Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt
Media

Väestön kuihtuminen uhkaa sosiaaliturvan rahoituspohjaa 

Sosiaali- ja terveysministeriö
28.9.2021 14.15
Kolumni
Olli Kangas ja Pasi Moisio

Sosiaaliturva on periaatteessa ketjukirje, jossa jokainen sukupolvi on vuorollaan etuuksien saajana ja rahoittajana. Suomi on maailman kolmanneksi ikääntynein maa, ja yhä pienempi työikäisten sukupolvi rahoittaa sosiaaliturvan.

Euroopan unionin tilastotoimiston ennusteen mukaan Suomi näyttää olevan väestöllisen kuihtumisen kierteessä Itä- ja Etelä-Euroopan kanssa. Ennusteiden mukaan koko Suomen väkiluku vähenee noin miljoonalla vuoteen 2100 mennessä. Jo nyt suurin osa Suomen alueista on väestötappioalueita, vain Uudenmaan ja Ahvenanmaan väkiluku kasvaa.  

Suomen tilanne poikkeaa muista Pohjoismaista. Ruotsissa ja Norjassa väkiluvun odotetaan selvästi kasvavan tällä vuosisadalla. Naapurimaiden väestönkasvun on arvioitu syntyvän ennen muuta maahanmuutosta. Myös Suomen viime vuosikymmenen väestönkasvu on ollut maahanmuuton varassa. Suomessa on jo pitkään syntynyt vähemmän ihmisiä kuin on kuollut.  

Hupeneva ja vanheneva väestö tuottaa isoja rajoitteita yhteiskunnallisten toimintojen ylläpitämiselle. Väestön ikärakenteen muutos nostaa vääjäämättä sosiaali- ja terveysturvan menoja, mikä puolestaan heikentää hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. On entistä vaikeampaa löytää työvoimaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Erityisen vaikea tilanne on harvaan asutuilla seuduilla, joissa palveluiden saatavuus ja riittävyys on jo nyt ongelma.

Ratkaisuja on, mutta ne ovat poliittisesti vaikeita

Väestön ikääntymisen tuottamiin sosiaaliturvan rahoituksen ongelmiin on ratkaisuja, mutta ne ovat kaikki poliittisesti vaikeita. Jo nykyisen hyvinvointivaltion etuuksien ja palvelujen ylläpitäminen vaatii ennusteiden mukaan työllisyyden nostamista, verojen korottamista, hyvinvointivaltion rajojen
uudelleen määrittelyä tai työperäisen maahanmuuton kasvattamista. Todennäköisesti tarvitsemme kaikkien näiden poliittisesti vaikeiden asioiden toteuttamista.

Työperäisen maahanmuuton kasvattamiselle on periaatteessa hyvät lähtökohdat. Suomella on hyvä maine: turvallinen, puhdas, tasa-arvoinen, vauras, vähän korruptoitunut, lapsiystävällinen ja kaiken kaikkiaan hyvin toimiva yhteiskunta. Ovatpa suomalaiset jo neljättä vuotta peräjälkeen sijoittuneet ensimmäiseksi maailmanlaajuisissa onnellisuusmittauksissa. Toki haasteitakin Suomella on maahanmuuttajien pitovoimatekijöissä.
 
Tekijäpulaa voidaan helpottaa nostamalla työssäoloastetta niin elinkaaren alussa, keskellä kuin loppupäässäkin. Ruotsalaisiin 50-64 -vuotiaisiin miehiin verrattuna vastaavan ikäisten
suomalaismiesten työvoima-aste on kymmenen prosenttiyksikköä alhaisempi. Naisilla ero on viitisen prosenttiyksikköä. Elinikäinen oppiminen ja hyvät terveyttä vahvistavat palvelut puolestaan pitävät työkykyä yllä pidempään ja edistävät vanhempien ikäluokkien työssä jaksamista. Euroopan unioni suosittaa jäsenmailleen sosiaalisen investoinnin politiikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että osaamista, kyvykkyyksiä ja yhteiskunnallista osallisuutta vahvistetaan kaikissa elämänvaiheissa ja kaikissa väestöryhmissä.

 
Väestörakenteen muutos on vain yksi megatrendeistä

STN ohjelmat julkaisivat syyskuun alussa Suomen väestörakenne ja sosiaaliturva -tietokoosteen. Sen tarkoituksena oli tuottaa kattava tilannekuva suomalaisen sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion toimintaympäristöstä ja sen muutoksista. Raportti tuotettiin Tietokumppanuuden mallilla Sosiaaliturvakomitean ja STN ohjelmien kanssa. Seuraavaa Tietokumppanuuden avulla tuotettava STN raportti käsittelee suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuutta elonkehän ja ekologisten rajoitusten valossa.

Sosiaaliturva, väestörakenne ja sosiaaliturvan rahoitus ovat aiheena sosiaaliturvauudistuksen avoimessa verkkoseminaarissa 5.10.2021. 

Olli Kangas, ohjelmajohtaja Strateginen tutkimus, työelämäprofessori Turun yliopisto
Pasi Moisio, tutkimusprofessori THL, sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja 

 
Sivun alkuun