Osatyökykyinen vai täsmätyökykyinen?

Työelämäni oli yhtä kamppailua sen jälkeen, kun vammauduin kymmenen vuotta sitten. Vihdoin kaikki on hyvin, ja vuosien pätkätöiden jälkeen minulla on virka valtionhallinnossa. Kun kerron, että virka on osa-aikainen ja vakituinen, kuulijalta räjähtää tajunta.

Vammaisjärjestöt sekä koulutus- ja työllistämispalvelut ovat viime vuosina alkaneet edistää täsmätyökykyisistä puhumista. 

Täsmätyökyky ja täsmätyöt perustuvat positiiviseen ihmiskäsitykseen, jossa jokaisella meistä on vahvuuksia.

Täsmätyökykyinen on henkilö, jolla on jäljellä osa työkyvystään ja halua sekä motivaatiota käyttää sitä. Ajatellaan myös, ettei kukaan ihminen ole koko työuraansa joka hetki 100-prosenttisesti työkykyinen, vaan meillä on erilaisia vaiheita elämässä ja ihanteellisesti työn tekeminen voisi mukautua niihin vaiheisiin.

Kenestäkään meistä ei ole kaikkiin töihin, mutta jokaisesta on johonkin työhön.

Täsmätyökykyisiä voivat olla kehitysvammaiset, pitkäaikaissairaat, vakavasta sairaudesta toipuvat henkilöt, erityistä tukea tarvitsevat, pitkäaikaistyöttömät, sekä henkilöt, joiden työ- ja toimintakyky on alentunut vamman, sairauden tai sosiaalisten syiden vuoksi.

Olennaista on, että ihminen kyllä pystyy työskentelemään, jos työtehtäviä tai työaikoja vain mukautetaan yksilöllisesti. Työtä mukauttamalla työkyvyn alentuma ei useinkaan vaikuta heidän työpanokseensa. 

Suomessa on arviolta 65 000 sellaista työelämän ulkopuolella olevaa ihmistä, jotka haluaisivat tehdä työtä ja myös kykenisivät siihen, jos tehtäviä ja työaikoja mukautettaisiin meille paremmin sopiviksi.

Liikenne- ja viestintäministeriöstä voi ottaa esimerkkiä.

Anna Berghäll
viestintäsuunnittelija, ministeriön viestintä