousarvionsa. Komissio laatii Euroopan unionin yleisen talousarvion (komission toimintatalousarvio, unionin yleiset menot ja tulot).

Toukokuu

Komissio hyväksyy ja esittää alustavan talousarvioesityksensä neuvostolle.

Kesäkuu-heinäkuu

Neuvosto käsittelee alustavaa talousarvioesitystä ja hyväksyy oman kantansa tarvittaessa äänestämällä.

Lokakuu

Euroopan parlamentti hyväksyy oman kantansa täysistunnossa. Avoinna olevia asioita käsitellään trilogissa.

Marraskuu-joulukuu

Jos parlamentin ja neuvoston kannat eroavat toisistaan, kutsutaan koolle sovittelukomitea, jossa on edustajat parlamentista, neuvostosta ja komissiosta. Sovittelukomitealla on 21 päivää aikaa päästä yhteisymmärrykseen koko talousarviosta. Sovittelukomiteassa sovittu yhteinen teksti vahvistetaan parlamentissa ja neuvostossa. 

Tammikuu-joulukuu

Komissio vastaa vuosittaisen talousarvion toteutuksesta.