Tukholman vesiviikko nostaa esiin vesivarojen ja rauhan yhteyden

Suomi on näkyvästi mukana vesikiistoja ja rauhanvälitystä käsittelevällä ohjelmaosuudella Tukholman vesiviikolla 25.-29.8. Suomi on mukana ensimmäistä kertaa tapahtuman pääkumppanin roolissa. Vesiviikon ohjelma tarjoaa kohtaamispaikkoja niin alan asiantuntijoille kuin yleisemmin vesikiistojen juurisyistä ja ratkaisuista kiinnostuneelle yleisölle. Useita ohjelmaosuuksia on mahdollista seurata myös etänä.

Mihin vesidiplomatiaa tarvitaan?

”Vesi on yksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan keino maailman haasteiden ratkaisemisessa yhteistyön keinoin. Vesidiplomatian avulla voimme edistää rauhaa, turvallisuutta ja pitkän aikavälin kestävyyttä eri puolilla maailmaa”, vesiasioiden erityisedustaja Antti Rautavaara ulkoministeriöstä kertoo.

Rautavaara on Tukholman vesiviikon konkari ja mainitsee osallistuneensa tapahtumaan jo 1990-luvun loppupuolella opiskeluaikoina, kun kyseessä oli vielä hyvin pienimuotoinen asiantuntijatapahtuma.

Vesiviikon mittakaava ja aiheet ovat kolmessakymmenessä vuodessa merkittävästi laajentuneet. Vesiviikko on saanut aseman yhtenä maailman merkittävimpänä vesialan tapahtumana.

”Rajavesistöt ja niiden hallinta ovat erityisen keskeinen osa nykyisten vesiviikon teemoja. Maailman maat ja paikalliset yhteisöt, jotka jakavat vesivaroja, kuten jokia, järviä ja pohjavesiä, hyötyvät vesien yhteisestä hoidosta ja hallinnasta. Yhdessä tekemällä voidaan lisätä pitkän aikavälin selviytymiskykyä yhä kasvavan vesistressin, lämpötilan nousun ja geopoliittisten jännitteiden aikakaudella”, Rautavaara toteaa.

Valtiot harjoittavat protektionismia vesiasioissa

Geopoliittinen todellisuus on muuttunut nopeasti ja aseelliset konfliktit ovat viime vuosina pahentaneet ympäristötuhoja, edes Suomi ei enää ole irrallinen saareke vesikriisin osalta.

Vesi on kasvavassa määrin konfliktin strateginen taustatavoite, käynnistäjä ja vettä voidaan käyttää myös aseena konfliktissa. Rautavaara mainitsee tuoreina esimerkkeinä Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainan Mariupolin taistelut, joissa siviilit jäivät ilman vettä ja Kahovkan padon murtumisen aiheuttamat erittäin laajat ympäristötuhot sekä viimeaikaiset tapahtumat Gazan kaistalla Palestiinassa.

Jaettuihin vesivaroihin liittyvä protektionismi on tullut yhä vahvemmin osaksi maiden turvallisuuspolitiikkaa sekä niiden tasapainoilua alueellisten naapureidensa kanssa.

”Suomen näkökulmasta jaettujen vesivarojen hallinnan parantaminen on osapuolten yhteisellä vastuulla ja tuo osapuolille yhteisiä hyötyjä sekä vesi- että muissa alueellisissa ulottuvuuksissa kuten energiakysymyksissä, maataloudessa ja kaupassa. Ei ole sattumaa, että Suomi on aktiivinen tässä teemassa. Suomi on ollut alullepanijana molemmissa kansainvälisissä rajavesistösopimuksissa, joista aktiivisemman ja globaaliksi muuttuneen, UNECE Helsinki Water Convention-sopimuksen lempinimi onkin Helsingin sopimus”, Rautavaara toteaa.