Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki:
Kommentit Lasse Lehtosen kirjoitukseen

Lasse Lehtonen kommentoi Uuden-Suomen kirjoituksessaan 13.11. julkaistua kirjoitustani sote-uudistuksesta. Seuraavassa on suorat lainaukset Lehtosen kirjoituksesta ja kommenttini niihin.

Lehtonen: ”Valtiovarainministeriön laskelmat sote-kulujen kasvusta perustuvat pitkälti oletukseen, että sote-kulut kasvavat samassa vauhdissa yli 75-vuotiaiden määrän kasvun kanssa. Mitä paremmin terveydenhuolto onnistuu tehtävässään elinikäennusteemme pidentämisessä, sitä huonommin maalla tuon ajatusmallin mukaan menee. On toki totta, että kuollut potilas tulee usein paljon halvemmaksi, kuin hengissä oleva hoitoa tarvitseva, mutta vanhusten näkeminen pelkkänä kulueränä ei tee oikeutta veronsa tunnollisesti maksaneille seniorikansalaisille.”

Kommentti: Esitän STM:n Sote-mallin perusuran mukaisen sote-menojen kehityksen, jossa ikääntyminen nostaa sote-menoja 1,4 %/v. STM tai VM eivät ole olettaneet sote-kulujen kasvavan samassa vauhdissa yli 75-vuotiaiden määrän kasvun kanssa. Lehtosen kommentin loppu on myös hänen omaa päättelyä. VM varautuu ikääntymisen kustannuksiin, jotta vanhusten palvelut ja eläkkeet voidaan turvata.

Lehtonen: ”Kaiken lisäksi tilastot osoittavat, että merkittävät hoito- ja hoivakulut painottuvat vasta viimeiseen elinvuoteen. Tosiasiassa väestön eliniän pidentymien ei siis suoraan lisää hoivan ja hoidon kuluja, vaan siirtää niitä eteenpäin.”

Kommentti: Elinajan pidentymisen vaikutus hoiva- ja hoitokuluihin – jota en kirjoituksessani käsittele – on tärkeä ja paljon tutkittu asia.  Olen käsitellyt sitä tämän esityksen viimeisellä kalvolla. Olen toisessa yhteydessä esittänyt ikääntymisen vaikutuksista julkiseen talouteen oman arvioni, joka perustuu Eläketurvakeskuksen julkaisemaan tutkimukseen ikäryhmien nettovaikutuksista julkiseen talouteen. Tuon tutkimuksen luvut ovat johdonmukaisia muiden maiden vastaavien tutkimusten lukujen kanssa.

Lehtonen: ”Valtiovarainministeriö on myös huolissaan sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuskehityksestä. EU-tilastoja varten tehdyissä Tilastokeskuksen raporteissa sote-alojen tuottavuus on laskenut koko 2000-luvun. Mainitsematta kuitenkin jää, että Suomen terveydenhuollon tuottavuus on parempi kuin kilpailijamaissa ja että työvoimavaltaisten julkisen sektorin alojen tuottavuuden arvioimista vaikeuttaa tuotosten rahamääräinen arvottaminen.”

Kommentti: Esitän Tilastokeskuksen tuotoksesta lasketun sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaistuottavuuden kuvaajat, joiden yhteydessä totean, että palvelutuotannon tuottavuuden luotettava mittaus on tunnetusti vaikeaa. Esitän myös lukuisia THL:n, NHG:n ja Jyväskylän yliopiston tuottavuusvertailuja. Totean, että Suomen järjestelmä on Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa tehokkaampi, kun tehokkuuden mittarina ovat terveydenhuollon kokonaismenot/BKT-suhde tai terveydenhuollon kokonaismenot asukasta kohti.

Lehtonen: ”Käytännössä Sipilän hallituksen ja valtiovarainministeriön toiveet sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuden paranemisesta sote-uudistuksessa perustuvat lähes kokonaan IT-ratkaisujen mahdollisesti tuomiin tuottavuushyötyihin. Tuottavuuden ja tietotekniikan suhde on kuitenkin ongelmallinen. Kansantalouden tutkijat tuntevat hyvin ns. tuottavuusparadoksin, jolla tarkoitetaan sitä, että missään maailmassa tuottavuus ei ole kasvanut samassa tahdissa informaatioteknologian kehityksen kanssa. Esimerkkinä käytetään usein Yhdysvaltain talouden kehitystä 1970–80 -luvulla. Samaan aikaan kuin Yhdysvaltojen tietokonekapasiteetti yli satakertaistui, puolittui tuottavuuden kasvu aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna. Useimmat kansantaloustieteilijät varoittavatkin laskemasta tuottavuuskehitystä vain tietoteknologian varaan.”

Kommentti: En kommentoi Lehtosen näkemyksiä kansantalouden tutkijoiden käsityksistä USA:n 1970- ja 1980-lukujen tuottavuuskehityksestä ja niiden liittymistä Suomen sote-uudistuksen säästöihin. Totean vain, että mainitsen viisi syytä, joiden nojalla katson sote-uudistuksen säästön mahdolliseksi. Yhdenkään syyn kohdalla en viittaa IT-ratkaisuihin. Nuo viisi mainitsemaani syytä ovat:

1. 2000-luvun heikon kehityksen perusteella soite-palvelujen tuottavuudessa on paljon parannettavaa.

2. Isot erot palvelujen laadussa ja kustannuksissa viittaavat myös suureen tuottavuuspotentiaaliin.

3. Jo vanhusten laitoshoidon vähennys vanhuspalvelulain tavoitteen tasolle toisi suuren säästön.

4. Tuottavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä työvoiman suurta luonnollista poistumaa.

5. Suurimmat soite-säästöt syntyvät vähentämällä palvelutarvetta.

Esimerkiksi viidennen syyn kohdalla viittaan tutkimustuloksiin sairastavuuden syistä ja siihen, miten noihin syihin voidaan vaikuttaa. Päätin kirjoitukseni seuraavasti:

”Terveydenhuoltojärjestelmän tehokkuutta mitataan usein sen menojen BKT-suhteella. Vuoden 2000 tehokkuustasolle palaaminen alentaisi menoja yli 5 mrd. euroa nykytasosta (dia 38).

Soite-lainsäädäntö ei yksin tuo säästöjä tai turvaa palvelujen yhdenvertaista laatua tai saatavuutta. Toimeenpano ratkaisee tulokset. Tämä on myös uudistusta arvioineen kansainvälisen paneelin johtopäätös.

Uudistuksen pitää johtaa Suomen järjestelmän vahvuuksien suurempaan käyttöön ja vastata järjestelmän haasteisiin. Tähän on hyvät edellytykset, sillä soite-henkilöstö on erittäin ammattitaitoista ja sitoutunutta.”

Sama lainsäädäntö voi johtaa erilaisiin tuloksiin eri aikoina. Nykyinen kuntapohjainen soite-järjestelmä on kaksinkertaistanut menot 2000-luvulla takaamatta palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ja estämättä ratkaisuja, jotka ovat tulossa kalliiksi. Siksi tarvitaan uudistus, joka turvaa palvelut myös tulevaisuudessa. Sen toteuttamiseksi ei ole yhtä parasta mallia. Siksi asiantuntijoiden rakentavat puheenvuorot ovat nyt tärkeitä.

Lue myös

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäen kolumni 13.11.2017: Sote-uudistus on välttämätön palvelujen turvaamiseksi