Neuvotteleva virkamies Suvi Savolainen
Normiviidakkoa, palveluiden karsimista – vai sittenkin jotain muuta?
Viitisen vuotta sitten eduskunta kumosi 94 vuotta vanhan lain julkisista kuulutuksista. Sen mukaan tiettyjen lakien, asetusten ja valtioneuvoston päätösten tiedot oli jokaisessa kunnassa pantava näkyviin tarkoitusta varten varatulle ilmoitustaululle. Nämä tuli sitten olla soveliaassa, ilmoitustaululla mainittavassa paikassa pidettävä yleisön luettavana. Paljon ehti viranomaisviestinnässä muuttua sitten lain voimaantulon 1925, ja ilmoitustaulut eivät enää pitkään aikaan olleet se kanava, jota kautta asiat saatettiin kansalaisten tietoon.
Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, mitä kuntien tehtäviä ja velvoitteita koskeva norminpurku voi helpoimmillaan olla. Löydetään säännöksistä jotain täysin ajastaan jäänyttä ja tarpeetonta byrokratiaa. Esimerkki voi antaa mielikuvan siitä, että lainsäädäntömme olisi pullollaan turhaa kuntia tai kansalaisia kuormittavaa sääntelyä.
Lainsäätäjän vaa’assa yhteiskunnan yhteisten tavoitteiden ja paikallisten olosuhteiden tasapaino
Yliopistonlehtori Anni Jäntti kertasi kuntien normien vähentämisen ja kokeilujen ohjelman käynnistystilaisuudessa marraskuussa 2023 normeihin kohdistuvaa retoriikkaa. Puhutaan ylisääntelystä, normiviidakosta, holhouksesta tai mikromanageerauksesta. Kaikki sanoja, joilla luodaan vahvoja mielikuvia normien tarpeettomuudesta tai jopa mielettömyydestä. Toisaalta normien keventämisen ajatus voi herättää yhtä lailla värikkäitä mielikuvia peruspalveluiden karsimisesta, oikeuksien polkemisesta, tasa-arvon rapauttamisesta tai yhteiskunnan vetäytymisestä vastuistaan.
Kumpaankin retoriseen ääripäähän olemme jo törmänneet, kun käynnistimme kuntien normien vähentämisen ja kokeilujen ohjelman lokakuussa 2023. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa kuntien toimintaedellytyksiä sekä edistää kuntien uudistumista ja kuntien erilaisuuden huomioimista. Tiedämme kaikki enemmän kuin hyvin sen suuren eriytymiskehityksen, joka kuntia koskettaa. Kunnat eriytyvät väestökehitykseltään, taloustilanteeltaan, elinkeinoiltaan ja monilta muilta olosuhteiltaan.
Toisaalta ymmärrämme myös, että normit on aina säädetty jotain tarkoitusta varten; jonkun hyvän edistämiseksi tai arvokkaan suojaamiseksi. Lainsäätäjän näkökulmasta kuntia koskeva sääntely onkin tasapainottelua koko maassa edistettäväksi haluttujen asioiden ja paikallisesti vaihtelevien olosuhteiden välillä.
Yhteinen tavoitteemme on kaikkien kuntien mahdollisuus uudistua
Normien keventämisen näkökulmasta samaa vaakakuppia pitää katsoa toiselta puolelta. Mitä lainsäädännöstä voidaan ottaa pois, tai millä tavoin muuttaa paremmin nykytilanteisiin soveltuvaksi? Kokonaisten tehtävien poistaminen on aikaisemmin osoittautunut melko hankalaksi, elleivät ne ole edellä mainitun ilmoitustauluesimerkin kaltaisia hyvin pieniä ja merkityksettömäksi jääneitä tehtäviä. Realistisempaa lieneekin tarkastella tehtävien hoitamisen tapaa sääntelevien velvoitteiden tarkoituksenmukaisuutta kaikissa tilanteissa. Onko lainsäädäntömme kaikilta osin viritetty juuri sellaiselle tasolle, joka varmistaa oikeudet ja velvollisuudet, mutta antaa samalla riittävästi paikallista liikkumavaraa tehtävän toteuttamisessa?
Velvoitteiden keventämisestä uskon löytyvän kiinnostavia ja hyvinkin tarkoituksenmukaisia ehdotuksia. Eriytyneen kuntakentän tilanteessa olisi myös kiinnostavaa tarkastella sitä, täytyykö kaikenlaisten kuntien olla samojen velvoitteiden kohteena eli hoitaa tehtäviä täysin samalla tavalla. Velvoitteiden jonkinasteinen eriytyminen voisi olla askel niin sanotusta yhtenäiskuntamallista irtautumisessa, jonka valtiovarainministeriö näki kehityskulkuna virkamiespuheenvuorossaan joulukuussa 2022. Jos olosuhteet, ongelmat ja mahdollisuudet ovat isoissa kaupungeissa tai harvaan asutuilla seuduilla erilaiset, voisivatko velvoitteetkin joissain tilanteissa olla?
Muutoksia kokeilujen kautta?
Kokeilut voisivatkin joidenkin normien osalta olla hyvä tapa testata keventämistä ennen kuin asian suhteen tehdään laajempia ratkaisuja. Uudistusten vaikutukset ovat usein moninaisia ja laaja-alaisia. Valmius tehdä koko maata koskevia päätöksiä saavutetaan helpommin kokeiluista saatavien vaikutusarvioiden myötä.
Vain osassa kuntia tapahtuva kokeilu voisi olla myös tapa lähestyä kuntien suurta eriytymistä. Aikanaan näin tehtiinkin Kainuun hallintokokeilussa. Kokeilut edellyttävät toki rohkeutta päätöksentekijöiltä, koska lopputulos ei ole ennalta tiedossa ja kokeilu on aina oppimisprosessi itsessään.
Ehdotuksia kevennettävistä tai kokeiltavista normeista voi jättää 16.2.2024 mennessä.
Normienpurkuehdotusten keruu (vm.fi -verkkosivustolla koottuna eri kanavat ehdotusten jättämiseen)
Suvi Savolainen
neuvotteleva virkamies