Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Suomalainen kehitysyhteistyö on täyttänyt tänä vuonna 40 vuotta. Välikysymyksen aiheeksi 40-vuotias ei liene aikaisemmin noussut - siinäkin mielessä kuluva vuosi on kehityspoliittisesti historiallinen.

Aasian tsunami-katastrofi on kiistatta lisännyt kiinnostusta kehityskysymyksiä kohtaan, mutta aihe on tänä vuonna muutenkin erittäin ajankohtainen. Valtioiden päämiehet kokoontuvat syksyllä tarkastelemaan viime vuosien edistymistä YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Viisi vuotta sitten maailma sitoutui muun muassa äärimmäisen köyhyyden puolittamiseen vuoteen 2015 mennessä.

Köyhyyden puolittamisen ja muiden tavoitteiden saavuttamiseen on kymmenen vuotta aikaa, mutta tavoite tuntuu osittain vaikealta saavuttaa. Erityisesti Itä- ja Etelä-Aasiassa edistyminen kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista on ollut nopeaa, kun taas Saharan eteläpuolinen Afrikka on jäänyt pahasti jälkeen. Latinalaisessa Amerikassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa tulokset ovat vaihtelevia, mutta eivät riitä tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Tavoitekohtaisesti arvioituna nälkää, puhdasta juomavettä, lasten koulutusta ja lapsikuolleisuutta koskevissa tavoitteissa on - Afrikkaa lukuun ottamatta - edistytty. Sen sijaan tilanne on edelleen hyvin huono äitiyskuolleisuuden, HIV/Aidsin ja muiden tarttuvien tautien, sukupuolten tasa-arvon ja ympäristönsuojelun osalta.

Vaikka koko maailma tunnustaa avun tarpeen, tarvitaan edelleen voimistuvaa moninaista sitoutumista ja pitkäjänteistä työtä, jotta tuloksia saataisiin aikaan. Suomi kantaa tässä globaalissa yhteisvastuussa oman osuutensa. Oman paikan löytäminen tarkoittaa mm. maamme suhteellisten etujen ja osaamisen hahmottamista suhteessa muihin avunantajiin ja keskittymistä niin maa- kuin sektorivalinnoissakin.

Haemme sisältöä omalle toiminnallemme entistä enemmän suomalaisen lisäarvon käsitteestä - mikä on se erityisosaaminen, jota juuri me voimme antaa osana kansainvälistä yhteisöä. Tällainen lisäarvo perustuu sekä omalle historialliselle kokemuspohjallemme että tietyille toimialoille kehittyneestä erityisosaamisestamme. Keskittymisen kautta haettava vaikuttavuuden vahvistuminen merkitsee sitä, että emme ole mukana kaikkialla vaan kohdistamme osallistumistamme aiempaa rohkeammin.

Kehityspoliittinen keskustelu rajoittuu usein lähinnä rahaan. Tämä on myös välikysymyksen ydin. Hallitus tarkastelee kehitystavoitteiden saavuttamista laajemmasta kehityspoliittisesta näkökulmasta. Tarvitaan ennen kaikkea kehitysvaikutuksiltaan koherenttia toimintaa eri politiikan lohkoilla. Kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti hallitus toimii johdonmukaisesti kehitysmaiden aseman parantamiseksi niin turvallisuus-, ihmisoikeus- ja kauppapolitiikankin sektoreilla.

Kehitysrahoituksen riittävyyden rinnalla olennainen tavoite on kehitysmaiden hallittu integroituminen maailmantalouteen. Siksi kehitysmaiden intressit ovat tulleet pysyvästi kauppapoliittiselle agendalle mm. WTO:n piirissä. Hallituksen tavoitteena onkin mm. vaikuttaa kehitysmaiden erityistarpeiden huomioimiseksi WTO:n Dohan neuvottelukierroksen yhteydessä edistämällä kehitysmaille suunnattujen erityisetujen myöntämistä siten, että ne ovat entistä täsmällisempiä, tehokkaampia ja toiminnallisempia.

Suomi kantaa kansainvälisen vastuunsa osana globaalia yhteisöä . Voidaan perustellusti todeta, että nykyinen hallitus on ottanut edeltäjiään määrätietoisemman otteen kehityspolitiikkaan, myös kehitysyhteistyömäärärahojen nostoon. Hallitus kohdentaa kehitysyhteistyön voimavaroja erityisesti kaikkein köyhimpien maiden, sekä Saharan eteläpuolisen Afrikan hyväksi.

Jo tehtyjen päätösten pohjalta kehitysyhteistyömäärärahojen kasvu hallituskaudella tulee kaiken kaikkiaan olemaan noin 218 miljoonaa euroa. Aikaisempiin hallituksiin verrattuna kehitysyhteistyömäärärahojen vuosikasvu on ollut tämän hallituksen aikana nopeampaa kuin milloinkaan 1990-luvun laman jälkeen. Rahanarvon muutoksenkin huomioonottaen lisäysten vauhti rahassa on yli kaksinkertainen kahteen edelliseen hallituskauteen verrattuna.

Ennustettavuutta kehityspolitiikan suunnitteluun on tuonut se, että ensimmäistä kertaa hallitus on sitonut kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamisen vaalikauden aikana selkeään rahasummaan. Myös eteneminen kohti 0,7 prosentin tavoitetasoa tapahtuu nykyisen hallituksen kaudella nopeammin kuin sen edeltäjien aikana, vaikkakin BKT:n nopea kasvu - josta kaikki olemme tietysti iloisia - onkin tehnyt prosenttiin sidotusta tavoitteesta entistä haastavamman. Kansainväliset sitoumukset on tehty prosenttisidonnaisiksi siksi, että se on ainoa mittari joka huomioi erikokoisten kansantalouksien maksukyvyn.

Suomi on tällä hetkellä kehitysyhteistyömäärärahoiltaan lähellä EU:n keskitasoa. EU:n 15 niin kutsuttua vanhaa jäsenmaata antoivat ennakkotietojen mukaan kehitysapua viime vuonna 0,36 prosenttia BKTL:sta. Suomen taso oli 0,35 prosenttia. Neljä EU-maata on tähän mennessä saavuttanut 0,7 prosentin tavoitteen (Ruotsi, Tanska, Alankomaat, Luxemburg). Keskustelu kehitysyhteistyömäärärahojen tasosta on aktiivista laajalti EU-maiden piirissä. Avun laadun parantaminen on myös keskeinen kysymys EU:n kehityspolitiikassa valmistauduttaessa syksyn vuosituhattapahtumaan.

Jo lähiaikoina EU:ssa tulee käsiteltäväksi komission ehdotus ODA-kasvun välitavoitteiksi, jonka mukaan vanhat jäsenmaat sitoutuisivat vuoteen 2010 mennessä vähintään 0,51 % tasoon. Suomi tulee omalta osaltaan sitoutumaan sellaiseen välitavoitteeseen, jonka hallitus voi ottaa minimitavoitteekseen seuraavan kehyspäätöksen suunnittelussa.

Hallitusohjelmansa mukaisesti hallitus tavoittelee 0,7 % BKTL-osuuden saavuttamista vuoteen 2010 mennessä, yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen. Kehyspäätös 2005 - 2009 on tehty taloudellista tilannetta koskevien nykytietojen pohjalta. Sen mukaan saavutettaisiin arviolta 0,48 % taso vuonna 2009. Määrällinen kasvu on kehyspäätöksessä ilmaistu selkeästi rahasummissa BKTL-osuuksien sijaan. Tämä lisää suunnittelun ennustettavuutta.

Ensi vuonna tulee tehtäväsi ensimmäinen kehyspäätös, joka ulottuu vuoteen 2010 saakka. Viimeistään silloin hallituksen on tarkistettava kehitysyhteistyön kasvattamissuunnitelmaa kyseistä vuotta koskevan tavoitteen osalta.

Nykyisen hallituksen tehtävänä on luoda sellainen sisällöllinen, laadullinen ja hallinnollinen pohja, joka luo tukevan maaperän kehitysyhteistyömäärärahojen kasvulle jatkossakin. Kehitysyhteistyön sitoumusvaltuuksien lisääminen, yhteistyön maa- ja sektorikohtainen keskittyminen, siirtyminen kohti suurempia ohjelmakokonaisuuksia ja yhteistyömaiden valmiuksien vahvistuminen tarjoavat seuraaville hallituksille mahdollisuuden hallitusti kasvattaa yksittäisten maaohjelmien kokoa. Ulkoministeriön ja kehitysmaaedustustojemme henkilöstövoimavarojen vahvistaminen luovat sellaista henkilöstöpohjan, joka pystyy laadukkaasti hallinnoimaan tulevien vuosien määrärahakasvun.

Monenkeskisen yhteistyön kenttä tarjoaa hyviä mahdollisuuksia Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden tukemiseen. YK-järjestelmässä Suomi on kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti jo lisännyt monivuotisiin sitoumuksiin perustuvaa korvamerkitsemätöntä rahoitusta keskeisille YK-järjestöille ja -ohjelmille. HIV/Aids on yksi niistä alueista, joilla kansainvälinen paine rahoituksen nopeaan lisäämiseen on huomattava. YK-järjestöt tarjoavat tarvittaessa hyvän kanavan avun nopeallekin kanavoimiselle laadukkaasti.

Arvoisa puhemies,

kasvavat määrärahat ovat mahdollistaneet sen, että pitkäjänteisen työn ohella on pystytty reagoimaan lisäksi myös yllättäviin tarpeisiin. Aasian katastrofin laajuuden selvittyä hallitus sitoutui tukemaan tsunamin uhreja 50 milj. eurolla kolmen vuoden aikana. Tähän summaan sisältyy niin humanitaarisen avun kuin jälleenrakennuksenkin osuus. Kansalaisten, järjestöjen ja yritysten panos humanitaariseen apuun Aasiassa oli merkittävä.

Humanitaarisen avun budjetti on ennalta sitomatonta ja luonteensa mukaisesti tarkoitettu pääosin äkillisten katastrofien aiheuttamiin menoihin. Siksi on aivan luonnollista ja oikein, että myös tsunamin aiheuttamiin tuhoihin käytetään humanitaarista apua ja jälleenrakennusvaiheessa muita kehitysyhteistyövaroja. Aasian tsunami-katastrofi oli kertaluonteisella rajuudellaan ennen kokematon mutta maailmanlaajuiset kehityshaasteet ovat sittenkin siihen verrattuna moninkertaisia. Pitkään jatkuneet köyhyysongelmat esimerkiksi Afrikassa jatkavat olemassaoloaan tsunamin jälkeenkin.

Valitettavasti näyttää siltä, että monet maailman humanitaarisista kriiseistä jatkuvat vuodesta toiseen. Siksikin on tärkeää, että hallitus sitoutui jo tammikuun alussa lisäämään humanitaarisen avun budjettia tsunamiin kohdennettuna 8 miljoonalla eurolla ensimmäisessä lisätalousarvioesityksessään.

Kasvavat määrärahat mahdollistavat sen, että osallistuminen tsunami-alueen jälleenrakentamiseen on mahdollista ilman että joudutaan vähentämään Suomen pitkäaikaisten kumppaneiden saamaa apua.

Välikysymyksessä viitataan velanhoito-ohjelmiin, joiden rahoitukseen hallitus on muun muassa kehityspoliittisessa ohjelmassa sitoutunut. Hallitus pitää raskaasti velkaantuneet maat kattavan HIPC-ohjelman täysimääräistä toimeenpanoa ensisijaisena keinona kehitysmaiden velkatilanteen saattamiseksi kestävälle tasolle.

Suomi osallistuu HIPC-ohjelman rahoitukseen kansainvälisesti sovitun rahoitusosuutensa (0,6%) mukaisesti: sekä vuonna 2005 että vuonna 2006 rahoituspäätökset HIPC-rahastoon ovat 5 miljoonaa euroa. Hallitus on hiljattain lisäksi tehnyt päätöksen Suomen osallistumisesta Irakin velkojen anteeksiantoon. Kansainvälisesti on sovittu, että velkojen anteeksiannon tulee noudattaa ns. lisäisyyden periaatetta eli tapahtua muun kehitysyhteistyön kasvun päälle. Tämä ei siis tule vähentämään Suomen ponnistuksia varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahojen kasvattamiseksi. Velkojen anteeksianto tuo tilastollisen nousupiikin ODA-tasoomme muutamien lähivuosien aikana.

Kansainvälisellä tasolla keskustellaan tällä hetkellä vilkkaasti uusista velkahelpotusaloitteista. Suomi osallistuu aktiivisesti myös tähän keskusteluun ja arvioi aloitteita mm. niiden tuloksellisuuden ja riskien sekä kansainvälisen taakanjaon näkökulmasta. Hallitus pitää perusteltuna vaihtoehtona Iso-Britannian tekemää aloitetta, jossa kehitysmaiden velanhoitokustannukset Kansainväliselle valuuttarahastolle, Maailmanpankin IDA:lle ja Afrikan kehitysrahastolle annettaisiin anteeksi vuosina 2005-15.

Hallitus harkitsee, olemassa olevan kehitysyhteistyöbudjetin puitteissa, osallistumista aloitteen toimeenpanoon vastaavalla osuudella kuin HIPC-ohjelmaan. Tämä edellyttää kuitenkin, että aloitteen toimeenpanon yksityiskohdista päästään sopuun.

Velkahelpotusten ohella kansainvälisessä kehityspoliittisessa keskustelussa kehitellään uusia kehitysrahoituksen muotoja. Uudet rahoitusmekanismit ovat tutkimisen arvoisia, jos niillä voidaan lisätä kehitysrahoituksen etupainotteisuutta eli saada varoja aiempaa nopeammin käyttöön ja jos niillä saadaan kehitysyhteistyöhön ns. uutta rahaa. Kehitysrahoituksen perusrunkona tullee kuitenkin vielä pitkään säilymään edelleen virallinen kehitysapu.

Kehitysmaiden omaa vastuuta kehityksestään ei voi, eikä pidä, tässäkään yhteydessä sivuuttaa. Kehitysmaiden tilanteen kohentumisessa ei ole kyse yksinomaan siitä, millä tavalla ulkomaailma niitä kohtelee, vaan myös maiden omien sisäisten asioiden järjestämisestä. Hyvä hallinto, tasapuolinen tulonjako, toimiva oikeusjärjestelmä, elinkeinoelämän kehittymistä tukeva ympäristö - nämä ovat kaikki kehitysmaiden omia toimia, joilla köyhyyttä voidaan vähentää vähintään yhtä tehokkaasti kuin ulkoisella avulla. Kehitysyhteistyön tavoitteena onkin tukea kehitysmaiden omia ponnisteluja niiden omien köyhyydenvähentämisstrategioiden mukaisesti. Esimerkiksi korruption vastainen toiminta on osa niitä keskusteluja, joita Suomi käy kahdenvälisten kumppanimaidensa kanssa. Ihmisoikeuksien toteutumisella ja kehityksellä on toisiaan vahvistava keskinäinen yhteys. Esimerkiksi tyttöjen koulutus on ihmisoikeuspoliittisia prioriteettejamme ja samalla yksi yhteiskunnallisen kehityksen perusedellytyksistä.

Hallitus kiinnittää myös erityistä huomiota oikeudenmukaisen tulonjaon ja talouskasvun edistämiseen kehitysmaissa keinona vaikuttaa äärimmäisen köyhyyden poistamiseen maailmassa. Suomella on poikkeuksellisen vankka historiallinen kokemus noususta köyhästä maatalousvaltaisesta maasta moderniksi yhteiskunnaksi, joka on kyennyt jakamaan taloudellisen kasvun hedelmiä kansanvaltaisella ja koko väestöä hyödyttävällä tavalla. Ulkoministeriö on aivan hiljattain hyväksynyt toimintasuunnitelman, jonka pohjalta vuosien 2005 - 2006 aikana tätä tavoitetta edistetään niin kansainvälisillä foorumeilla, kuten YK:ssa ja Maailmanpankissa, kuin kahdenvälisen kehitysyhteistyön puitteissa. Kehitysmaiden talouskasvua ja oikeudenmukaista tulonjakoa edistävässä työssä pyritään käyttämään hyväksi Suomen oman taloudellisen ja sosiaalisen kehityshistorian kokemuksia.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen tavoitteena on Suomen johdonmukaisen kehityspolitiikan osana kehitysyhteistyön tason nosto, sekä määrällisesti että laadullisesti. Hallitus luo toiminnallaan sekä määrällistä että laadullista pohjaa sille, että Suomi täyttäisi antamansa kansainvälisen sitoumuksen 0,7 prosentin kehitysrahoituksen tason saavuttamisesta vuoteen 2010 mennessä.

Kehitysavun kasvattaminen on saanut sekä eduskunnan että kansalaisten vankan tuen. Sekä eduskunta että kansalaisyhteiskunta ovat myös aktiivisesti ottaneet kantaa yhteistyön suuntaamiseen ja laadun parantamiseen. Yhteistyössä eduskunnan kanssa hallitus panostaa edelleen Suomen kehityspoliittisen vaikuttavuuden vahvistamiseen.