Vastaus välikysymykseen kotihoidon tukeen tehtävistä muutoksista

Sosiaali- ja terveysministeriö 25.9.2013 11.10
Välikysymysvastaus -

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

 

Arvoisa puhemies,

Perhe on yksi yhteiskuntamme peruspilari. Lapset ovat suurimmalle osalle vanhemmista tärkein asia elämässä. Ehkä juuri siksi perheisiin ja lapsiin liittyvä keskustelu nousee usein koville kierroksille. Asia tulee meitä monia lähelle, omakohtaiseksi.

Hallituksen perhepolitiikan ydin on kattavat ja laadukkaat palvelut, riittävät tulonsiirrot, joustava perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen sekä molempien vanhempien yhtäläiset mahdollisuudet osallistua työelämään ja kehittyä urallaan.

Perheiden hyvinvointi koostuu useista eri tekijöistä. Lapsilisät, erilaiset perhevapaat, neuvolatoiminta, lasten kotihoidon tuki, päivähoito ja perheneuvonta muodostavat lapsiperheille suunnatun, toimivan kokonaisuuden. Tämä oikeudenmukainen ja kokonaisvaltainen perhepolitiikka luo lapsille turvallisen kasvuympäristön ja tukee vanhempia. Näistä tärkeistä tavoitteista hallitus ei tingi.

Arvoisa puhemies,

Lastemme, tulevaisuuden vastuunkantajien kannalta on myös keskeistä, miten Suomi selviää edessämme olevista, suurista haasteista.

Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, jotta talous saadaan tasapainoon ja noin 9 miljardin kestävyysvaje kurotaan umpeen. Tästä isosta urakasta emme selviä vain säästöillä tai veronkorotuksilla. Näillä keinoilla seuraukset olisivat kohtuuttomia – myös lapsiperheiden näkökulmasta.

Hallitus on budjettiriihessä sovitussa rakennepoliittisessa ohjelmassaan linjannut 33-kohtaisen toimenpidelistan. Se tähtää korkeampaan työllisyyteen, pidempiin työuriin ja parempaan tuottavuuteen. Näiden sekä hallituksen aiemmin linjaamien uudistusten keskiössä on työn tekeminen. Suomeen tarvitaan lisää työtä, jotta hyvinvointipalvelut kyetään rahoittamaan. Työvoiman tarjontaan liittyvien toimenpiteiden tavoitteena on työurien pidentyminen yhteensä kahdella vuodella.

Yhtenä työuran katkoksia vähentävänä toimenpiteenä hallitus esittää kotihoidon tuen kohdentamista puoliksi molemmille vanhemmille. Lisäksi rakennepoliittisessa ohjelmassa esitetään, että subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan osa‐aikaiseksi, kun vanhempi on kotona äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidon tuella. Perheen tilanne ja sosiaaliset perusteet huomioidaan niin, ettei lapsen etu vaarannu.

Suomalainen yhteiskunta on tienhaarassa: onko meistä tekemään ne rakenteelliset uudistukset, joilla hyvinvointi saatetaan kestävälle pohjalle?

Arvoisa puhemies,

Tulonsiirrot ja verotus ovat Suomessa pääsääntöisesti yksilöllisiä ja sukupuolineutraaleja. Tasa-arvoa himmentävät kuitenkin taloudellisen tasa-arvon ongelmat. Ne ilmenevät esimerkiksi sukupuolten välisinä palkkaeroina. Myös perheen sisäisillä, puolisoiden välisillä tuloeroilla on merkitystä.

Perhepoliittiset tulonsiirrot ovat perheiden hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä. Niillä on pääsääntöisesti myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Perhepolitiikan yhtenä tavoitteena on, että Suomeen syntyy lapsia ja siten uusia perheitä. On tunnustettava, että perhepolitiikalla saattaa olla myös välillisiä, ei-toivottuja vaikutuksia työmarkkinoilla, jos tulonsiirrot kannustavat perinteiseen työnjakoon lastenhoidon ja ansiotyön välillä.

Viimeisten 10 vuoden aikana tavoitteena on ollut perhevapaiden tasaisempi jakautuminen vanhempien kesken. Kehitys on ollut valitettavan hidasta. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana perinteinen työnjako perheissä on vain vahvistunut, kun äitien lastenhoitojaksot ovat pidentyneet. Nämä muutokset lisäävät valitettavasti lapsiperheiden riskejä myös avioeron sattuessa.  Esimerkiksi OECD on kritisoinut Suomea äitien pitkistä jaksoista työelämän ulkopuolella. Perhevapaista johtuvat pitkät katkokset työurien keskellä heikentävät tutkimusten mukaan äitien palkka- ja urakehitystä. Tällä on vaikutuksia myös työeläkekertymään. Lyhyehköt lastenhoitojaksojen vaikutukset ansiokehitykseen ovat sen sijaan pieniä. Esimerkiksi palkkaerot kuroutuvat umpeen muutamassa vuodessa työhön paluun jälkeen.

Viime aikoina on keskusteltu runsaasti erilaisista perhemuodoista. Usein perään kuulutetaan lapsen etua ja sitä, että lapsella tulee olla oikeus molempiin vanhempiin - oikeus isään. Kotihoidon tuesta käydyssä keskustelussa tulee välillä tunne, etteivät isät ole kovin tervetulleita hoitovastuun kantajiksi. Heidät nähdään yhä edelleen vain perheen leivän hankkijana. Miesten arvoissa on kuitenkin tapahtunut tutkitusti suuri muutos viime vuosikymmenten aikana: nyky-isä haluaa ajankäytössään tilaa myös perheelle. Tätä toivetta hallitus haluaa päätöksillään tukea.

Arvoisa puhemies,

Perhevapaajärjestelmäämme on kehitetty pitkän ajan kuluessa. Monessa mielessä työelämäämme voidaankin pitää perhekeskeisenä. Työsopimuslain puitteissa perheillä on jo nyt varsin hyvät mahdollisuudet työn ja perheen joustavaan yhteensovittamiseen. Työntekijällä on oikeus saada kokopäiväistä hoitovapaata lapsen hoitamiseksi, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.

Erilaisista yhteiskunnan tukimuodoista huolimatta monet meistä tasapainoilevat jatkuvasti työn ja perheen välillä. Riittämättömyyden tunne on tuttu olotila. Siksi tarvitsemme laajaa keskustelua työn ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta. Jotta vanhemmat jaksavat ja perheet voivat hyvin, on myös työkulttuuria ja johtamista on uudistettava.

Toisin kuin oppositio väittää, ei uudistus tarkoita kotihoidontuen euromääräistä tai sen keston leikkausta. Perheet voivat edelleen hoitaa lastaan kotona kunnes tämä täyttää kolme vuotta. Koko ajalle on kuitenkin mahdollista saada kotihoidontukea vain jos isä käyttää etuutta hänelle kohdennetun jakson.

Yksityisen hoidon tuki säilyisi edelleen yhtenä vaihtoehtoisena tapana järjestää lapsen hoito, kun perheen alle kouluikäistä lasta hoitaa perheen palkkaama hoitaja tai yksityinen päivähoidon tuottaja.

Kotihoidon tuella olevat ovat lähes poikkeuksetta naisia. Kelan tilastojen mukaan vuonna 2012 kotihoidon tuen saajia oli noin 116 000, joista yli 109 000 oli naisia. Siis vain noin 5 prosenttia kotihoidontukea saaneista oli miehiä. On välttämätöntä löytää keinoja, joilla lastenhoitovastuuta voidaan jakaa tasaisemmin. Työllisyysvaikutusten kannalta uudistuksessa keskeistä onkin se, missä määrin isät lisäävät perhevapaiden käyttöä. Jos isien käyttämien perhevapaiden määrä säilyisi nykytasolla, työllisyysvaikutukset kohdistuisivat enimmillään noin 14 000 äitiin.

Arvoisa puhemies,

Perhepolitiikalla halutaan tukea joustavuutta ja perheiden valinnanvapautta. Hallituksen ensi vuoden talousarvioehdotukseen sisältyy esitys joustavasta hoitorahasta. Alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille maksettava osittainen hoitoraha korvattaisiin uudella joustavalla hoitorahalla. Osittaisesta hoitorahasta poiketen sitä maksettaisiin myös apurahan saajille.

Joustava hoitoraha lisää työnteon kannustavuutta, sillä se mahdollistaa paremmin osa-aikatyön tekemisen. On arvioitu, että osa kotihoidon tuella nyt lapsia hoitavista vanhemmista siirtyisi osa-aikaiseen työhön ja joustavan hoitorahan saajiksi.

Joustava hoitoraha on taloudellisesti aiempaa joustavampi ja kannattavampi. Vanhemmat voivat etuuden turvin hoitaa lasta kokonaan kotona, jos molemmat tekevät osa-aikaista työtä ja vuorottelevat lapsen hoitamisessa. On tärkeää, että pienten lasten vanhemmilla on erilaisia mahdollisuuksia yhteen sovittaa työ- ja perhe-elämää. Joustava hoitoraha lisää perheen valinnan mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies,

Päivähoito- ja varhaiskasvatusjärjestelmä tarjoaa hyvät edellytykset lasten hyvinvoinnille, oppimiselle ja kasvulle. Samalla se tukee sukupuolten välistä tasa-arvoa tarjoamalla molemmille vanhemmille mahdollisuuden työn ja perheen yhteensovittamiseen. Laadukas varhaiskasvatus tukee myös lasten välistä tasa-arvoa, sillä se voi tasoittaa lasten kotitaustoihin liittyviä eroja.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on ollut poikkeuksellinen kahden rinnakkaisen järjestelmän, kotihoidon ja varhaiskasvatuksen yhtäaikainen kehittyminen. Suomi ei silti poikkea muista pohjoismaista siinä, kuinka paljon rahaa alle kouluikäisten lasten hoitoon käytetään.

Suomi kuuluu niihin OECD -maihin, joissa 3-5-vuotiaat lapset osallistuvat päivähoitoon tai esiopetukseen vähiten. Siksikin hallituksen päätös tehdä esiopetuksesta velvoittava, oli tärkeä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen puolestaan ei tarkoita sitä, että yhdeltäkään lapselta evättäisiin oikeus varhaiskasvatukseen.

Kokopäiväisen päivähoito-oikeuden ulkopuolelle rajataan äitiys- tai vanhempainvapaalla olevat tai kotihoidon tukea saavat. Työllisyyden edistämisen näkökulmasta ei ole perusteltua vaikeuttaa työttömien työnhakua rajaamalla heidät subjektiivisen kokopäivähoito-oikeuden ulkopuolelle. Lapsen näkökulmasta riskinä olisi hoitopaikan ja -yhteisön jatkuva vaihtuminen.

Päivähoito-oikeuden rajoittamisessa otetaan huomioon sosiaaliset perusteet. Päivähoito-oikeutta ei rajoiteta, mikäli se on lapsen edun vastaista. Osa lapsista siirtyisi todennäköisesti osapäivähoitoon tai kerhotoiminnan piiriin. Näiden palvelujen tarjontaa tulisi lisätä.

Oppositio väittää, että kunnalliseen päivähoitoon on potentiaalisesti tulossa jopa noin 24 000 uutta hoidettavaa, joista noin 15 000 lasta olisi alle kolmevuotiaita. Lisäkustannus kunnille olisi tällöin 250—300 miljoonaa euroa. Todennäköistä on, että nykyistä suurempi osa isistä hoitaisi jatkossa lasta kotihoidon tuella. Osa perheistä päättäisi, että äiti jää tuen päättymisestä huolimatta edelleen kotiin hoitamaan lasta. Osa vanhemmista valitsee todennäköisesti joustavan hoitorahan ja osa yksityisen hoidon tuen. Lisäksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen johtanee kokopäiväisten hoitopaikkojen tarpeen vähenemiseen. Näin pystytään myös pienentämään äitien töihinpaluun kunnalliseen päivähoitoon aiheuttamia lisäkustannuspaineita.

Arvoisa puhemies,

Me suomalaiset menestymme monissa kansainvälisissä vertailuissa hyvin. Esimerkiksi talouden toimivuudessa, terveydentilassa ja peruskoulutuksessa olemme maailman parhaimpien joukossa. Myös perhepolitiikassa Suomi on edelläkävijä.

Jotta voimme turvata hyvinvoinnin myös omille lapsillemme ja lastenlapsillemme, meidän on kyettävä tekemään rakenteellisia uudistuksia. Tämä on myös lasten ja lapsiperheiden etu. Kotihoidontuen jakaminen on vain yksi rakennepoliittisen ohjelman esityksistä. Se on vain yksi osa suomalaista perhepolitiikkaa.

Yksityiskohtia koskeva valmistelu kotihoidontukea ja päivähoito-oikeutta koskevista muutoksista on aloitettu. Siksi on mahdotonta tässä vaiheessa ottaa kantaa opposition välikysymyksessään listaamiin, yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Konkreettisesta ohjelmasta hallitus päättää marraskuun loppuun mennessä. Samalla arvioidaan, ovatko nämä toimet riittäviä. Mikäli tavoiteltua vaikutusta ei saavuteta, päätöksiä tehdään tarvittaessa lisää.

Vaihtoehto rakenteellisille uudistuksille on verotuksen voimakas kiristyminen, palveluiden ja tulonsiirtojen leikkaaminen sekä jatkuva velkaantuminen. Sitä ei voida pitää vastuullisena, lapsiystävällisenä politiikkana.

Suomalaisen yhteiskunnan rakennus- ja uudistustyö tarvitsee tekijänsä. Hallitus haastaa tähän keskusteluun ja työhön niin työntekijät, työnantajat kuin kuntien päättäjätkin. Myös opposition panosta tarvitaan. Odotamme myös teiltä näkemyksiä ja vaihtoehtoja siitä, miten työn määrää voidaan lisätä, miten suomalaisten hyvinvointiyhteiskunta viedään turvallisesti ja oikeudenmukaisesti tuleville vuosikymmenille. Tuskin kukaan meistä haluaa joutua tilanteeseen, jossa lapsemme kysyvät: tiesitte vakavan tilanteen, miksette tehneet mitään?

Susanna Huovinen