Raimo Sailaksen neljä vuosikymmentä valtiovarainministeriössä
Valtiovarainministeriön entinen valtiosihteeri Raimo Sailas (13.9.1945–17.7.2020) kipusi porras portaalta kohti ministeriön virkamieshuippua. Hänen tiensä alkoi kuitenkin tavallisena rivikansalaisena Pohjois-Pohjanmaalta Nivalasta.
Raimo Sailas syntyi 13.9.1945 Nivalassa. Tuossa syyskuussa syntyi suomalaisia enemmän kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin yhdessä kuukaudessa. Kaikkien aikojen suurimman ikäluokan jäsenenä Sailas näki suomalaisen yhteiskunnan muuttuvan perusteellisesti: ensin rivikansalaisena, sitten muutokseen vaikuttavana korkeana virkamiehenä.
Oppikoulu avasi monilapsisen työläisperheen lahjakkaalle vesalle tien sosiaaliseen nousuun – niin kuin monelle muullekin ikätoverille. ”Olen hyvinvointivaltion kasvatti, todiste luokkakierrosta”, Sailas totesi 70-vuotishaastattelussa (HS 12.9.2015).
Neljä vuosikymmentä valtiovarainministeriössä
Päästyään 1964 ylioppilaaksi Sailas kävi armeijan ja aloitti syksyllä 1966 opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hän valmistui valtiotieteen kandidaatiksi keväällä 1971 pääaineenaan kansantaloustiede. Syksyllä 1971 Sailas nimitettiin valtiovarainministeriön tulo- ja menoarvio-osaston vanhemmaksi suunnittelijaksi.
Ministeriöstä tuli Sailaksen työpaikka neljäksi vuosikymmeneksi. Hän eteni porras portaalta kohti ministeriön virkamieshuippua: 1972 budjettisihteeriksi, 1977 budjettineuvokseksi, 1985 tulo- ja menoarvio-osaston apulaisosastopäälliköksi, 1987 budjettipäälliköksi ja lopulta 1995 valtiosihteeriksi kansliapäällikkönä, mistä toimesta hän jäi eläkkeelle helmikuussa 2013.
Elvyttäjä
Sailaksen valtiovarainministeriöuran ensimmäinen huippuhetki oli osallistuminen Kalevi Sorsan (sd.) II hallituksen (1977–1979) elvytyspolitiikan muotoiluun. Sailas toisti mielellään Esko Rekolan sutkausta, että tuolloin alkoi Suomessa finanssipolitiikka.
Määrätietoisuudessaan hallituksen elvytyspolitiikka erosikin suomalaisen finanssipolitiikan aiemmasta passiivisesta perinteestä, johon muissa maissa vaikuttanut keynesiläisyys ei ollut juuri jälkiään jättänyt. Talouspolitiikan uuden kurssin taustalla vaikutti myös sosiaalidemokraattien talouspoliittinen käänne – aiempaa myönteisempi suhtautuminen markkinatalouteen.
Leikkaaja
Finanssipolitiikan modernisointi alkoi, ja talous palasi 1980-luvulla kasvu-uralle, joka päättyi katastrofaaliseen 1990-luvun lamaan. Sen vuosiin sijoittuu Sailaksen uran toinen huippuhetki, hänen oman arvionsa mukaan (HS 12.9.2015). Se oli syyskuussa 1992 julkistettu raportti Julkisen talouden tasapainon parantaminen, joka tunnetaan paremmin ”Sailaksen listana”.
Valtio, joka oli ollut 1980-luvulla lähes velaton, joutui ottamaan lainaa hirvittävällä vauhdilla. Tuolloin talousneuvosto tilasi budjettipäällikkö Sailakselta esityksen toimista julkisen talouden alijäämän supistamiseksi. Hänen johdollaan VM:n budjettiosastolla valmistetussa raportissa todettiin, että ”valtiontalouden velkaantumisvauhti on muuttumassa hallitsemattomaksi ilman radikaaleja, pian päätettäviä menojen leikkauksia”.
Leikkauslista nosti Sailaksen uudella tavalla julkisuuden valokeilaan, jossa hän mitä ilmeisimmin viihtyi. 1990-luvun laman aikana hänen ja muiden johtavien virkamiesten asema korostui. Sailas itse oli esitellyt jo syksyllä 1990, puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja, julkisuudessa laskelmia budjettiin tarvittavista menoleikkauksista. Seuraavan kerran hän esiintyi julkisuudessa kolme päivää keväällä 1991 pidettyjen eduskuntavaalien jälkeen, jolloin valtiovarainministeriön ylimmät virkamiehet esittelivät ehdotuksensa ”kansantalouden tervehdyttämistoimenpiteiksi".
Poliittinen virkamies?
Sailaksen esiintyminen leikkauslistojen budjettipäällikkönä ja hänen terävät talous- ja yhteiskuntapoliittiset puheenvuoronsa valtiosihteerinä synnyttivät kritiikkiä virkamiehen roolin rajojen ylittämisestä, astumisesta poliitikkojen tontille. Sailaksen ja muiden julkiseen keskusteluun osallistuneiden virkamiesten sanottiin ottaneen osan siitä vallasta, joka kuuluu hallitukselle ja eduskunnalle. Lehdistö edisti tuon asetelman syntyä arvostelemalla poliitikkoja kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä.
Sailas itse tapasi sanoa, ettei virkamiehellä ole yhtään enempää valtaa kuin ministeri hänelle antaa. Hän korosti korkeaan virkamiesasemaan liittyvää asiantuntijavastuuta ja siihen kuuluvaa roolia julkisuudessa. Erityisesti 1990-luvun lama sai Sailaksen vakuuttumaan, että virkamiehellä on velvollisuus lausua mielipiteensä virkatehtäviin liittyvistä, isänmaalle tärkeistä asioista.
Sailaksen tapauksessa kysymys virkamiehen tehtävien ja politiikan rajoista nousee siksikin, että hän oli SDP:n jäsen. Se, että hän pääsi Sorsan II hallituksen talouspolitiikan valmistelun ytimeen, johtui paljolti myös siitä, että hän oli mukana sosiaalidemokraattien talouspoliittisissa työryhmissä ja suhdeverkostoissa, joissa hän oli tutustunut valtiovarainministeri Paul Paavelaan (sd.). Näin Sailas sai tärkeämmän roolin kuin nuorelle budjettineuvokselle olisi virka-aseman mukaan kuulunut.
Ennen kaikkea Sailas kuitenkin edusti ”valtiontalouspuoluetta”. Hän palveli budjettipäällikkönä ja valtiosihteerinä yhtä asiantuntevasti ja lojaalisti eri poliittisia puolueita edustaneita valtiovarainministereitä.
Huolena hyvinvointivaltion tulevaisuus
Lukiolaisena luettu Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka (1961) teki Sailakseen vaikutuksen. Hän oli virkamiehenä rakentamassa hyvinvointivaltiota ja sai nähdä, miten teoksen ajatus taloudellisen kasvun ja hyvinvointivaltion hyvästä kehästä alkoi tulla todeksi. Mutta Sailas joutui myös kohtaamaan ne vaikeudet, joita talouskasvun hiipuminen ja väestön ikääntyminen aiheuttavat. Jos kansantalouden kakku ei kasva, ei uutta jaettavaa synny, ja vanhojenkin lupausten lunastaminen käy entistä vaikeammaksi. Tätä epämiellyttävää totuutta hän toisti myös eläkkeelle jäätyään.
Kirjallisuus
Sakari Heikkinen ja Seppo Tiihonen: Valtiovarainministeriön historia III. Hyvinvoinnin turvaaja, 1966–2009. Helsinki: Edita 2010.
Seppo Tiihonen: Sailas, Raimo, Kansallisbiografia-verkkojulkaisussa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016.
Jarkko Vesikansa: Laman taittaja. Raimo Sailas ja kolme talouskriisiä. Helsinki: Otava 2016.
Sakari Heikkinen, Helsingin yliopiston taloushistorian emeritusprofessori
Seppo Tiihonen, Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti