Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

Oikeuskanslerilta toukokuun alussa saamani neuvon mukaisesti olen pidättäytynyt pääministerinä julkisesti kommentoimasta Irak-vuotoa koskevia tutkimuksia. Olen eilen keskustellut oikeuskanslerin kanssa ja ottanut selville, että voin julkistaa asiaan liittyvät tietoni. Kansleri on tämän hyväksynyt. Samat asiat olen kertonut viime viikolla viranomaisille, kun minua kuultiin asiassa todistajana. Tämän perusteella annan asiasta nyt ilmoituksen eduskunnalle. Halusin tehdä sen ensimmäisessä mahdollisessa tilaisuudessa.

Joudun ensiksi palauttamaan mieliin, mistä vaalien alla käydyssä keskustelussa oli kysymys silloisen opposition näkökulmasta. Pidin silloin ja pidän edelleen tärkeänä, että keskustelua käytiin, koska lähestyvä Irakin sota askarrutti kaikkia kansalaisia. Lisäksi viime eduskuntavaalit olivat ensimmäiset uuden perustuslain aikana, jolloin hallitus on osaltaan eduskunnalle parlamentaarisessa vastuussa myös ulkopolitiikasta. Nykyaikaisessa Suomessa on tärkeätä, että ulkopolitiikan tosiasiat ovat kansalaisten tiedossa ja niistä voidaan käydä avointa keskustelua. Demokraattisessa maassa kansalaisten on saatava tietää, mitä heidän turvallisuudestaan päätetään tai sovitaan.

Käyty keskustelu johti siihen, että hallitus täsmensi Irak-politiikkaansa 7. maaliskuuta, jolloin myös silloinen oppositio saattoi siihen täysin yhtyä. Itse asiassa nykyinen hallituskin on jatkanut tuolloin määritellyllä laajaan kansalliseen konsensukseen perustuvalla linjalla. Itse sisällön osalta käyty keskustelu on käytännössä vahvistanut johdonmukaiseen politiikkaan perustuvia ulkosuhteitamme.

Vaalikeskustelun aikana sain suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajana runsaasti tietoja useista lähteistä sekä suullisesti että kirjallisesti. Keskustelin Irak-asiastakin hyvin monien ihmisten kanssa. Julkisuudesta poissa olleet tiedot tulivat minulle poikkeuksellista tietä, joten minun on ollut hyvin vaikea puhua asiasta. Välttelevistä lausunnoista on ymmärrettävästi syntynyt epäjohdonmukainen kuva. Uskon, että nyt esittämieni tietojen valossa muodostuu oikea kuva.

Ulkoministeriön salaisia Irak-asiakirjoja en ole pyytänyt enkä saanut. Annoin Irak-vuotoa koskevan todistajalausunnon viranomaisille 11.6. Kuulemisen yhteydessä minulle esitettiin useita ulkoministeriön alkuperäisiä, salaisiksi leimattuja asiakirjoja. Totesin, etten ollut koskaan nähnyt kyseisiä asiakirjoja. On tärkeätä, että tutkinnassa selviää, kuinka kyseiset asiakirjat ovat päätyneet julkisuuteen.

Antaessani Irak-vuotoa koskevan todistajalausunnon viranomaisille 11.6. kerroin, että nettisivuillani ja vaalikeskusteluissani esittämäni tiedot perustuivat Martti Manniselta faksilla saamiini kahteen niin sanottuun briefing-muistioon, joista toinen oli Mannisen kirjoittama ja toinen kooste, joka myöhemmin on ilmennyt koosteeksi ulkoministeriön Grosman-asiakirjasta. En ollut näitäkään muistioita pyytänyt, ja ne tulivat minulle yllätyksenä. — En ollut pyytänyt, ja ne tulivat minulle yllätyksenä.

Minulle on ollut alusta alkaen selvää, että tosiasioiden on tultava esiin sekä ulkopolitiikassa että siinä, miten nämä tosiasiat on saatu julkisuuteen. Tämän ilmoituksen viivästyminen ei ole johtunut minusta vaan virallisen tutkinnan edellyttämästä pidättyvyydestä.

Nyt kun olen voinut tietoni julkistaa, esittänen pahoitteluni tasavallan presidentille. Olen hänen kanssaan asiasta keskustellut. Uskon totuuden parantavaan voimaan demokraattisessa yhteiskunnassa. Maamme on osa muuttuvaa maailmaa. Vain demokraattisen keskustelun ja avoimuuden pohjalta voimme kehittää ja vahvistaa ulkopolitiikkaamme tässä muuttuvassa maailmassa.