Pääministeri Sanna Marinin puheenvuoro EU-seminaarissa Helsingissä 19.8.2021
Pääministeri Sanna Marinin puhe EU-seminaarissa Helsingissä 19.8.2021.
Arvoisat seminaarin osallistujat,
Kiitän kutsusta tähän tilaisuuteen, jonka onnistumiseen ovat antamassa panoksensa monet Suomen EU-politiikkaan pitkään vaikuttaneet henkilöt.
Tämänkin tilaisuuden järjestelyt kuvastavat poikkeuksellista aikaamme. Maailmanlaajuinen koronapandemia vaikuttaa meihin kaikkiin ja sen vaatimien toimien käsittely on ollut keskeinen tehtävämme Eurooppa-neuvoston kokouksissa jo puolentoista vuoden ajan. Pandemian aiheuttama terveydellinen, taloudellinen ja sosiaalinen kriisi ei ole ohi vaan vaatii Suomelta ja kaikilta muiltakin EU:n jäsenmailta toimia edelleen - kuinka pitkään, sitä emme tiedä. Haluamme pitää yhteiskuntamme auki, mutta pandemian arvaamattomuuden vuoksi joudumme olemaan varuillamme.
Vaikka kriisi edelleen jatkuu, voimme jo koota yhteen joitain sen opetuksia.
Niin Euroopan unioni kuin yksittäiset jäsenvaltiot ovat toki varautuneet kriiseihin, mutta emme osanneet odottaa vakavaa ja globaalia terveyskriisiä, joka koskettaisi käytännössä koko väestöä ja kestäisi hyvin pitkään. Pandemian iskettyä puutteita ilmeni niin tilannekuvan muodostamisessa ja toimien yhteensovittamisessa kuin materiaalisessa varautumisessa. Tehokkaan kansainvälisen ja EU:n koordinaation puuttuessa yksittäiset valtiot joutuivat omilla päätöksillään ottamaan käyttöön varotoimia, joilla väistämättä oli myös rajojen ylitse ulottuvia vaikutuksia. Kansalaisten terveyden suojeleminen ja terveydenhuoltojärjestelmän kantokyvyn varmistaminen vaati hallituksilta nopeaa toimintaa.
Vuoden 2020 maaliskuun Eurooppa-neuvostossa tilanteen vakavuus tunnistettiin. Pian tämän jälkeen ryhdyttiin valmistelemaan toimia, joissa EU onnistui lopulta hyvin: rokotteiden saatavuuden varmistaminen EU:n yhteishankinnalla ja tukitoimet talouslaman estämiseksi.
Rokotteiden kehittämisen ja tuotannon tukeminen niiden saatavuuden varmistamiseksi ovat olleet avainasemassa pandemian terveysvaikutusten hallitsemisessa. Tulevaan syksyyn ja talvikauteen ja mahdollisiin tehosterokotuksiin ja virusmuunnoksiin voimme valmistautua nyt turvallisemmin mielin, kun muunneltavia rokotteita on tilattu EU-alueelle 1,8 miljardia annosta.
Yhteiskuntien sulut ja monet terveysturvallisuuden vuoksi käyttöön otetut rajoitukset ovat olleet taloudellisesti raskaita. Vaikka Suomi on selvinnyt kaikilla mittareilla mitattuna verraten hyvin, on oma taloudellinen menestyksemme pitkälti riippuvainen koko EU-alueen talouden toipumisesta. Kriisi on yhteinen ja yhteinen oli myös päätös EU:n elpymispaketista. Suomi oli vahvasti mukana vaikuttamassa rahoituskehyksen ja elpymispaketin sisältöön ja niihin reunaehtoihin, joita yhteisten varojen käytölle asetettiin. Tässä teimme tiivistä yhteistyötä samansuuntaisia tavoitteita kanssamme jakaneiden jäsenvaltioiden, Hollannin, Ruotsin, Tanskan ja Itävallan kanssa, mutta kaikkien kanssa yhdessä neuvotellen ratkaisun löytämiseksi. Suomella oli myös omia, erityisiä tavoitteitamme, joiden toteutuminen oli edellytys sille, että eduskuntamme pystyi ratkaisun hyväksymään.
Jatkossakin Suomi toimii niin, että hankimme omille kansallisille tavoitteillemme tukea joustavasti muiden jäsenvaltioiden kanssa yhteisiä etuja etsien. Toisinaan se tarkoittaa muiden jäsenvaltioiden kansallisten tavoitteiden tukemista silloinkin, kun oma välitön kansallinen etumme ei ole ilmiselvä. Rakentava suhtautuminen yhteisten ratkaisujen etsimiseen antaa myös tilaa neuvotteluille unionin toimielinten kanssa, kun meidän erityiset etumme sitä vaativat. Näin olemme toimineet viimeksi konkreettisesti metsätaloudellemme tärkeissä asioissa komission suuntaan, yhdessä Ruotsin kanssa ja saaden tärkeää tukea muun muassa Ranskalta.
Jäsenvaltioissa käynnistetään parhaillaan elpymisvaroilla mittavia investointeja ja näitä panostuksia talouteen ja työllisyyteen jatketaan lähimpien seuraavien vuosien ajan. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet siihen, että elpymisvarat käytetään ennen kaikkea vihreään, ilmastopolitiikan tavoitteita tukevaan siirtymään ja digitaalisuuden vauhdittamiseen. Talouskasvun vauhdittuminen ja investointien liikkeelle lähteminen osoittaa toimien oikeasuhtaisuuden.
Näen elpymisvarojen käyttöön ottamisessa suuren mahdollisuuden. Euroopan unionin on panostettava teknologisen ja digitaalisen johtajuuden saavuttamiseen. Unionilla on säätelyvoimaa, jota voimme käyttää viisaasti digitaalisen maailman suurten toimijoiden vastuullisuuden lisäämiseksi ja sen varmistamiseksi, että alan jättimäiset yritykset kantavat vastuuta myös verojen maksun kautta. Jäsenvaltioiden hallitusten on puolestaan investoitava digitaalisuuden edistämiseen, koulutukseen, ihmisten kykyjen kehittämiseen ja innovaatioille suotuisaan ympäristöön. Viime keväänä lähetin yhdessä Saksan liittokanslerin ja Tanskan ja Viron pääministerien kanssa komission puheenjohtajalle kirjeen, jossa esitimme konkreettisia askeleita EU:n digitaalisen riippumattomuuden edistämiseksi.
Tietovirtojen käsittely ja hyödyntäminen lisäävät merkitystään talouskasvun tekijänä ja Euroopan unionin on otettava kaikki käytettävissämme olevat työkalut käyttöön, jotta digitalisoituminen tapahtuu turvallisesti ja vastuullisesti ja mahdollistaa tuottavuuden ja hyvinvoinnin lisäämisen kestävällä tavalla. Digitaalisen sisämarkkinan esteiden raivaaminen on välttämätöntä, jos haluamme edesauttaa eurooppalaisten yritysten menestystä. Alan eurooppalaisen tutkimuksen ja innovaatioiden rahoittaminen ja kansalaisten digitaitojen lisääminen on olennainen osa digitaalista strategiaa. Jäsenvaltioiden julkisen hallinnon on näytettävä esimerkkiä digitaalisten ratkaisujen käyttöönotossa.
Osin kyse on laajemmasta tavoitteesta strategiseen autonomiaan. Euroopan unionin on parannettava kykyään edistää omia arvojamme, ajaa etuamme ja kantaa vastuuta kansainvälisestä yhteistyöstä. Strateginen autonomia tulisikin nähdä ennen kaikkea toimintakykymme vahvistamisena. Epävarmassa kansainvälisessä tilanteessa Euroopan unioni tarvitsee kumppaneita, kuten Yhdysvallat ja Iso-Britannia, ja kumppanuuksien rakentaminen edellyttää meiltä entistä parempaa kykyä osallistua globaalin vastuun kantamiseen.
Autonomian vahvistaminen voi sisältää monenlaisia tavoitteita. Kyse on vahvuuksiemme varaan rakentamisesta: sisämarkkinoiden kehittämisestä, unionin säätelyvoiman käyttämisestä, uusien teknologisten ratkaisujen nopeasta käyttöönottamisesta ja johdonmukaisesta toiminnasta globaalien kysymysten, kuten ilmastonmuutoksen tai biodiversiteettikadon hillitsemisen suhteen. Suomi jatkaa aktiivista toimintaansa myös unionin turvallisuus- ja puolustusyhteistyön syventämiseksi.
Pandemia on osoittanut selkeästi tarpeen parantaa jäsenvaltioiden varautumista vakaviin, kansalaisten terveyttä laajasti uhkaaviin tilanteisiin. Tämä tarkoittaa EU:n oman varhaisvaroituskyvyn parantamista, varmuusvarastointia ja lääkinnällisten varusteiden ja laitteiden saatavuuden ja muun muassa rokotetuotannon varmistamista. Tämä työ uusiin riskeihin varautumiseksi on koronapandemian opetusten myötä jo aloitettu unionissa ja monissa jäsenvaltioissa.
Yhtä lailla meidän on parannettava kykyämme reagoida kyberhyökkäyksiin ja hybridivaikuttamiseen ja torjua niitä. Nämä painostuksen ja vihamielisen vaikuttamisen keinot ovat arkipäivää ja niiden kohteena voi olla mikä tahansa jäsenvaltio. Euroopan unioni voi tässä toimia aidosti turvallisuusyhteisönä jakaen voimavaroja yhteiseen käyttöön. Näin toimimme tälläkin hetkellä esimerkiksi EU:n ulkorajalla Liettuassa, kun Valko-Venäjän hallinto käyttää siirtolaisten ohjaamista rajan ylitse painostuskeinona.
Turvallisuusyhteisönä toimiminen edellyttää kuitenkin strategista ohjausta Eurooppa-neuvostolta ja vahvaa yhtenäistä politiikkaa, jonka varaan voimme rakentaa yhteistä toimintaa. Jäsenvaltioiden on muodostettava yhteisiä näkemyksiä kyberhyökkäyksiin ja hybridivaikuttamiseen reagoimisesta ja tulevina kuukausina meidän on löydettävä yhteisymmärrys maahanmuuttopolitiikan kokonaisuudesta. Tulemme jatkamaan myös työtä EU:n ja Venäjän välisen vuoropuhelun sisällön sekä EU:n ja Kiinan välisten suhteiden parissa.
Hyvät kuulijat,
Euroopan unionin kunnianhimoisten päästövähennystavoitteiden toteuttaminen edellyttää suuria investointeja ilmaston kannalta kestäviin teknologisiin ratkaisuihin. Ilmastonmuutoksen hillinnässä EU on johtava, muulle maailmalle esimerkkiä näyttävä voima Pariisiin sopimuksen toteuttamisessa. Voimme hyötyä edelläkävijän asemasta, kun ympäristöteknologian innovaatioille syntyy kiihtyvään tahtiin kysyntää kaikkialla maailmassa.
Komissio julkisti kesällä esityksensä ilmastolain toteuttamiseen tarvittavista toimista. Tavoite vähentää EU:n päästöjä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä on tärkeä välietappi matkalla kohti hiilineutraalia unionia vuonna 2050. Esitysten käsittely ja niiden toimeenpanosta päättäminen on tärkeimpiä jäsenvaltioiden edessä olevia päätöksiä. Kansalaiset on pidettävä muutoksessa mukana: päästöjen vähentäminen on tehtävä kustannustehokkaasti ja ilmastopolitiikkaa on toteutettava sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.
Taloudellisesti menestyvä, työllisyydestä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtiva Euroopan unioni on myös vahvempi kansainvälinen toimija. Toimintaympäristöä leimaa suurvaltojen voimapolitiikka ja kilpailu, joka näkyy entistä selkeämmin myös kamppailuna arvoista. Tässä kamppailussa haastetaan niin monenkeskinen sääntöperustainen järjestelmä kuin myös universaalien ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion käsitteet. Euroopan unionin on pysyttävä johdonmukaisen lujana: näiden arvojen haastaminen on keskeinen uhka turvallisuudelle ja maailmalle, jossa ratkaisuja ongelmiin haetaan yhteisen sopimisen kautta ja kansalaisten antamaan tukeen ja vapaissa vaaleissa antamaan valtakirjaan nojautuen.
Arvojemme puolustaminen alkaa kotoa käsin, unionin sisältä. Emme voi olla uskottava globaali toimija demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion puolesta, jos emme huolehdi näiden arvojen tinkimättömästä ylläpitämisestä unionin sisällä. Arvopohjamme on kirjattu perussopimuksiin, joiden noudattamiseen kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet unioniin liittyessään. Unionin toimivuus ja hyväksyttävyys perustuu siihen, että kansalaiset, yritykset ja kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat luottaa oikeusvaltion periaatteiden, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen kaikkialla unionin alueella, kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä arvopohjaa ei tule murentaa.
Kiitos seminaarin järjestäjille tästä tilaisuudesta, joka osaltaan palvelee myös parhaillaan käynnissä olevaa kansalaiskeskustelua EU:n tulevaisuusfoorumissa.