Kenellä on vastuu lapsen elatuksesta?

Sosiaaliturvaa uudistettaessa lasten kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat elatukseen ja huolenpitoon liittyvät kysymykset. Miten vastuu näihin lapsin perustarpeisiin vastaamisesta jakautuu oikeudenmukaisella tavalla? Entä miten lapsen perhe määritellään ja otetaan huomioon etuuksien määrittelyssä? Vaikka sosiaaliturvaa halutaan uudistaa pääsääntöisesti yksilölliseksi, alaikäisten osalta turvan lähtökohta on vanhemmille kuuluva elatusvelvollisuus. Sosiaaliturvajärjestelmän yhtenä tärkeänä tehtävänä onkin myös tukea vanhemman työssäkäyntiä.

Sosiaaliturvakomitea on tunnistanut , että perheenjäsenet ja läheissuhteet otetaan eri tavoin huomioon eri sosiaaliturvaetuuksissa. Vaihtelevan perhekäsitteen taustalla ovat lakisääteiset elatusvelvollisuudet sekä erilaiset olettamat elatuksesta, läheissuhteista ja yhteisestä kotitaloudesta. Sosiaaliturvakomitea on todennut, että tukien perhekohtaisuutta tulee kehittää vastaamaan tämän päivän tarpeita, ja lapset tulee huomioida yhdenmukaisesti oikeuksissa eri etuuksiin ja tukiin sekä niiden määräytymisessä. 

Esimerkiksi työttömyysturvassa on käytössä laaja perhekäsite: lapsen kanssa samassa taloudessa asuva lapsen biologisen vanhemman puoliso voi saada työttömyysetuuteensa lapsikorotusta, vaikka hänellä ei ole laissa säädettyä elatusvelvollisuutta lapseen nähden. Avio- tai avoliitossa lapsen ei-biologisen vanhemman kanssa elävä puolestaan ei saa lapsilisän yksinhuoltajakorotusta, vaikka hän tosiasiassa kustantaisi lapsensa kulut täysin yksin. Toisaalta yksinhuoltajakorotuksen saa vuoroasuvan lapsenvanhempi, jos hän ei ole avo- tai avioliitossa. Korotuksen saa tällöinkin vain toinen vuoroasuvan lapsen vanhemmista.

Nykyisissä lapsen elatuksen tueksi tarkoitetuissa sosiaaliturvaetuuksissa on sellaista päällekkäisyyttä ja monimutkaisuutta, jota on syytä tarkastella kriittisesti. Samaan elämäntilanteeseen ei ole syytä ohjata tukea useaa eri kautta.

Kahden kodin tilanteet huomioitava paremmin

Yksi sosiaaliturvan kannalta merkittävä kehittämiskohde on lasten kahden kodin tilanteiden parempi huomioiminen. Yhä useammat lapset asuvat eron jälkeen vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Kuitenkin esimerkiksi lapsilisää maksetaan vain yhdelle vanhemmalle, eikä toimeentulotuen määrittelyssä välttämättä oteta huomioon kaikkia menoja, joita lapsen kahden kodin tilanteissa vanhemmille aiheutuu. Sosiaaliturvan kehittämisessä tulisikin huomioida paitsi elatusvastuut, myös se miten lapsen elatuksesta käytännössä vastataan ja miten elatusavusta sopimisen tai päättämisen järjestelmä toimii. Tilannekuva lapsiperheiden toimeentulosta olisi kattavampi, jos huomioita kiinnitettäisiin enemmän siihen, osallistuuko lapsen elatukseen todellisuudessa yksi vai useampi vanhempi. Mistä siis puhumme, kun puhumme yksinhuoltajista?

Lasten ja perheiden etuusjärjestelmän tarkastelun ohella lapsi- ja perhenäkökulma tulee sisällyttää laajasti koko etuusjärjestelmän tarkasteluun. Siten kehitettäessä esimerkiksi työttömyysturvaa, toimeentulotukea, asumisen tukia tai kuntoutusetuuksia tulee riittävästi ottaa huomioon myös näitä etuuksia saavissa perheissä elävien lasten tarve elatukseen ja hoivaan.

Sosiaaliturvan tulee mahdollistaa vanhempien työssäkäynti

Julkisen talouden kestävyys kehystää voimakkaasti myös sosiaaliturvan uudistamista. Etuuksien ja palveluiden rahoittamiseksi korkea työllisyysaste on keskeinen tavoite. Lapsiperheiden vanhemmat ovat muuta työikäistä väestöä yleisemmin ansiotyössä, mutta osassa lapsiperheitä työllistymisen hankaluus yhdistyy köyhyysriskiin. Lapsiperheköyhyyden vähentämisen näkökulmasta olennaista on kehittää sosiaaliturvaa sellaiseen suuntaan, joka aiempaa paremmin mahdollistaa vanhemmille ansiotyössä käymisen.

Sosiaaliturvan tulisi kohdella erilaisia perhemuotoja mahdollisimman neutraalisti mitään perhemuotoa suosimatta, ja olla tasapuolinen kaikille lapsille riippumatta vanhempien parisuhteesta ja asumisjärjestelyistä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen edun ensisijaisuus on huomioitava kaikessa päätöksenteossa sen kaikilla tasoilla.

Johanna Lammi-Taskula, Lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut –työryhmän puheenjohtaja, tutkimuspäällikkö, THL
Annika Juurikko, hallitussihteeri, STM