Suomalaiset ovat kuin ovatkin yritteliästä kansaa

Maaliskuun työllisyysluvut näyttävät heikoilta verrattuna vuoden takaiseen. Vaikka työttömien lukumäärä on kasvanut vain vähän helmikuusta, huolta herättää korkeakoulutettujen työttömien määrän kasvu.

Korkeakoulutettujen työllisyys pitää yleensä pintansa näin lievässä matalasuhdanteessa kuin nyt elämme eikä se reagoi suhdanteisiin yhtä herkästi kuin vähemmän koulutetuilla. Korkea-asteen koulutuksen saaneiden työllisyysaste on suhdannetilanteesta riippuen noin 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin keskiasteen koulutuksen saaneilla. Matalasuhdanteessa ero tavanomaisesti kasvaa.

Samaan aikaan kun työllisten määrä ja työllisyysaste ovat takoneet ennätyksiä koronakriisistä toipumisen jälkeen, työnantajayrittäjien määrä on laskenut noin 20 000:lla vuodesta 2015. Äkkiseltään tämä näyttää huolestuttavalta. Työnantajayrittäjien määrä ei toisaalta kerro koko totuutta työllisyyden kehityksestä. Vaikka työllistävien yritysten määrä on vähentynyt noinkin reippaasti, tarvitsevat jäljellä olevat lähes 90 000 yritystä työvoimaa yhä enemmän. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset ovat lisänneet työvoimaansa merkittävästi.  

Yksinyrittäjyys on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla

Myös yksinyrittäjyys on lisääntynyt voimakkaasti. Itse asiassa se on tämän vuosituhannen merkittävin työelämän muutostrendi. Trendin yksi selittäjä on kuljetus- ja logistiikkapalvelujen kasvu ja muutos toimintaperiaatteissa. Yksinyrittäjien määrä on kasvanut 2000-luvulla yli 60 000:lla. Tällä hetkellä meillä on noin 230 000 yksinyrittäjää, mikä on 72 % kaikista yrittäjistä. Tämän muutostrendin väkevyyttä lisää vielä sekin, että yksinyrittäjien osuus työllisistä on Suomessa Pohjoismaiden korkein. OECD:n selvitysten mukaan vuonna 2020 meillä osuus oli 13,4 prosenttia, kun Ruotsissa osuus oli 9,9, Tanskassa 8,5 ja Norjassa 6,5 prosenttia. 

Muita Pohjoismaita korkeampi yksinyrittäjien osuus on vähintäänkin yllättävä, sillä suomalainen on varsin varovainen ja riskiä kaihtava. Yrittäjäksi ryhtyminen ei ole ollut aikuisväestössä kovinkaan suosittua, mutta nuoret ovat osoittaneet enemmän innostusta. Merkittävä yritystoiminnan aloittamista estävä tekijä on epäonnistumisen pelko. Sen osuus on vertailumaiden korkein suomalaisilla, 49 %, kun esimerkiksi Ruotsissa vastaava luku on seitsemän ja Norjassa 17 prosenttiyksikköä matalampi.

Yrittämistä helpottavia palveluja on olemassa – lisävauhditusta tarvitaan

Tuntuu ristiriitaiselta, että suomalaiset ovat hanakimpia yksinyrittäjyyteen, mutta pelkäävät epäonnistumista kaikkein eniten. Yksinyrittäjyydessä riski toisaalta rajautuu vain yrittäjään itseensä eikä yrittäjäriski ole suuri, jos alkuinvestointi ei ole suuren suuri. Toisaalta yrittäminen on tehty entistä helpommaksi, kun tarjolla on erilaisia kevytyrittäjäpalveluja sekä valmiita kirjanpito-ohjelmistoja. Verottajakin tukee yrittäjiä digitaalisilla helppokäyttöisillä palveluillaan ja ennen kaikkea palvelualttiudellaan.   

Mutta miten näistä tunnusluvuista tehtäisiin suomalainen työllisyyden ja yrittäjyyden menestystarina? Yhtäältä meillä on paljon yksinyrittäjiä, toisaalta pelkoa ryhtyä yrittäjäksi. Tiedämme myös, että työvoimaltaan ja liiketoiminnaltaan voimakkaimmin ovat kasvaneet yritykset, jotka työllistävät 10–100 henkilöä. 

Yritystoiminnan kasvattamisen ensimmäinen kynnys on palkata yksi uusi työntekijä yrittäjän rinnalle. Toinen kynnys on kasvattaa työntekijöiden määrää kaksinumeroiseksi. Molemmilla portailla tarvitaan vauhdittajaa ja rohkaisijaa, joka myös auttaa käytännön asioissa. 

Työllisyys- ja elinkeinopalvelut ovat juurtumassa kuntiin. Nyt olisi aika valmistautua kohdentamaan elinkeinopalveluja sekä yksinyrittäjille että mikroyrityksille, joilla on kasvupotentiaalia. Ainakin kannustimet toiminnalle ovat kunnossa, sillä tässä menestyminen lisää kunnallis- ja yhteisöveron tuottoa sekä vähentää kunnan maksuosuutta työttömyysetuuksista.    

Elina Pylkkänen
alivaltiosihteeri