Valtioneuvoston päätös OM/2021/21

Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen (SopS 29 ja 30/1981), sellaisena kuin se on muutettuna sen toisella lisäpöytäkirjalla (SopS 34 ja 35/2014), annetaan seuraavat selitykset: Yleissopimuksen 24 artiklan mukaisesti, sellaisena kuin artikla on muutettuna yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan 6 artiklalla, Suomen tasavalta Euroopan unionin jäsenvaltiona, joka osallistuu tiiviimpään yhteistyöhön Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa, ilmoittaa selityksenään, että Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) käyttäessä neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 22, 23 ja 25 artiklalla säädettyä toimivaltaansa EPPO katsotaan oikeusviranomaiseksi esitettäessä yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen mukaisesti keskinäistä oikeusapua koskevia pyyntöjä ja annettaessa toisen sopimuspuolen pyynnöstä yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen mukaisesti tietoja tai todisteita, joita EPPO on jo saanut tai voi saada aloitettuaan toimivaltaansa kuuluvan tutkinnan. EPPO katsotaan oikeusviranomaiseksi myös vastaanotettaessa yleissopimuksen 21 artiklan mukaisesti tietoja rikoksista, jotka kuuluvat neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 22, 23 ja 25 artiklalla säädettyyn EPPO:n toimivaltaan. Tämä selitys on tarkoitettu täydentämään niitä aiempia selityksiä, jotka Suomen tasavalta on antanut yleissopimuksen 24 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan 6 artiklalla, mukaisesti. Viitaten tähän yleissopimuksen 24 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan 6 artiklalla, mukaisesti annettavaan selitykseen Suomen tasavalta käyttää hyväkseen mahdollisuutta tulkita selityksen oikeusvaikutuksia seuraavasti: a) Jos yleissopimuksessa tai sen pöytäkirjoissa viitataan pyynnön esittäneeseen osapuoleen tai pyynnön vastaanottaneeseen osapuoleen, tämän tulkitaan Euroopan syyttäjänviraston esittämien tai sille toimitettujen pyyntöjen osalta tarkoittavan sitä EU:n jäsenvaltiota, jossa toimii kussakin asiassa toimivaltainen valtuutettu Euroopan syyttäjä, jonka valtuuksia ja tehtäviä tarkoitetaan neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 13 artiklassa. b) Jos yleissopimuksessa tai sen pöytäkirjoissa viitataan pyynnön esittäneen osapuolen tai pyynnön vastaanottaneen osapuolen lainsäädäntöön, tämän tulkitaan Euroopan syyttäjänviraston esittämien tai sille toimitettujen pyyntöjen osalta tarkoittavan Euroopan unionin lainsäädäntöä, erityisesti neuvoston asetusta (EU) 2017/1939, sekä sen EU:n jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, jossa toimii kussakin asiassa toimivaltainen valtuutettu Euroopan syyttäjä, siltä osin kuin kansallista lainsäädäntöä asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan sovelletaan. c) Jos yleissopimuksessa tai sen pöytäkirjoissa määrätään sopimuspuolen mahdollisuudesta antaa selityksiä tai tehdä varaumia, kaikkia tällaisia Suomen tasavallan selityksiä ja varaumia katsotaan sovellettavan pyyntöihin, joita toinen sopimuspuoli esittää Euroopan syyttäjänvirastolle Suomen tasavallassa toimivan valtuutetun Euroopan syyttäjän ollessa toimivaltainen asiassa neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. d) Toimiessaan pyynnön esittävänä oikeusviranomaisena yleissopimuksen 24 artiklan mukaisesti, sellaisena kuin artikla on muutettuna yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan 6 artiklalla, Euroopan syyttäjänvirasto noudattaa saamiensa tietojen ja todisteiden käytön suhteen sellaisia ehtoja ja rajoituksia, joita pyynnön vastaanottanut osapuoli voi asettaa yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen perusteella. e) Velvoitteet, jotka pyynnön esittäneelle osapuolelle määrätään yleissopimuksen 12 artiklalla, sitovat myös sen EU:n jäsenvaltion oikeusviranomaisia, jonka valtuutettu Euroopan syyttäjä on toimivaltainen asiassa. Sama koskee pyynnön esittäneen osapuolen yleissopimuksen 11 artiklan mukaisia velvollisuuksia, sellaisena kuin artikla on muutettuna yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan 3 artiklalla, sekä toisen lisäpöytäkirjan 13, 14 ja 23 artiklan mukaisia velvollisuuksia sen EU:n jäsenvaltion osalta, jonka valtuutettu Euroopan syyttäjä on toimivaltainen asiassa neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Yleissopimuksen 15 artiklan mukaisesti, sellaisena kuin artikla on muutettuna yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan 4 artiklalla, Suomen tasavalta ilmoittaa selityksenään, että sopimuspuolen Euroopan syyttäjänvirastolle esittämät keskinäistä oikeusapua koskevat pyynnöt ja yleissopimuksen 21 artiklan mukaiset syyttämispyynnöt toimitetaan suoraan Euroopan syyttäjänvirastolle. Keskinäistä oikeusapua koskevat pyynnöt lähetetään joko Euroopan syyttäjänviraston keskusvirastoon tai kyseisen jäsenvaltion valtuutetun Euroopan syyttäjän virastoon. Tarvittaessa EPPO toimittaa pyynnön edelleen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, jos EPPO ei ole toimivaltainen asiassa tai ei käytä toimivaltaansa siinä. Yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan 4 artiklalla muutetun yleissopimuksen 15 artiklan mukaisesti Suomen tasavalta ilmoittaa lisäksi selityksenään, että toisen lisäpöytäkirjan 3 artiklalla muutetun yleissopimuksen 11 artiklan mukaiset ja 11 artiklaan viittaavien toisen lisäpöytäkirjan 13 ja 14 artiklan määräysten mukaiset pyynnöt, jotka joku kyseisessä EU:n jäsenvaltiossa toimivista valtuutetuista Euroopan syyttäjistä on esittänyt, välittää oikeusministeriö. Yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan 33 artiklan 2 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta ilmoittaa selityksenään, että jos lisäpöytäkirjan 20 artiklassa tarkoitetun yhteisen tutkintaryhmän on tarkoitus toimia Suomen tasavallan alueella, Euroopan syyttäjänvirasto voi toimia toimivaltaisena viranomaisena lisäpöytäkirjan 20 artiklan mukaisesti ainoastaan Suomen tasavallan oikeusviranomaisten ennakkosuostumuksella ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 sekä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.