Pääministeri Juha Sipilän puhe Euroopan parlamentille 31.1.2019

(muutosvarauksin)

Puhemies
Parlamentin jäsenet

On ilo olla täällä tänään. Euroopan parlamentti on tehnyt erinomaista työtä viime aikojen haastavissa olosuhteissa.

Keskustelut Euroopan unionin tulevaisuudesta ovat tärkeitä kahdesta syystä. Toteuttaaksemme Rooman julistuksen vision meidän on käytävä keskustelua siitä, miten saavutamme riittävän yhtenäisyyden, jotta pystymme tekemään päätöksiä ja panemaan ne toimeen. Toiseksi meidän on keskusteltava keskenämme hahmottaaksemme, mitä kukin meistä priorisoi EU:n toiminnassa ja budjetissa.

EU-maat tulivat minulle yrittäjänä tutuiksi eri puolilla Eurooppaa toimivien sisaryhtiöiden kautta. Muistan, kuinka matkustin kolmikymppisenä tapaamaan suuren ranskalaisen yhtiön toimitusjohtajaa. Luin lentokoneessa opaskirjaa, jonka vaimoni oli minulle lainannut. Oppaassa luki, että liiketapaamisissa ranskalaiselta ei tule missään tapauksessa kysyä mitään tämän perheestä. Kun saavuin päivällistapaamiseen, toimitusjohtaja odotti minua siellä vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Ensi töikseen hän pyysi minua kertomaan perheestäni. Silloin ymmärsin, että me eurooppalaiset tulemme toimeen ja että meillä on enemmän yhteistä kuin uskommekaan.

Jo vuonna 1920 Suomen Keskustan ideologinen isä Santeri Alkio kirjoitti, että rauhan turvaamiseksi Euroopassa olisi maanosassa pohdittava sellaisen politiikan toteuttamista, joka johtaisi kohti Euroopan Yhdysvaltoja. Hän mainitsi jopa yhteisvaluutan. Hän oli edelläkävijä monessa asiassa ja niin myös tässä. Suomen ohjenuorana on ollut kansainvälinen yhteistyö ja rauhan ja taloudellisen kehityksen edistäminen.

Viime vuosina olemme saaneet Euroopassa oppitunnin populismista. Olemme nähneet, mihin päädytään, kun monimutkaisiin ongelmiin tarjotaan ratkaisuja yksinkertaistamalla asioita. Viime kädessä kukaan ei ota vastuuta. Näin kävi Britanniassa, ja seuraukset ovat nyt kaikkien nähtävissä.

Brexitin lisäksi populismi ravistelee EU:ta useilla eri rintamilla.

Uutisia takaiskuista oikeusvaltioperiaatteen, lehdistönvapauden ja naisten oikeuksien toteutumisessa on vaikea uskoa todeksi 2000-luvun Euroopassa. Miten EU voi edistää yhteisiä arvojaan ulkopolitiikassa, jos se ei pysty tähän edes EU:n sisällä?

Yhteiset arvomme, kuten demokratia ja oikeusvaltioperiaate, ovat olleet Euroopan vapauden, turvallisuuden ja vaurauden perusta. Niiden tulisi yhdistää jäsenvaltioita. Tämä on elintärkeää, jotta Euroopan sisäisiä näkemyseroja voidaan kaventaa. Samalla on kuitenkin muistettava, että oikeusvaltioperiaatteesta ei voida tinkiä.

Suomi on hyvin tyytyväinen komission ehdotukseen, joka koskee monivuotisesta rahoituskehyksestä annettavan rahoituksen kytkemistä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Olen vakuuttunut siitä, että tähän onnistutaan kehittämään tasapainoinen mekanismi.

Puhemies, hyvät parlamentin jäsenet

Tärkeimmät kulmakivet, jotka määrittävät Suomen suhtautumista EU:n sekä rahaliiton kehittämiseen, ovat tehtyjen sopimusten kunnioittaminen ja tehokas toimeenpano. Tuemme vahvasti sellaista EU:ta, jonka uskottavuus perustuu konkreettisiin toimiin.

Vuonna 2015 hallitukseni aloitti työnsä tilanteessa, jossa julkisen talouden alijäämä oli lähes 3,5 prosenttia BKT:stä. Toteutimme kivuliaita leikkauksia, jotka vastasivat kahta prosenttia BKT:stä. Teimme julkista taloutta kohentavia uudistuksia – esimerkkeinä voidaan mainita sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden uudistus ja eläkeuudistus. Neljän prosentin sisäinen devalvaatio saatiin aikaan parantamalla työllisyyttä ja kasvua. Sovimme ammattiliittojen kanssa muun muassa palkkojen jäädyttämisestä ja leikkauksista, vuotuisen työajan pidentämisestä 24 tunnilla ja työnantajien sosiaaliturvamaksujen pienentämisestä. Kuten arvata saattaa, nämä toimet eivät olleet kansalaisten mieleen.

Nyt kolme vuotta myöhemmin julkisen talouden alijäämä on kuitenkin katettu, julkinen talous on tasapainossa ja työllisyysaste on korkein 30 vuoteen.

Tätä taustaa vasten emme voi hyväksyä ajatusta siitä, että tällaisiin ongelmiin haettaisiin ratkaisuja lisäämällä eurooppalaista yhteisvastuullisuutta. Tasapainoinen talousarvio ja alhainen velkasuhde ovat paras keino suojautua talouden sokeilta.

Näinä vuosina mieleeni on useasti palannut Jean-Claude Junckerin sanat: ”Me kaikki tiedämme, mitä pitää tehdä, mutta emme tiedä, miten tulemme uudestaan valituiksi sitten, kun olemme sen tehneet.” Itse pääsen pian testaamaan tätä käytännössä tulevissa vaaleissa.

Viestini on, että jäsenvaltioiden on tästäkin riskistä huolimatta kyettävä tekemään päätöksiä ja panemaan ne toimeen.

Tehokas toimeenpano on ehdottomasti paras tapa reagoida nykyisiin ja tuleviin haasteisiin. Meidän on pantava toimeen

• sisämarkkinapolitiikkaa ja tutkimus-, kehitys- ja innovointipolitiikkaa,
• sisäistä ja ulkoista turvallisuuspolitiikkaa,
• muuttoliikepolitiikkaa,
• ilmastopolitiikkaa.

Entistä parempi toimeenpano on paras keino taistella populismia vastaan ja parantaa kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin.

Naiset ja herrat

Suomi toimii EU:n puheenjohtajana tämän vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Nostan seuraavaksi esiin muutamia aihealueita, joita tulemme pitämään esillä puheenjohtajakaudellamme. Nämä ovat samalla aiheita, joiden osalta EU:n on voitava tehdä tiiviimpää yhteistyötä ja ryhdyttävä tehokkaasti sanoista tekoihin.

Monivuotinen rahoituskehys (MRK) on keskeinen väline EU:n tulevan politiikan toimeenpanossa.

Suomen kanta on, että MRK:n kokonaistason tulisi olla mahdollisimman lähellä sen nykyistä suhteellista osuutta.

Painopisteen on oltava niillä alueilla, joilla EU:lla on parhaat edellytykset saada aikaan tuloksia, kuten maahanmuutossa, turvallisuudessa, sisämarkkinoilla, innovaatioissa, digitalisaatiossa ja ilmastokysymyksissä. Katsomme myös, että määrärahoja olisi kohdennettava budjetin sisällä uudelleen maaseudun kehittämiseen. Yhteisellä maatalouspolitiikalla kansalaisille pystytään tarjoamaan kohtuuhintaista ja turvallista ruokaa. Sillä varmistetaan, että viljelijät voivat saada kohtuullisen toimeentulon ja edistää maatalouden ja elintarviketeollisuuden työllisyyttä. Samaan aikaan koheesiopolitiikalla tasapainotetaan jäsenvaltioiden keskinäistä ja sisäistä kehitystä.

Olen varma, että pystymme löytämään budjetissa tasapainoisen kompromissin perinteisten politiikka-alojen ja uusien haasteiden välille. Uskon myös, että saamme tämän tehtyä Suomen puheenjohtajakauden aikana.

Toiseksi tarvitsemme kokonaisvaltaista muuttoliikepolitiikkaa.

Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin on puututtava nykyistä tehokkaammin. Kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun ohella tarvitsemme kauppaa ja investointeja, joilla luodaan työpaikkoja ja saadaan aikaan kestävää kehitystä. Meidän on myös tehtävä kovemmin työtä palautuspolitiikan tehostamiseksi.

Muuttoliikkeen sisäiset vaikutukset ovat meidän käsissämme. Meidän tulisi hallita muuttoliikettä enenevässä määrin pakolaisleireiltä tehtävillä suorilla uudelleensijoituksilla. Tämä lieventäisi painetta EU:n ulkorajoilla ja vähentäisi salakuljetusta. Samalla myös ulkorajojen valvontaa pitäisi vahvistaa. Myös kaikkein hankalimmissa poliittisissa kysymyksissä olisi päästävä eteenpäin. Yksi tällainen kysymys koskee kriisitilanteiden yhteisvastuumekanismia. On tärkeää, että sovimme tästä etukäteen emmekä vasta kriisin keskellä niin kuin kävi vuonna 2015.

Turvallisuus- ja puolustusyhteistyö on myös tärkeää, ja sitä on tehostettava.

Suomi on peräänkuuluttanut turvallisuus- ja puolustusyhteistyön edistämistä yhteistyössä. Edistämistyötä on tehty myös yhdessä Ranskan kanssa. Olemme tyytyväisiä viimeaikaiseen kehitykseen.

Myös Euroopan puolustusrahaston perustaminen ja pysyvä rakenteellinen yhteistyö ovat olleet askelia oikeaan suuntaan. Nyt meidän pitäisi keskittyä toimeenpanoon ja saavuttaa tuloksia.

EU:n on niin ikään vahvistettava hybridiuhkien torjuntavalmiutta. Helsingissä toimiva Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus edistää Nato- ja EU-maiden valmiuksia vastata näihin uhkiin. Haluan kiittää mukana olevia 19 maata, joista 16 on EU:n jäsenvaltioita, niiden vahvasta sitoutumisesta hankkeeseen. Toivotan myös kaikki muut jäsenvaltiot tervetulleiksi mukaan osaamiskeskuksen toimintaan.

Meidän on parannettava sisämarkkinoita.

Sisämarkkinamme ovat maailman parhaat. Innovaatioiden ja kaupan ohella tämä on paras keinomme luoda uusia työpaikkoja. Erityisesti palveluissa ja digitaalisissa tuotteissa on vielä paljon potentiaalia. Tilanteen parantaminen on täysin meidän omissa käsissämme: toivon, että pääsemme yhteisymmärrykseen niiden 35 ehdotuksen hyväksymisestä sisämarkkinoiden kehittämiseksi, joista yhä käydään neuvotteluja.

Toivon, että tulevaisuudessa komissio omaksuu kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, jossa sisämarkkinoiden, digitalisaation, teollisuuspolitiikan ja ulkoisen kilpailukyvyn keskinäiset yhteydet otetaan entistä paremmin huomioon. Päämääränämme tulisi olla tulevaisuuteen suuntautuva kasvustrategia. Tämä tarkoittaa muun muassa tietojen liikkuvuutta ja tekoälyä.

Lisäksi on tärkeää parantaa kilpailukykyä toteuttamalla EU:n sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteita. Tarvitsemme edistystä esimerkiksi työelämän tasa-arvossa. Myös kansalaisten koulutustason parantamisen on olennaista.

Kauppapolitiikka on myös tärkeässä asemassa EU:n kilpailukyvyn turvaamisessa ja uusien työpaikkojen luomisessa.

Vapaakauppasopimusten osalta todettakoon, että olen tyytyväinen Japanin, Vietnamin, Singaporen, Meksikon ja Kanadan kanssa viime aikoina saavutettuihin edistysaskeliin ja toivon, että meneillään olevissa neuvotteluissa edetään nopeasti.

On sitä vastoin hyvin vahingollista, jos suuret toimijat aikovat edelleen pystyttää kauppamuureja. Meidän on tehtävä kaikkemme tällaisten muurien ehkäisemiseksi tai murtamiseksi. Erityisesti pienten maiden näkökulmasta vahingot olisivat kohtalokkaita. Meidän on kunnioitettava ja noudatettava kaupan yhteisiä sääntöjä.

Ja mikä tärkeintä, EU:n on otettava johtajuus ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin raportti muistutti meitä jälleen kerran ilmastonmuutoksen uhasta elämälle maapallolla.

Emme voi kääntää selkäämme tieteelle. Uhan ohella näen tässä globaalissa haasteessa myös monia mahdollisuuksia. Insinöörinä taipumuksenani on ajatella ratkaisu- ja tekniikkakeskeisesti. Olen varma siitä, että samalla, kun eri puolilla maailmaa siirrytään vähähiiliseen kehitykseen ja me olemme eturintamassa kehittämässä uutta ilmastotekniikkaa, tuemme kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla myös Euroopan kilpailukykyä.

Tarvitsemme toimenpiteitä kolmella rintamalla: hiilidioksidipäästöissä, hiilinieluissa ja uudessa teknologiassa.

Viime viikolla Suomi isännöi Helsingissä pohjoismaista ilmastokokousta. Pohjoismailla on tahto vauhdittaa toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, jotta maapallon lämpeneminen saataisiin pysäytettyä 1,5 asteeseen.

Suomen eduskunnassa käydyissä pyöreän pöydän keskusteluissa kahdeksan suomalaista puoluetta asetti tavoitteeksi EU:n hiilineutraaliuden ennen vuotta 2050. Tämä edellyttää vuodelle 2030 asetettujen päästövähennysvelvoitteiden tiukentamista vähintään 55 prosenttiin vuoden 1990 tasosta.

EU:n päästökauppajärjestelmä on kustannustehokkain tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Suomi pyrkii uudistamaan järjestelmää niin, että päästöoikeuksien hinta ohjaa toimijoita toteuttamaan päästövähennyksiä entistä nopeammin ja tehokkaammin. Olemme ehdottaneet, että päästökauppajärjestelmään tulisi sisällyttää uusia aloja, kuten esimerkiksi rakennusten lämmitys ja jäähdytys.

Meidän on niin ikään nopeutettava siirtymistä kierto- ja biotalouteen. Biotalouden toimintaohjelma olisi pantava toimeen viipymättä.

Toiseksi meidän on kasvatettava hiilinieluja.

Maailmassa on neljä miljardia hehtaaria metsää ja viisi miljardia hehtaaria peltoa. Minulle on tullut yllätyksenä, kuinka paljon nykyistä enemmän pellot voisivat sitoa hiilidioksidia, jos muuttaisimme viljelykäytäntöjä.  Suomessa 100 viljelijää testaa parhaillaan hiilen sitomista lisääviä uusia menetelmiä. Myös valtameret ja karbonaattimineraalit voivat sitoa hiilidioksidia. Meidän on myös istutettava lisää metsää.

Yksin Afrikassa metsää katoaa joka vuosi kaksi miljoonaa hehtaaria. Tämä vastaa Slovenian koko maapinta-alaa.  Kuten FAO:n raportissa maailman metsien tilasta todetaan, maailman ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota metsiin.

Yhtenä konkreettisena toimenpiteenä meidän tulisi käyttää EU:n ulkoista rahoitusta maailman hiilinielujen kasvattamiseen. Suomi on ehdottanut, että EU perustaisi EU-Afrikka-metsärahaston. Metsäinvestoinneilla saataisiin maksimoitua vaikutukset ilmastoon ja maaseudun työpaikkoihin Afrikassa.

Kolmanneksi on otettava käyttöön uutta tekniikkaa.

Meillä on jo tällä hetkellä tarvittava tekninen osaaminen, jolla hiilidioksidi voidaan ottaa ilmasta talteen ja muuntaa muiksi tuotteiksi. EU:n on investoitava tutkimukseen ja kehitykseen ja hyödynnettävä nykyistä paremmin tieteen, tekniikan ja innovaatioiden valtavaa potentiaalia tällä alalla.

Meidän on myös kehitettävä uudenlaisia kannustimia ja markkinalähtöisiä menetelmiä, joilla voimme varmistaa, että hiilinielut kasvavat.

Vahva viestini on, että meidän on tehtävä enemmän ja nopeammin. Meidän on vähennettävä päästöjä, kasvatettava hiilinieluja ja otettava käyttöön uutta tekniikkaa.

Euroopan parlamentin vaalien jälkeen Eurooppa-neuvoston on sovittava kunnianhimoisesta ja kattavasta strategisesta ohjelmasta. Ilmastokysymysten ohella pääpainon tulisi olla kasvussa ja turvallisuudessa. Myös oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvät kysymykset ovat yhä keskeisiä.

Hyvät eurooppalaiset kollegat

Tämä on vetoomukseni nykyistä yhtenäisemmän EU:n puolesta – EU:n, joka kykenee konkreettisiin toimiin, päätösten toimeenpanoon ja vastuunkantoon. Tämä tarkoittaa vastuuta itsestämme, läheisistämme ja lähiympäristöstämme ja vastuuta taloudesta sekä koko planeetasta.

Meidän on syytä muistaa, että olemme kaikki täällä turvataksemme paremman tulevaisuuden lapsillemme ja tuleville sukupolville. Tarvitsemme päättäväistä, tehokasta ja yhtenäistä Euroopan unionia.

En voisi enempää korostaa asioiden aikaansaamisen tärkeyttä. Siksi olen painottanut puheessani niin moneen otteeseen sanaa ”toimeenpano”. Euroopan demokraattiset voimat saavat taas puolelleen ihmisten luottamuksen tekemällä päätöksiä ja panemalla ne toimeen niin jäsenvaltioissa kuin täällä Brysselissä.