Pääministerin ilmoitus eduskunnalle EU-konventin työstä

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

EU:n tulevaisuuskonventin työ on nyt loppusuoralla. Konventti luovuttaa raporttinsa Eurooppa-neuvostolle Thessalonikissa juhannuksena pidettävässä kokouksessa. Konventin työ on edennyt kohtuullisen hyvin asioissa, jotka koskevat unionisopimusten yksinkertaistamista ja selkiyttämistä. Jäljellä ovat kuitenkin merkittävät ja vaikeat ratkaisut, jotka koskevat unionin instituutioita, päätöksentekomenetelmiä sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan uusia järjestelyitä. Tässä pääministerin ilmoituksessa käsittelen hallituksen linjauksia koskien erityisesti näitä kahta tärkeää aihepiiriä.

Konventin puheenjohtajiston tekemää ehdotusta unionin instituutioista, päätöksentekomenettelyistä sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan järjestelyistä on laajasti käsitelty julkisuudessa. Tämä pohjaesitys ei vastaa Suomen hallituksen näkemystä unionin uudistustarpeista.

Konventilla on kuitenkin vielä aikaa ja mahdollisuuksia löytää aitoon yhteisymmärrykseen perustuvat ratkaisut myös institutionaalisissakysymyksissä. Tämä edellyttää sitä, että konventin puheenjohtajisto ottaa huomioon tehdyt muutosehdotukset omassa jatkotyössään.

Millaisin periaattein Suomen hallitus on sitten laatinut omat ehdotuksensa unionin instituutioiden ja päätöksenteon uudistamiseksi?

Ratkaisun on kunnioitettava unionin toiminnan kannalta keskeisiä periaatteita, joihin kuuluvat jäsenvaltioiden tasavertaisuus, toimielinten välisen tasapainon kunnioittaminen sekä yhteisömenetelmän keskeinen asema. Näiden periaatteiden osalta ei voida tehdä kompromisseja, sillä kyse on jäsenvaltioiden aseman määrittämisestä unionissa.

Sananlasku sanoo, että toimivaa pyörää ei kannata korjata. Sama koskee myös Euroopan unionia. Suomen hallitus katsoo että EU:n instituutioiden perusrakenne on toimiva ja toteuttaa jäsenvaltioiden tasavertaisuutta. Instituutioiden välinen työnjako on pitkällisen kehityksen tulosta, eikä sitä pidä murentaa uusien instituutioiden perustamisella.

Unionin päätöksentekojärjestelmä kaipaa kuitenkin kehittämistä, koska edessä on unionin laajentuminen. Lisäksi on tarpeen kohentaa unionin avoimuutta ja päätöksenteon tehokkuutta sekä hyvän hallinnon periaatteiden toteutumista. Unionin toiminnan hyväksyttävyyden edistämiseksi myös päätöksenteon demokraattisuutta sekä poliittista vastuullisuutta on vahvistettava. Euroopan unionin on myös tarpeen olla nykyistä vahvempi ja toimivampi, silloin kun se edistää jäsenvaltioidensa yhteistä etua maailmanlaajuisesti. Suomen tavoitteena on kehittää unionia sen kaksoisluonteen mukaisesti sekä jäsenvaltioiden että kansalaisten yhteisönä.

Arvoisa puhemies,

Seuraavaksi käsittelen tarkemmin Suomen hallituksen näkemyksiä EU:n eri instituutioiden päätöksenteon tehostamisesta.

Ensinnäkin unionin kansanvaltaisuuden vahvistamiseksi on tärkeää parantaa kansallisten kansanedustuslaitosten vaikutusmahdollisuuksia. Jokaisen jäsenmaan on tietysti sisällään löydettävä oikeat tavat parlamentin ja hallituksen väliseen yhteydenpitoon EU-asioissa. Toisekseen kansallisten parlamenttien välistä yhteistyötä sekä niiden suhteita Euroopan parlamenttiin on kehitettävä käytännönläheisesti. Uusia toimielimiä ei tätä varten tarvita. Toissijaisuus- eli subsidiariteettiperiaatteen valvonnan tehostaminen on tapa kytkeä kansalliset parlamentit aiempaa paremmalla tavalla unionin toimintaan.

Kansanvaltaisuuden kannalta tietysti Euroopan parlamentilla on tärkeä roolinsa. Euroopan parlamentin asemaa toisena lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä neuvoston rinnalla voidaan selkiyttää. Sopivia keinoja ovat yhteispäätösmenettelyn soveltamisalan laajentaminen sekä parlamentin aseman vahvistaminen unionin talousarvion hyväksymisessä.

Esillä on myös ollut mahdollisuus lisätä parlamentin vaikutusmahdollisuuksia Euroopan komission puheenjohtajan nimittämisessä. Suhtaudumme tässä kohtaa myönteisesti sellaisiin esityksiin, jotka eivät merkitse toimielinten välisen tasapainon olennaista muuttamista.

Neuvosto tekee poliittiset päätökset, ja toimii lainsäätäjänä yhdessä Euroopan parlamentin kanssa. Neuvoston merkittävä asema on myös olennainen osa toimielinten välistä vallan tasapainoa, jonka säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Jäsenvaltioiden tahto välittyy neuvoston kautta.

Toimielimiä yhdistää yhteisömenetelmä, jonka perustana on komission aloiteoikeus, neuvoston ja parlamentin jakama lainsäädäntövalta ja EY-tuomioistuimen tuomiovalta. Jatkokehitystyö on Suomen hallituksen mielestä tehtävä edelleen yhteisömenetelmän perustalta.

Arvoisa puhemies,

Neuvoston puheenjohtajuusjärjestelmään kohdistuu toki monia haasteita. Haasteita tulee unionin sisältä, mutta myös sen ulkoisen edustuksen näkökulmasta. Puheenjohtajuusjärjestelmä on kuitenkin käytännössä toiminut varsin hyvin. Niinpä ratkaisujen täytyy lähteä enemmänkin järjestelmän hienosäädöstä vastaamaan jokapäiväisen työskentelyn mukanaan tuomia käytännön haasteita laajentuneessa unionissa.

Neuvoston puheenjohtajuus on jatkossakin tarpeen olla ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtävä. Siispä emme kannata puheenjohtajuustehtävien antamista esimerkiksi neuvoston sihteeristölle tai komissiolle. Suomen näkemys on, että nykymuotoinen kiertävä puheenjohtajuus olisi säilytettävä ainakin kaikissa päätösten yhteensovittamisen kannalta keskeisissä rakenteissa. Näitä ovat Eurooppa-neuvosto, yleisten asiain neuvosto ja pysyvien edustajien komitea Coreper. Oma puheenjohtajuuskautemme opetti meille, miten tärkeää on, että komento näissä päätöksenteon eri portaissa on yksissä käsissä ja vastuut selvästi jaettu.

Muiden neuvostokokoonpanojen osalta voidaan pohtia myös muita vaihtoehtoja. Eräs hyvä vaihtoehto ovat tiimipuheenjohtajuudet, joissa kolme - kuusi jäsenvaltioita kerrallaan vastaisi neuvoston ja sen alaisten komiteoiden ja työryhmien puheenjohtajuuksista.

Tiimipuheenjohtajuuskausi voisi kestää puolentoista - kolmen vuoden pituisen jakson.

Unionin ulkosuhdetoimintaa on tarpeen tehostaa ja unionin näkyvyyttä parantaa. Pidämme soveltuvana keinona tähän unionin korkean edustajan toimen kehittämistä unionin ulkoministeriksi. Tehtävän haltijan tulisi olla komission kollegion jäsen. Samalla hänen tulisi toimia komissiossa ulkosuhteista vastaavana varapuheenjohtajana. Tällainen "kaksoishatutus" on Suomen hyväksyttävissä osana tasapainoista institutionaalista kokonaisratkaisua. Ulkoministerille tulisi antaa itsenäinen aloiteoikeus yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Se ei voi kuitenkaan heikentää komission aloiteoikeutta ulkosuhteiden alalla.

Unionin ulkoministeristä ei kuitenkaan tule tehdä ulkosuhdeneuvoston puheenjohtajaa. Puheenjohtajuuden, aloiteoikeuden ja täytäntöönpanotehtävän antaminen yhdelle ja samalle henkilölle voisi jo synnyttää liiallisen valtakeskittymän.

Arvoisa puhemies,

Eurooppa-neuvoston on jatkossakin keskityttävä unionin toiminnan pitkän linjan suuntaviivojen ja tavoitteiden asettamiseen. Huippukokousten ei tule ottaa hoitaakseen sektorineuvostojen lainsäädäntötehtäviä. Päävastuu neuvoston työn yhteensovittamisesta kuuluu yleisten asiain neuvostolle. Se vastaa myös Eurooppa-neuvoston kokousten valmistelusta sekä niissä hyväksyttyjen linjausten toimeenpanon seurannasta.

Neuvoston työn uudistaminen on jo tehostanut Eurooppa-neuvoston työskentelyä. Eurooppa-neuvostolle kuuluvien tehtävien hoitaminen ei edellytä pysyvän puheenjohtajan valitsemista. Pysyvä puheenjohtaja vaarantaisi myös jäsenvaltioiden tasavertaisuuden.

Komission tehtävänä on unionin yhteisten etujen edistäminen. Sen toiminnan tulee jatkossakin perustua kollegiaalisuuteen ja jäsenten tasa-arvoisuuteen. Komission sisälle ei tule rakentaa hierarkioita tai jaotella komissaareja esimerkiksi päätösvaltaisiin ja avustaviin komissaareihin.

Nizzassa sovitut komission kokoonpanoa ja sen nimittämistä koskevat ratkaisut ovat edelleen perusteltuja. Siinä Nizzan sopimuksen määrittämässä tilanteessa, jossa komissiossa ei enää ole kunkin jäsenvaltion kansalaista, on keskeistä jäsenyyden perustuminen tasapuoliseen rotaatioon.

Komission yksinomainen aloiteoikeus nykyisen I pilarin eli yhteisöasioiden lainsäädännössä on jatkossakin turvattava. Komission aloiteoikeutta tulisi kehittää erityisesti nykyisen III ?pilarin eli oikeus- ja sisäasioiden osalta. Koska päätettäviä asioita EU:ssa ei ole tarkoitus jatkossa enää jakaa ns. pilareihin, on komission omaa toimintaa kehitettävä mahdollisimman yhtenäiseksi. Komissio tarvitsee tukea oman hallintonsa kehittämisessä.

Arvoisa puhemies,

Suomi tukee unionin ulkosuhdetoiminnan tehostamista ja pitää sen eri osa-alueiden - ulko- ja turvallisuuspolitiikan, kehitysyhteistyön ja kauppapolitiikan - välisen koherenssin lisäämistä tärkeänä.

Unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on vahvistettava tehostamalla päätöksentekoa ja uudistamalla rakenteita. Määräenemmistöpäätöksenteosta on tehtävä pääsääntö myös tällä alueella. Poikkeuksena tästä ovat turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat päätökset, joiden osalta on säilytettävä edelleen yksimielisyys. Määräenemmistöpäätöksentekoon pitää liittää mahdollisuus ns. hätäjarrun ja rakentavan pidättäytymisen käyttöön.

Suomi kannattaa myös unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan edelleen kehittämistä. Se edellyttää erityisesti kriisinhallinnan voimavarojen ja keinovalikoiman laajentamista. Politiikan uskottavuuden vuoksi tässä työssä tarvitaan unionin kaikkien jäsenvaltioiden panosta. Suomen kannaltakaan kyse ei ole siitä, sanommeko EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle "kyllä" vai "ei" vaan siitä, miten haluamme sitä kehittää.

Konventissa on ehdotettu nykyiseen unionisopimukseen liittyvän solidaarisuusvelvoitteen vahvistamista niin, että se mahdollistaaterrorismin kohteeksi joutuneen jäsenvaltion konkreettisen auttamisen. Pidämme tällaista mahdollisuutta perusteltuna.

Samoin on ilmeistä, ettei unionisopimuksen nykyinen lista kriisinhallintatehtävistä ole ajan tasalla. Se on puutteellinen erityisesti ei-sotilaallisten tehtävien osalta. Tuemme pyrkimyksiä täydentää unionin kriisinhallinnan keinovalikoimaa ja esitämme siviilikriisinhallinnan tavoitteita ja toimintaa koskevan luvun lisäämistä sopimustekstiin.

Unionisopimukseen on ja aikaisemmin liitetty määräyksiä, jotka mahdollistavat joustavuuden sellaisissa unionin toimissa, joissa kaikki jäsenvaltiot eivät halua olla mukana. Osallistuminen unionin kriisinhallintaoperaatioihin tapahtuu jo nykyisten määräysten nojalla joustavasti: jokainen jäsenvaltio päättää osallistumisestaan itse. Näin tulee olemaan myös jatkossa. Emme näe estettä selvien sääntöjen luomiselle siitä, miten unionin neuvosto antaa tietyn kriisinhallintaoperaation toteuttamisen jäsenvaltioiden ryhmälle.

Viime aikoina on kuitenkin vahvistunut pyrkimys luoda uusia, jäsenyydeltään rajattuja jäsenvaltioiden ryhmiä, jotka tekisivät tiukempia sitoumuksia suorittaakseen vaativampia sotilaallisia kriisinhallintatehtäviä niin sanotun rakenteellisen yhteistoiminnan nimissä. Tämä ei tarkoita niin sanottua yhteistä puolustusta vaan jäsenvaltioiden ryhmän toteuttamia sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita. Tämä saattaisi pikemminkin heikentää kuin vahvistaa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Sopimusmuutosten yhteydessä on asianmukaista harkita tapoja, joilla jäsenvaltiot voivat halutessaan sitoutua nykyistä vaativampaan kriisinhallinnan voimavarojen kehittämiseen. Olennaisinta on, että kaikilla jäsenvaltioilla säilyy oikeus osallistua unionin kriisinhallintaoperaatioita koskevaan päätöksentekoon ja voimavarojen kehittämiseen.

Myös puolustusmateriaaliyhteistyötä on unionin alueella toteutettu pitkään erilaisten maaryhmittymien kesken. Pidämme toivottavana, että tämä yhteistyö tuodaan nyt unionin piiriin, jolloin kaikki jäsenvaltiot voivat siihen osallistua. Näin toiminnan tueksi voidaan ottaa myös yhteisöpolitiikan välineitä, jotka ovat puolustusmateriaalialan kehityksen kannalta kaikkein tehokkaimpia.

Arvoisa puhemies,

Nykymuotoinen unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka syntyi pitkälti Suomen ja Ruotsin aloitteesta Amsterdamin sopimuksesta neuvoteltaessa. Suomen aloitteellisuus tällä alalla on perustunut aitoon tahtoon vahvistaa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Silloisessa maailmantilanteessa katsoimme, että kiireellisin ja realistisin tavoite oli unionin kriisinhallintakyvyn luominen. Tämän tavoitteen saavuttamista olemme valmiit jatkossakin edistämään.

Konventissa ja eräiden jäsenvaltioiden toimesta on esitetty tiettyjen jäsenmaiden tiiviimpää yhteistyötä yhteisen puolustuksen alalla. Näihin esityksiin kantaa ottaessaan Suomi korostaa haluaan pitää unioni yhtenäisenä, yhteisiin pelisääntöihin nojaavana ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikassaan vahvana toimijana.

Keskinäisen puolustuksen kehittämisellä on oltava niin laaja tuki, että sillä voidaan tosiasiallisesti vahvistaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Transatlanttista suhdetta ei tällä aloitteellisuudella pidä vahingoittaa vaan vahvistaa. Kun Suomi on ottanut varauksellisen kannan tällaiseen yhteistyöhön, olemme edellyttäneet joka tapauksessa sitä, että yhteistyössä noudatettaisiin vähintään niitä vahvistetun yhteistyön määräyksiä muun muassa jäsenvaltioiden määrästä, avoimuudesta ja päätöksenteosta, jotka ovat olemassa olevissa sopimuksissa.

Arvoisa puhemies,

Unionin uudistamishankkeen keskeisiä kysymyksiä ovat myös tulevan perustuslaillisen sopimuksen rakenne, sen voimaantulo sekä tulevien sopimusmuutosten yhteydessä noudatettavat muuttamismenettelyt. Nämä ovat luonteeltaan sekä oikeudellisia kysymyksiä että yleiseen integraatiokehitykseen liittyviä poliittisia kysymyksiä. Ratkaisuilla on merkitystä koko unionin perusluonteen kannalta.

Perussopimusjärjestelmän yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen on Suomenkin hallituksen tavoitteena. Suomen hallituksen lähtökohta on se että uusi perussopimus tulee säilyttää luonteeltaan kansainvälisoikeudellisena sopimuksena, jonka muuttamiseen vaaditaan kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyminen. Tätä puoltaa sekin että sopimuksen viimekätinen muuttamisvalta pysyy jäsenvaltioilla.

Tämä turvaisi jatkossakin eduskunnan ja unionin muiden jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien aseman. Lisäksi perustuslailliseen sopimukseen tulee kirjata periaate, jonka mukaan kaikki se toimivalta, jota jäsenvaltiot eivät ole luovuttaneet unionille säilyy jäsenvaltioilla.

On kuitenkin huomattava, että 25 tai jopa useamman jäsenvaltion unionissa perustuslaillisen sopimuksen ja sen tulevien muutosten hyväksyminen kaikkien jäsenvaltioiden toimesta tulee olemaan vaikea haaste. Tästä huolimatta hallitus katsoo, että konventin puheenjohtajisto on toiminut oikein ehdottaessaan, että jäsenvaltioiden mahdollisiin ratifioimisongelmiin olisi aina löydettävä poliittinen ratkaisu. Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että joitakin perussopimuksen niin sanotun toisen osan teknisempiä määräyksiä voitaisiin tulevaisuudessa muuttaa yksinkertaistetussa menettelyssä kuitenkin niin, että yksimielisyysvaatimus säilyy.

Emme siis hyväksy konventin piirissä esitettyjä ajatuksia siitä, että sellainen jäsenvaltio, joka ei ole halukas tai kykeneväinen ratifioimaan perustuslaillista sopimusta tai tulevia sopimusmuutoksia, voisi joutua eroamaan unionista. Sen sijaan hallitus ei vastusta sitä, että jäsenvaltio voisi vapaaehtoisesti päättää erota unionista. Joka tapauksessa olisi varmistettava, että tällaisissakin tapauksissa eroavan jäsenvaltion kansalaisten ja yritysten asema turvataan erityisin sopimusjärjestelyin.

Konventti on edesauttanut unionin kehittämisestä käytävää julkista keskustelua. Se on myös saavuttanut tuloksia sellaisissa kysymyksissä, jotka aiemmin ovat olleet hallitustenvälisten konferenssien koetinkiviä. Hyviä esimerkkejä ovat yhden oikeushenkilöllisyyden myöntäminen unionille, ja sen mahdollistama pilarirakenteen purkaminen, sekä perusoikeuksien aseman vahvistaminen. Jatkossa konventtimenettelyn soveltamisen perussopimusten muutosten valmisteluun tulee kuitenkin olla harkinnanvaraista, ja sitä tulee kehittää nykyisen konventin työskentelystä saatavien kokemusten perusteella.

Arvoisa puhemies,

Eurooppa-neuvoston vastaanottaessa loppuraportin Thessalonikissa on tarkoitus samalla sopia hallitustenvälisen konferenssin (HVK) aloittamisajankohdasta ja työskentelytavoista.

Konventin ja HVK:n väliin tulee varata riittävä valmistautumisaika, jotta eduskunnan vaikutusmahdollisuudet turvataan. Konventin ehdotuksista on käytävä myös kunnollinen julkinen keskustelu. Ei myöskään olisi viisasta sitoutua etukäteen hallitustenvälisen konferenssin päättämisajankohtaan.

Uskon, että hallituksen ja eduskunnan yhteistyö EU:n tulevaisuutta koskevissa kysymyksissä jatkuu hyvänä. Eduskunnan edustajat konventissa ovat tehneet erinomaista työtä, ja antaneet tärkeän panoksensa yhteisten tavoitteiden edistämiseen.

Hallituksen ottamat turvallisuuspoliittiset kannat ovat jatkaneet Suomen vakiintunutta EU-linjaa. Sen takana on ollut laaja kansallinen yhteisymmärrys. Hallitus on tietoinen, että konventin työ on osoittautumassa unionin tulevaisuuden kannalta merkittävämmäksi kuin ennakolta odotettiin. Tästäkin syystä on tarpeen, että eduskunta käy nyt perusteellista keskustelua maamme yleislinjasta konventissa.

Hallitus antaa eduskunnalle edelleen tarpeen mukaan erillisiä selvityksiä konventissa esille tulevista uusista asioista. Eduskunnalle annetaan jo tässä yhteydessä EU-ministerivaliokunnassa hyväksytyt kannanotot konventin esityksiin perustuslaillisen sopimuksen I osan artikloista.

Aikanaan eduskunta saa kattavan selonteon konventin lopputuloksesta osana valmistautumista hallitustenväliseen konferenssiin.

--------------------------------------------------------------------------------

Ulkoministeri Erkki Tuomioja
Unionin ulkosuhteiden kehittäminen osana EU:n tulevaisuustyötä

Euroopan unionin ulkoisen toiminnan vahvistaminen on yksi unionin tulevaisuustyön keskeisiä aiheita. Suomen kannalta on perusteltua, että EU on vahva kansainvälinen vaikuttaja. Ympäristössämme tapahtuva kehitys heijastuu suoraan maamme turvallisuuteen ja hyvinvointiin, koska Suomi on leimallisesti avoin talous ja yhteiskunta. Yleismaailmallinen kehitys on myös vienyt valtioita kohti yhä suurempaa keskinäisriippuvuutta. Euroopan unioni tarjoaa arvoiltaan ja tavoitteiltaan sopivan kehyksen Suomen etujen ajamiseen ja aseman varmistamiseen.

Jo nyt unioni on merkittävä globaali toimija. Sillä on kauppapolitiikassa ja kehitysyhteistyössä johtava rooli maailmassa. Unioni on myös aktiivisesti edistänyt ympäristönsuojelua ja kansainvälisen oikeusjärjestyksen vahvistamista ja on tähän liittyen keskeisesti myötävaikuttanut sellaisten merkittävien hankkeiden läpiviemiseen kuten Kansainvälinen rikostuomioistuin, Kioton ilmastosopimus sekä Dohan WTO-kierroksen käynnistäminen. Tämänlaatuiselle unionin globaalille roolille on suuri tarve. Siksi tavoitteena konventissa ja sitä seuraavassa hallitusten välisessä konferenssissa (HVK) tulee olla unionin ulkoisen toiminnan parempi tehokkuus, koherenssi ja näkyvyys.

Perustuslaillista sopimusta koskevassa luonnoksessa esitetään keskitetysti unionin ulkoista toimintaa koskevat periaatteet ja tavoitteet. Sellaisten keskeisten haasteiden kuten globalisaation hallinta, multilateraalisen järjestelmän asema vahvistaminen, kestävä kehitys ja köyhyyden poistaminen tulee heijastua unionin tavoitteenasettelussa. Tältä osin sopimusluonnos ilmentää hyvin unionin omaleimaisuutta kansainvälisenä toimijana ja vastaa siten Suomen konventissa esille tuomia näkemyksiä.

Suomi pitää unionin ulkosuhdetoiminnan eri osa-alueiden välisen johdonmukaisuuden eli koherenssin lisäämistä tärkeänä. Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP), kehitysyhteistyön ja kauppapolitiikan tulee nivoutua yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämän tavoitteen saavuttamista palvelisi konventin puheenjohtajiston esittämään perustuslaillista sopimusta koskevaan luonnokseen sisällytetty ehdotus unionin ulkoista toimintaa koskevien määräysten kokoamisesta yhteen osastoon. Tällä selkeytettäisiin perussopimusta ja annettaisiin kokonaisvaltaisempi kuva unionin ulkosuhdetoiminnasta. Toiminnan yhtenäisyyttä lisäisi välillisesti myös nykyisen pilarijaon poistaminen, jota Suomi kannattaa.

Suomi toimi edellisessä hallitusten välisessä konferenssissa aktiivisesti kauppapolitiikkaa koskevien sopimusmuutosten aikaansaamiseksi. Hallitus katsoo, että nyt valmisteltavien lisämuutosten tulee noudattaa niitä lähtökohtia, jotka Suomella oli jo Nizzan sopimusta neuvoteltaessa. Näihin kuului ja kuuluu edelleen myös se, ettei esimerkiksi mahdollisuuksiamme järjestää julkisia palveluja parhaaksi katsomallamme tavalla heikennetä.

Kehitysyhteistyön osalta perussopimukseen ei ole syytä tehdä merkittäviä muutoksia. Päätöksentekoa ja menettelyjä voidaan tosin tälläkin alueella tehostaa. Lisäksi tulee pohtia, olisiko nykyään erillisen Euroopan kehitysrahaston rahoituksen yhdistäminen EU:n budjettiin toteutettavissa.

Useimmilla EU:n sisäisillä politiikoilla - kuten esimerkiksi ympäristö, maatalous sekä oikeus- ja sisäasiat - on myös ulkoinen ulottuvuutensa tai merkittäviä ulkoisia vaikutuksia. Ulkosuhdetoiminnan osa-alueiden koherenssin lisäksi onkin tärkeää turvata myös unionin sisäisten politiikkojen ja ulkoisen toiminnan välinen johdonmukaisuus.

Suomi pitää tärkeänä unionin tehokasta toimintaa kansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa. EU:n kannat niissä tulisi sovittaa paremmin yhteen, ja ne tulisi mahdollisuuksien mukaan esittää yhden tahon toimesta. On myös mahdollistettava unionin jäsenyys kansainvälisissä järjestöissä jäsenvaltioiden rinnalla, jos se on tarpeen unionin tavoitteiden saavuttamiseksi.

Euroopan unionilla on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Kuitenkin jo pidempään ja erityisesti viime vuosien aikana tarve ja kannatus sen tehostamiseksi on kasvanut. Euroopan kansalaiset, myös Suomessa, odottavat tätä ja Suomi on tavoitteesta samaa mieltä. Tämän tulee heijastua konventin ja hallitusten välisen konferenssin tuloksissa. Olemme aktiivisesti tukemassa näitä ponnisteluja.

Keskeinen elementti YUTP:n kehittämisessä on sen päätöksenteon tehostaminen ja rakenteiden uudistaminen. Määräenemmistöpäätöksenteon tulisi olla pääsääntö myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella, poikkeuksena turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat päätökset, jotka tulee jatkossakin tehdä yksimielisesti. Määräenemmistöpäätöksentekoon tulee liittyä mahdollisuus ns. hätäjarrun ja rakentavan pidättäytymisen käyttöön. Päätöksentekoa koskevat säännöt tulisi määritellä mahdollisimman tarkasti perussopimuksessa eikä jättää niistä päättämistä myöhemmin Eurooppa-neuvoston toimesta tehtäviksi, kuten konventin puheenjohtajisto on ehdottanut.

Unionin rakenteiden uudistamisen kannalta keskeinen uudistus on EU:n ulkoministerin toimen luominen siten, että yhdistettäisiin komission ulkosuhteista vastaavan jäsenen sekä korkean edustajan nykyiset tehtävät. Suomi on kannanotoissaan korostanut, että järjestely ei saa vaikuttaa komission toimivaltaan eikä muuttaa instituutioiden välillä vallitsevaa tasapainoa. Tämän vuoksi ministerin toimivaltuudet nykyisten yhteisötoimien ja YUTP-toiminnan välillä tulisi erotella selkeästi. Ministeri olisi komission varapuheenjohtaja. Toisaalta hän toimisi neuvoston alaisena yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä, joissa hänellä olisi myös itsenäinen, komissiosta ja jäsenvaltioista riippumaton aloiteoikeutensa. Hän olisi päävastuussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta ja hän voisi edustaa unionia kansainvälisesti kulloisenkin puheenjohtajavaltion tai nykyisen troikan sijasta. Neuvostoa, joka käsittelee ulkosuhdeasioita, tulisi johtaa jatkossakin rotaatiojärjestelmän mukaan määräytyvä puheenjohtajavaltio. Mahdollisuus erottaa ministeri tulisi määritellä erikseen.

Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on osa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomi pitää myönteisenä sitä, että tämä lähtökohta on hyväksytty myös perustuslaillista sopimusta koskevassa luonnoksessa.

Vaikka yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on jo nyt operationaalinen osa YUTP:tä, on olennaista varmistaa, että kriisinhallintaa varten tarvittava toimintakyky saatetaan kaikilta osin valmiiksi.

Suomi katsoo, että unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on mahdollista ja tulee myös edelleen kehittää. Tämän tulee tapahtua siten, että toimet vahvistavat unionin yhtenäisyyttä. Olemme valmiita tarkastelemaan avoimesti kaikkia tähän tähtääviä esityksiä. Esimerkiksi kriisinhallintatoimintaa ja siihen liittyvää voimavaratyötä sekä puolustusmateriaaliyhteistyötä voidaan kehittää nykyisten periaatteiden pohjalta.

Suhtaudummekin myönteisesti kriisinhallintaan liittyvien ns. Petersbergin tehtävien laajentamiseen. Sopimusluonnoksessa unionille esitetyt lisätehtävät kuuluvat selkeästi kriisihallintatehtävien piiriin ja perustuvat pitkälti jo käytännössä saatuihin kokemuksiin.

Kriisinhallinnan kehittäminen tulee edellyttämään unionin käytössä olevien voimavarojen lisäämistä. Suomi on osaltaan valmis myötävaikuttamaan voimavaratyöhön, jonka tulee jatkossakin tapahtua yhteistyössä kaikkien siihen halukkaiden jäsenmaiden kesken.

Puolustusmateriaalialan yhteistyötä tulee tiivistää perustamalla unionin puolustusmateriaalivirasto, jonka toimintaan kaikilla jäsenmailla on yhtäläiset oikeudet osallistua. Viraston tehtäviin ei kuitenkaan tule, eikä perustuslain tasoisiin määräyksiin ylipäätään tule sisältyä eri maiden puolustusta koskevien määrällisten kehitystavoitteiden määrittäminen.

Sotilaallisen kriisinhallinnan ohella tulee vahvistaa laaja-alaista siviilikriisinhallintatoimintaa; tätä koskevia sopimusmääräyksiä olisi vahvistettava. Suomi onkin esittänyt siviilikriisinhallinnalle omaa lukua tulevaan perustuslailliseen sopimukseen.

Samoin pidämme tarpeellisena ns. solidaarisuuslausekkeen sisällyttämistä uuteen perussopimukseen. Tällä vahvistettaisiin jo olemassa olevaa terrorismin vastaista yhteistoimintaa.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan periaatteiden tulee säilyä ennallaan. Osallistumisen tulee olla avointa kaikille halukkaille jäsenmaille. Kriisinhallintatehtävien hoitoa varten ei tule luoda erillistä, vain joidenkin jäsenmaiden muodostamaa suljettua ryhmää. Tämä jakaisi unionin kahtia ja olisi omiaan heikentämään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Lähtökohtaisesti onkin etsittävä ratkaisuja, jotka voidaan toteuttaa kaikkien unionimaiden kesken yhdessä. On avoimin mielin katsottava, mitkä tehtävät eri maiden ja ryhmien esityksistä voidaan kirjata Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteisiin tehtäviin. Hallitus on katsonut, että jos tälle ei ole edellytyksiä, tulee toiminnan kuitenkin tapahtua vähintään nykysopimuksiin kirjattujen vahvistettua yhteistyötä koskevien periaatteiden mukaisesti. On esimerkiksi välttämätöntä, että osallistuvien jäsenvaltioiden lukumäärä on riittävän suuri. Järjestelmän tulee olla avoin kaikille sekä kunnioittaa unionin toimielinjärjestelmää ja kaikkien jäsenvaltioiden etuja.

Suomi katsoo, että yhteisen puolustuksen velvoitteen ottaminen unionisopimukseen ei vahvistaisi yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa eikä toisi lisäarvoa unionin toiminnan kannalta. Jos suurempi ryhmä jäsenmaita kuitenkin haluaa edetä yhteisen puolustuksen suuntaan, edellyttäisi myös tämä joka tapauksessa sitä, että noudatetaan edellä mainitsemiani vahvistetun yhteistyön periaatteita. Tässä vaiheessa ei ole tarpeellista ottaa kantaa siihen, tulisiko Suomen olla mukana tämänkaltaisessa yhteistyössä.

Suomen lähtökohtana on siisunionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen. Tähän liittyy myös Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen. On pragmaattisesti analysoitava, mitä uusia aloitteita ja hankkeita tarvitaan ja miten ne voidaan toteuttaa siten, että unionin ja sen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhtenäisyys turvataan.

Pidämme tätä yhteisten tehtävien vahvistamista korostavaa ja uusien jakolinjojen tuomista unioniin torjuvaa etenemistä koko Euroopan vaikutusta ja yhtenäisyyttä parhaiten palvelevana etenemistapana ja olemme aktiivisia sen edistämiseksi neuvottelujen ratkaisuvaiheissa.