EU:n vähimmäispalkkadirektiivi hyväksyttiin – Suomi täyttää jo pääosin direktiivin vaatimukset

EU:n tavoitteena on torjua työssäkäyvien köyhyyttä muun muassa parantamalla työmarkkinajärjestöjen asemaa palkanmuodostuksessa sekä niiden edellytyksiä neuvotella ja sopia palkoista työehtosopimuksin. EU:n vähimmäispalkkadirektiivi hyväksyttiin EU:n neuvostossa 4.10.2022 ja Euroopan parlamentissa 14.9.2022.

Direktiivin tavoitteena on turvata mahdollisuus riittävään vähimmäispalkkaan kaikkialla EU:ssa. Vähimmäispalkka voi olla joko lakisääteinen tai työehtosopimuksiin perustuva. Direktiivin lähtökohtana on kansallisten palkanmuodostusta koskevien rakenteiden ja työmarkkinaosapuolten itsenäisyyden kunnioittaminen. 

”Direktiivi on tärkeä askel, jolla torjutaan työssä käyvien köyhyyttä ja tasoitetaan tuloeroja EU-alueella sekä tuetaan työehtosopimustoimintaa kaikissa jäsenvaltioissa”, työministeri Tuula Haatainen sanoo.

Suomi ja muut jäsenvaltiot, joissa palkat määräytyvät yksinomaisesti työehtosopimusten mukaan, eivät ole velvollisia ottamaan käyttöön lakisääteistä vähimmäispalkkaa. Näitä jäsenvaltioita eivät myöskään koske direktiivin lakisääteistä vähimmäispalkkaa koskevat erityissäännökset.  

Suomen tulee jatkossa määräajoin raportoida EU:n komissiolle alhaisimmista palkoista ja niiden piiriin kuuluvien henkilöiden määristä. 

Direktiivi edistää työehtosopimusneuvotteluja 

Kaikkien jäsenvaltioiden tulee direktiivin mukaisesti edistää työehtosopimusneuvotteluja sekä pyrkiä lisäämään työehtosopimusten kattavuutta. Jos työehtosopimusten piirissä on alle 80 prosenttia työntekijöistä, jäsenmaan on laadittava yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa toimintasuunnitelma sopimusten kattavuuden lisäämiseksi.

Direktiivi edellyttää jäsenmaita vahvistamaan ja kehittämään työmarkkinaosapuolten valmiuksia osallistua palkkaneuvotteluihin. Työmarkkinajärjestöjen käyttöön tulee tuottaa tarpeellista tietoa, jotta palkkaneuvottelut voivat olla rakentavia ja tietoon perustuvia. Työntekijöiden ja ammattijärjestöjen edustajia sekä työmarkkinajärjestöjä pitää myös suojata häirinnältä ja syrjinnältä.

Suomen lainsäädäntö täyttää pitkälti direktiivin edellyttämän tason. Säännökset ammatillisesta yhdistymisvapaudesta ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden suojelusta sisältyvät muun muassa yhdistyslakiin, työsopimuslakiin, yhdenvertaisuuslakiin sekä rikoslakiin.

Edellytyksiä julkisiin hankintoihin ja seuraamuksiin

Direktiivin mukaan julkisissa hankinnoissa tulee varmistaa, että talouden toimijat ja niiden alihankkijat noudattavat palkkoja, järjestäytymisoikeutta ja palkanmääritystä koskevia velvoitteita. Säännöksillä ei ole tarkoitus muuttaa EU:n hankintadirektiivien sisältöä vaan tehostaa niiden toimeenpanoa. Suomessa asiaa on säännelty laissa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista.

Jäsenvaltioiden tulee myös säätää seuraamuksista direktiivin, kansallisen lainsäädännön ja työehtosopimuksien rikkomisesta.

Direktiivi on pantava täytäntöön kahden vuoden kuluessa sen voimaantulosta. Tarkempi arvio Suomen lainsäädännön ja käytännön suhteesta direktiivin velvoitteisiin tehdään erikseen työ- ja elinkeinoministeriössä, joka valmistelee direktiivin toimeenpanoa.

Lisätiedot:
työministerin erityisavustaja Piritta Jokelainen, p. 0295 047 353
hallitusneuvos Liisa Heinonen, TEM, p. 0295 064 131