Hyppää sisältöön

YEL-uudistuksen tarkoituksena on yrittäjien sosiaaliturvan parantaminen

sosiaali- ja terveysministeriö
Julkaisuajankohta 2.8.2022 8.47
Kolumni
Hanna Sarkkinen

Kesäkuussa eduskunnalle annettu hallituksen esitys laeiksi yrittäjän eläkelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta eli niin sanottu YEL-uudistus on herättänyt julkisuudessa paljon keskustelua. Uudistuksen taustalla on vuonna 2017 sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistetty työryhmätyö yrittäjän eläkevakuutuksen kehittämiseksi sekä nykyisen hallituksen hallitusohjelmakirjaus, jossa päätettiin selvittää keinoja yrittäjän eläke- ja muun sosiaaliturvan parantamiseksi. Lakiesityksen tarvetta on lisännyt Finanssivalvonnan viime vuonna esittämät puutteet yrittäjien työtulojen vahvistamisessa.

Kyseessä on melko pieni muutos suhteessa voimassaolevaan lainsäädäntöön. Valitettavasti julkisuuskeskustelussa on muodostunut virheellinen käsitys, jonka mukaan työtulon määritys perustuisi esityksessä vain toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkkaan ja voisi sitä kautta johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Pitkään jatkuneen valmistelun kuluessa ei ole löytynyt mitään yksiselitteistä kriteeriä, johon työtulo olisi perusteltua kytkeä, eikä esityksessä myöskään ehdoteta säädettäväksi mediaanipalkkaa ainoaksi tällaiseksi tekijäksi.
 
Sen sijaan laissa säädettäisiin myös muista tiedoista, jotka eläkelaitos ottaa huomioon työtuloa vahvistaessaan. Näitä olisivat tiedot yrittäjän ammattitaidosta, kokemuksesta sekä muusta yrittäjätoiminnan laadusta ja laajuudesta. Selvityksenä voidaan ottaa huomioon esimerkiksi tietoja yritystoiminnan kausiluonteisuudesta tai ympärivuotisuudesta, koko- tai osapäiväisyydestä, työntekijöiden määrästä, liikevaihdosta tai muista seikoista, joilla voi olla merkitystä työpanoksen taloudellisen arvon määrittämisessä.
 
Tällaisia tietoja olisivat esimerkiksi viikkotyötuntien määrä, yritystoiminnan harjoittaminen sivutoimisena kokoaikaisen palkkatyön ohella sekä saadut tai arvioidut vuotuiset työkorvaukset tai laskutuspalveluyrityksen kautta laskutetut palkkasuoritukset. Myös yrittäjä itse voi antaa edellä kuvattua tietoa ja selvitystä omaa yrittäjätoimintaansa koskien.
 
YEL-työtulo voidaan siis vahvistaa myös toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkkaa matalammaksi tai korkeammaksi. Perusteluissa on todettu, että esimerkiksi yrityksen laskutustietojen perusteella työpanoksen arvo voisi olla myös mediaanipalkkaa matalampi.
 
Koska yhtä, kaikille yrittäjille poikkeuksetta sopivaa työtulosääntöä ei ole, eläkelaitoksen tulisi esityksen mukaan käyttää työtulon vahvistaessaan kokonaisharkintaa ja ottaa huomioon tasapainoisesti kaikki sillä olevat ja sille esitetyt tiedot. Huomattava on myös, että työtulon määritelmä ei muutu nykyisestä.
 
Miksi YEL-uudistus sitten ylipäätään tarvitaan? Yrittäjien työtulon arviointiin on toimeenpanossa muodostunut käytäntöjä siten, että työtuloa ei ole arvioitu työpanoksen mukaisesti ja yrittäjän työtulo on vahvistettu ainoastaan yrittäjän ilmoituksen mukaisena, vaikka työtulon vahvistaminen on jo nykylain mukaan eläkelaitoksen tehtävä. Työtuloa ei myöskään ole tarkistettu säännöllisesti, vaikka on selvää, että työuran aikana työtulot voivat muuttua. Tämä on johtanut ilmiöön, jossa työtulon taso ei ole aina vastannut todellista työpanosta ja ansioita, ja tähän puuttumista myös Finanssivalvonta on edellyttänyt.
 
Edellä kuvattu alivakuuttaminen johtaa monenlaisiin ongelmiin, joista ilmeisin on yrittäjien heikoksi jäävä eläke- ja muu sosiaaliturva. 
 
Alivakuuttaminen on ongelma myös julkisen talouden näkökulmasta. Valtionosuus YEL-järjestelmään on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2010 valtionosuus oli 96,6 miljoonaa euroa ja määrä on kasvanut vuoteen 2020 mennessä 349 miljoonaan euroon. Jos alivakuuttamiseen ei puututa, tulee valtionosuus edelleen kasvamaan voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä. Tämä aiheuttaa lisäpainetta valtion talouden sopeutustoimiin ja veronkorotuksiin.
 
Yrittäjätyön vakuuttamisen tasolla voi olla vaikutusta myös työmarkkinoiden rakenteeseen työn hinnoittelun kautta, jos yrittäjien työtä vakuutetaan jatkuvasti ja laajamittaisesti työntekijän vastaavaa vakuuttamista alhaisemmalla tasolla. Kun vastaavaa työtä palkansaajalla teettävän työnantajan tulee maksaa lakisääteiset sosiaaliturvamaksut työntekijälle työstä maksetun palkan perusteella, alivakuuttaminen voi käytännössä ohjata valintaa sen suhteen, palkataanko työtä tekemään työntekijä vai teetetäänkö työ yrittäjällä. Tämä voi osaltaan johtaa myös työsuhteiden naamiointiin ja niin sanottuun pakkoyrittäjyyteen, jotka ovat jo nyt kasvavia ongelmia.
 
Alivakuuttaminen voi myös vinouttaa yrittäjien välistä kilpailuasetelmaa. Jos samoilla markkinoilla toimivat yrittäjät hakevat kilpailuetua pienentämällä eläkevakuutusmaksuja, on toistenkaan yrittäjien vaikea maksaa asianmukaisia maksuja. On siis reilun kilpailun näkökulmasta suotavaa, että eläkevakuutusyhtiöt soveltaisivat lakia kuten on ollut tarkoitus.
 
Hallituksen esitystä on valmisteltu työryhmässä, johon osallistuivat Akava, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos (Kela), KT Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat, STTK ry, Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK, Suomen Yrittäjät ry ja valtiovarainministeriö.
 
Pidän tärkeänä, että työryhmässä on ollut mukana yrittäjien edustus ja että kaikki osapuolet ovat voineet esitetyn mallin myös hyväksyä. Esityksen käsittely jatkuu syyskaudella eduskunnassa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja siellä on mahdollista kuulla ja huomioida erilaisia näkökulmia.

sosiaali- ja terveysministeri
Hanna Sarkkinen