Lainsäädäntöneuvos Maarit Huotari:
Digitalisaation esteiden purku on pitkäjänteistä työtä
Sääntelyn sujuvoittaminen ja norminpurku ovat hallitusohjelmassa keskeisiä teemoja. Norminpurkua edistää myös valtiovarainministeriön uusi hanke, joka purkaa digitalisaation ja tiedon liikkuvuuden esteitä. Siinä tartutaan konkreettisiin hallinnossa koettuihin ongelmiin ja ratkaistaan niitä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, kirjoittaa lainsäädäntöneuvos Maarit Huotari.
Valtiovarainministeriössä edistetään erityisesti kuntien sääntelyn keventämistä sekä puretaan digitalisaation ja tiedon liikkumisen esteitä julkisessa hallinnossa. Valtiovarainministeriön Digitalisaation ja tiedon liikkuvuuden esteiden purkamisen hankkeen toimikausi on 15.8.2024-31.3.2027.
Joskus norminpurku onkin uutta sääntelyä
Vaikka puhumme norminpurusta, julkisessa hallinnossa tämä ei aina tarkoita pelkkää sääntelyn karsimista. Toiveissa voikin olla sääntelyn muutoksia tai jopa uutta sääntelyä. Tämä näkyi myös avoimessa kyselyssä, jossa kysyimme viime talvena hallinnon toimijoilta digitalisaation esteistä. Useissa ongelmiksi koetuissa asioissa ratkaisu edellyttäisi uutta lainsäädäntöä tai lainsäädännön tukea uudelle menettelytavalle.
Uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa on kuitenkin tärkeää arvioida, mistä asioista on tosiasiassa tarpeen säätää, missä voidaan nojautua olemassa olevaan yleislainsäädäntöön ja milloin on tarpeellista säännellä erillismenettelyistä tai poikkeuksista. Tämän jälkeen on edelleen tarpeen varmistaa, että laadittava säädös osuu maaliinsa mahdollisimman selkeästi ja ilman epätoivottuja sivuvaikutuksia.
Esteen voi ylittää eri tavoin
Hyvässä säädösvalmistelussa lailla säätämisen tulisi usein olla viimesijainen ratkaisu. Lainsäädäntö puuttuu toimijoiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, eikä tätä tulisi tehdä kevyin perustein. Lisäksi muutos yhteiskunnassa tapahtuu harvoin sillä hetkellä, kun laki on vahvistettu. Oikea muutos edellyttää myös ymmärrystä, sitoutumista ja resursseja niiltä, joihin sääntely vaikuttaa.
Lainsäädännön muuttaminen tai kumoaminen ei siis aina ole oikea ratkaisu tunnistettuihin haasteisiin. Tulkinnoilla, käytännön valinnoilla sekä muilla ympäröivillä normeilla ja rakenteilla on paljon vaikutusta lopputulokseen. Tästä syystä digitalisaation esteiden purussa on valittu käytännön ongelmiin ja niiden kokonaisvaltaiseen tarkasteluun perustuva lähestymistapa. Löytääksemme oikean ja tehokkaan ratkaisun meidän on ymmärrettävä ongelma, mihin se käytännössä vaikuttaa ja arvioitava myös muut mahdolliset ratkaisut. Tunnistettua estettä ei ole tarkoituksenmukaista purkaa lainsäädännöllä, mikäli se on helpommin ylitettävissä muilla tavoin.
Kaikki ei kuitenkaan ratkea sääntelyä toisin tulkitsemalla. Ensinnäkin, tulkintaa rajoittavat monet tekijät lainsäädännön esitöistä oikeuskäytäntöön. Toiseksi, käytännön tilanteiden peilaaminen yleistasoiseen lainsäädäntöön on haastavaa. Erityisesti vaatimustaso nousee, kun on tarpeen varmistaa myös tulkinnan johdonmukaisuus ja hallinnon asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu. Viranomaisen toiminta ei voi olla poukkoilevaa tai mielivaltaista.
Esteitä tulee myös ehkäistä
Digitalisaation esteitä ei pureta yhdessä yössä eikä olemassa olevan sääntelyn tarkastelu riitä jatkuvasti kehittyvän yhteiskunnan tarpeisiin. Säädöshuolto ja vaikutusten arviointi ovat keskeisessä roolissa, kun digitalisaatiolle ja tiedon liikkuvuudelle halutaan tehdä tilaa. Omalla kokemuksellani aikaa säännölliseen jälkiarviointiin ja säädöshuoltoon on ministeriötyössä valitettavan vähän. Sääntelyn sujuvoittamisen ja norminpurun hankkeet voivat herättää meidät kaikki tarkastelemaan tarkemmin sääntelytarvetta ja -ratkaisuja nyt ja tulevaisuudessa.
Digitalisaation esteiden purkamisen hankkeessa tarkastellaan myös sitä, miten voisimme jatkossa välttää tarpeettomia esteitä luovia sääntelytapoja. Vaikka puhumme norminpurusta, tärkeintä on pitkällä aikavälillä vähentää sääntelyn tahattomia ja haitallisia vaikutuksia hallinnolle ja sen asiakkaille.
On tärkeää, että me kaikki tahoillamme osallistumme näihin talkoisiin.
Maarit Huotari
Yksikön päällikkö, lainsäädäntöneuvos