Raportti: Saamelaisten oikeudet vahvistettava perustuslain ja kansainvälisen oikeuden mukaisiksi
Kansainvälisen tutkimusryhmän raportti saamelaisten oikeuksista on valmistunut. Tutkimus liittyy valtioneuvoston päätöksentekoa tukevaan selvitys- ja tutkimustoimintaan. Tavoitteena on ollut saada lisäselvitystä valtion haasteisiin viedä eteenpäin saamelaisten oikeuksia, mm. saamelaiskäräjälain uudistusta sekä ILO sopimus 169:n ratifiointia.
Tutkimuksessa tarkastellaan saamelaisten maa- ja osallistumisoikeuksia perustuslain ja kansainvälisen oikeuden valossa sekä alkuperäiskansojen oikeuksien kannalta keskeisten valtioiden oikeusjärjestelmissä. Oikeusvertailussa Pohjoismaiden lisäksi mukana ovat Uusi-Seelanti, Kanada ja Latinalaisen Amerikan maita, joiden kohdalla maa- ja osallistumisoikeuksien lisäksi on selvitetty sitä, miten alkuperäiskansat määritellään kyseisissä valtioissa.
Kansainvälinen tutkimusraportti korostaa, että riippumatta ILO sopimus 169:n tai Pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifioinnista jo tämänhetkiset Suomea sitovat oikeusvelvoitteet – perustuslaki ja kansainvälinen oikeus – edellyttävät saamelaisten oikeuksien vahvempaa huomioimista lainsäädännössä. Raportti suosittelee, että metsähallituslakia sekä muita saamelaisten oikeuksien kannalta keskeisiä maihin ja vesiin liittyviä lakeja täydennetään saamelaiskulttuurin heikennyskiellolla. ILO sopimuksen ja Pohjoismaisen saamelaissopimuksen nähdään kuitenkin selkiyttävän ja vahvistavan saamelaisten oikeusasemaa, joten niiden ratifiointi nähdään hyvänä.
Raportti tukee vuonna 2014 eduskunnalle annettua hallituksen esitystä vahvistaa saamelaisten itsehallintoa muuttamalla saamelaiskäräjälakia neuvotteluvelvoitetta vahvistaen. Tutkijat toteavat, että ehdotettu yhteistoimintavelvoite olisi paremmin linjassa kansainvälisen oikeuden viimeaikaisen kehityksen kanssa, jossa on alettu järjestelmällisesti painottaa alkuperäiskansojen oikeutta itsemääräämiseen sekä vapaaseen ja tietoon perustuvaan ennakkosuostumukseen.
Tutkimusraportin mukaan ILO sopimus 169:n ratifiointi ei edellytä, etenkään Suomen kaltaisissa olosuhteissa, maiden omistusoikeuksien turvaamista saamelaisille. Sen sijaan vahvat käyttöoikeudet ja tehokas osallistuminen maiden hallintaan ovat linjassa ILO sopimus 169:n, sitä valvovan komitean sekä sopimuksen ratifioineiden valtioiden käytänteiden kanssa. ILO sopimus 169:n ratifiointi ei myöskään edellytä saamelaisuuden uudelleen määrittelyä.
Raportissa todetaan, että muissa oikeusvertailun piiriin kuuluvissa valtioissa on Suomea rohkeammin lähdetty ottamaan käyttöön maita koskevia yhteishallintamalleja. Tutkimuksen pohjalta ehdotetaan, että ns. biodiversiteettisopimukseen liittyviä vapaaehtoisia Akwé:Kon-ohjeita voitaisiin kehittää aktiivisemman yhteistyön pohjaksi Metsähallituksen ja saamelaisten välillä.
Tutkimus pitää sisällään laajan analyysin korkeimman hallinto-oikeuden saamelaismääritelmää koskevista tapauksista. Tutkimusraportti toteaa, että KHO:n vuonna 2011 käyttöön ottama kokonaisharkinnan periaate on osoittautunut ongelmalliseksi eikä KHO:n valintaperusteista ole löydettävissä selkeää logiikkaa, vaan hyvin samankaltaisia tapauksia arvioidaan eri tavoin siten, että osa valituksista hyväksytään ja osa hylätään. Erityisesti vuoden 2015 tapausanalyysi osoittaa, että valitusprosessi on kestämätön valittajien oikeusturvan ja oikeusvarmuuden kannalta. Raportissa suositellaankin saamelaismääritelmän muuttamista siten, että määritelmä jättäisi mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa niin Saamelaiskäräjille kuin korkeimmalle hallinto-oikeudelle.
Yksi vaihtoehto on yhteispohjoismainen saamelaismääritelmä, jossa Norjan mallin mukaan ei määritellä etnistä saamelaisuutta, vaan kyse on siitä, kuka saa äänestää Saamelaiskäräjien vaaleissa. Tämä mahdollistaisi saamelaisuuden kokemista myös vaaliluettelon ulkopuolella. Sellaisten henkilöiden, jotka eivät täytä vaadittavaa kielikriteeriä, mutta identifioivat itsensä saamelaiseksi ja harjoittavat perinteisiä elinkeinoja, osallistuminen perinteiseen maankäyttöön ja sitä koskeviin ratkaisuihin olisi myös turvattava.
”Mitä oppeja kansainväliset kokemukset antavat alkuperäiskansa-asioista?” -raportti on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2015 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Mitä oppeja kansainväliset kokemukset antavat alkuperäiskansa-asioista? -raportti
Päätutkijoita ovat OTT Leena Heinämäki ja YTT Stefan Kirchner Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta sekä OTT, apulaisprofessori Christina Allard Luulajan teknillisestä korkeakoulusta. Muita tutkimukseen osallistuneita tutkijoita ja asiantuntijoita ovat YTT Sanna Valkonen (Lapin yliopisto), OTT, professori Alexandra Xanthaki (Brunel Law School), YTT, apulaisprofessori Ulf Mörkenstam (Tukholman yliopisto), professori Nigel Bankes (University of Calgary), OTT professori Jacinta Ruru (University of Otago), OTT, professori Jéremie Gilbert (University of East London), YTT professori Per Selle (Bergenin yliopisto), YTT professori Audra Simpson (Columbia University) sekä OTM Laura Olsén (Lapin yliopisto).
Lisätietoja valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta tietokayttoon.fi
Lisätietoja: OTT Leena Heinämäki, p. 040 484 4280, sähköposti: leena.heinamaki(at)ulapland.fi (matkalla 1.- 27.2.), ja OTM Laura Olsén, p. 040 484 4277, laura.olsen(at)ulapland.fi, Lapin yliopiston Arktinen keskus