Etätyön itseään laajemmat vaikutukset

Meidät kaikki yllättänyt globaali koronapandemia vaikutti salamaniskun tavoin työelämään. Ehkä enemmän kuin mikään keksintö tai teknologinen edistysaskel, joiden valjastaminen käytännön tuotantoprosesseihin ja työtapoihin tapahtuu tavallisesti vähittäin ja ihmisten itsensä annostelemissa vaiheissa. Etä- ja hybridityö on nyt jo vakiintunut käytännöksi monilla työpaikoilla ja työtehtävissä.

Suomessa etätyön suosio on suurta 

Pandemia ei sinänsä varmaankaan muuttanut kehityskulun suuntaa, vaan vain nopeutti siirtymää uuteen aikakauteen harppaamalla muutosvastarintojen yli ja ohitse. Data- ja digiteknologiat ovat tehneet tuloaan arkeemme jo vuosikymmeniä, mutta tartuntojen hillitsemisen vuoksi pystytetyt sulut ja lähityörajoitukset toivat etätyön viimeistään kaikille niille työpaikoille, joissa työnteko voidaan ylipäätään suorittaa osin tai kokonaan paikkariippumattomasti. 

Vuonna 2021 jopa 41 prosenttia palkansaajista oli jonkinasteisesti etätyössä, ja edelleen vuonna 2023 osuus oli 35 prosenttia, vaikkei pandemia voinut enää olla etätyön perusteluna. Paljon vähemmässä määrin etä- ja hybriditöihin on jääty Aasian ja Etelä-Amerikan maissa. 

Olemme yhä hämillämme yhtäkkisestä muutoksesta työpäivien perusrakenteeseen. Mutta nyt kuljemme muutoksen polkua päättäväisesti eteenpäin, emmekä havittele aikoja ja tapoja ennen pandemiaa. Uusiin tapoihin sopeudutaan vähän kerrassaan, mutta tilanteen herraksi pääseminen vaatiikin sitten jo työnantajilta enemmän. Esimerkiksi henkilöstön johtaminen ja töiden organisointi edellyttävät totutuista tavoista poisoppimista ja uusia työnjohtoprosesseja. 

Oman jännitteensä työtehtävien ja toimialojen välille tuovat toisistaan poikkeavat mahdollisuudet tehdä työtä paikkariippumattomasti, kenties mistä tahansa virtuaalisesti saavutettavien yhteyksien päästä. Monet tekevät suomalaisille työnantajille töitä jopa ulkomailta käsin. Tietyillä toimialoilla pula osaavasta työvoimasta pakottaa joustavoittamaan työoloja työntekijöiden eduksi. 

Etätyön vaikutukset laajenevat koko talouteen  

Vaikutukset talouteen ja tuotantorakenteeseen ovat kuitenkin yksittäisiä toimipaikkoja ja toimialoja paljon laajemmat. Eniten osumaa etätyön räjähdysmäisestä kasvusta ovat ottaneet majoitus- ja ravitsemusala, kiinteistö- ja vuokramarkkinat, kuljetusala sekä logistiikka kaiken kaikkiaan. 

Vaikka lomamatkailu onkin elpynyt pandemiaa edeltäneelle tasolleen, ovat joukkoliikenteen käyttö ja ulkomaille suuntautuvat työmatkat vähentyneet merkittävästi pandemian jälkeen. Lounasravintoloiden konkurssit ja lopettamiset ovat lisääntyneet toimialavertailuissa keskimääräistä enemmän. Joukkoliikenneyhtiöt ovat niin ikään kärsineet matkustajapulasta monissa suurkaupungeissa. Joillakin alueilla matkustajamäärät ovat laskeneet kymmenillä prosenteilla. Liikenneyhtiöiden ja liikelaitosten hankalaa kierrettä pahentaa lippuhintojen nosto. 

Etätyö ja sen heijastusvaikutukset talouteen koskevat enemmän suurimpia kaupunkeja kuin pienempiä. Tällä on vaikutuksia myös asuntomarkkinoille. Pienemmät paikkakunnat saattavat hyötyä etätyön yleistymisen mukanaan tuomasta väestölisäyksestä, mutta suurimmissa kaupungeissa muutos näkyy selkeästi kiinteistömarkkinoilla. Suurimmissa kaupungeissa vuokra-asuntoja on tyhjänä ja tarjontaa on enemmän kuin vuosikymmeniin. 

Tietenkin myös liike- ja toimistotiloista on ylitarjontaa etätyötrendin seurauksena. Yritykset haluavat keskeisen sijainnin toiminnalleen, mutta toivovat samalla joustavaa ja tarvetta vastaavaa muunneltavaa tilaratkaisua, jossa tila ei seiso tyhjillään. Kiinteistöyhtiöiden on vain sopeuduttava tilanteeseen.

Tuotantorakenteen erot vaikeuttavat maavertailuja 

Alueellisesti tarkasteltuna Uudellamaalla etätyö on yleisintä. Myös Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa osuus on maan keskiarvoa korkeampi. Naapurimaissakin etätyötä tekevien osuus on koronan jälkeen kasvanut suurimmissa kaupungeissa eniten, 14 prosentilla Tukholmassa ja Oslossa puolestaan kuudella prosentilla. Työpäiviksi muutettuna se tarkoittaa sitä, että tukholmalaiset etäilevät keskimäärin 2,1 päivää viikossa siinä missä oslolaiset 1,4 päivää viikossa. Vertailuja ei tosin voi suoraviivaisesti tehdä, sillä samaan aikaan Tukholman väkiluku on kasvanut kolme prosenttia, kun taas Oslon väestölisäys oli kahdeksan prosenttia. 

Alueelliseen vertailuun Suomessa ja etenkin maiden välillä vaikuttaa keskeisesti myös elinkeinorakenne, sillä kaikkia töitä ei edes ole mahdollista tehdä etänä. Tieto- ja asiantuntijatyö on tyypillisesti joustavammin suoritettavissa etänä – jopa sairaanhoitajat ja lääkärit ovat voineet ottaa vastaan potilaita etäyhteydellä. Myös opetustyö siirtyi koronavuonna sujuvasti etämoodiin, palaamatta kaikilta osin enää takaisin lähiopetukseen. Autokouluakin käydään ajosimulaattoreilla ja kirjalliseen kokeeseen valmistaudutaan nettiteoriatunneilla.    

Etä- ja hybridityön kerrannaisvaikutukset talouteen 

Kiinnostava kysymys liittyykin uuden etä- ja hybridityökulttuurin tarjoamiin ajankäyttö- ja kulutusmahdollisuuksiin yksilötasolla. Työmatkoista säästynyt aika ja raha ovat pitkä penni. Miten ihmiset käyttävät työmatkoista vapautuneen ja omaan aikatauluun optimoidun työajan tuloksena syntyneen lisäajan ja miten se vaikuttaa rahankäyttöön? Näitä kerrannaisvaikutuksia talouteen on mitä kiinnostavinta seurata jatkossa.  

Elina Pylkkänen
alivaltiosihteeri
Työ- ja elinkeinoministeriö